Valtuustoon!

Mennyt viikko tarjosi taas tapahtumia ihan mukavasti.
Sunnuntaille mahtuikin oikeastaan enemmän kuin yhdelle päivälle voi toivoa.
Minulla oli kokoukset Jyväskylän Vapaaseurakunnassa ja sunnuntain iltapäivän jumalanpalvelus oli todella erikoisen vaikuttava. Väkeäkin oli kirkkosalin täydeltä.

Olen halunut viimeaikoina aina vain uudelleen vakuuttaa kuulijakunnalle, että Jumala on voimallinen ilmestymään ihan samalla tavoin, kuin Hän ilmestyi ensimmäisen seurakunnan kohdalla Apostolien teoissa, minun henkilökohtaisesta sairaudentilastani huolimatta.

Niinpä nytkin rukouspalvelussa oli väkeä ihan jonoksi asti. Ainakin kolme ihmistä täyttyi Pyhällä Hengellä ensimmäistä kertaa puhuen uusilla kielillä. Ihan poikkeuksellinen tilanne minun saarnaaja-urani aikana oli se, kun keski-ikäinen pariskunta pyysi siunaamaa heitä ja he täyttyivät siinä yhdessä ja samassa hetkessä niin, että alkoivat kumpikin puhua yhtaikaa vieraalla kielellä. Heidän ilonsa tarttui kyllä minuunkin, Jumala järjestää yllätyksiä. Odotan suurellä jännityksellä ensi tiistain iltaa Kälviällä. Kesäkuussa vierailimme sielä ja seurakunta tuntuu rukoilevalta joukolta ja siksi on lupa odottaa, että Jumala ilmestyy voimallisesti.

Kohta kokouksen jälkeen pyörähdimme Kristillisdemokraattien vaalivalvojaisissa Sepänkeskuksessa. Olihan se hieno hetki kun olin saanut ennkkoääniäkin jo 130, niin osasin ounastella läpi menoa. Suurenmoinen kiitos teille kaikille 354 ihmiselle jotka uskalsitte sijoittaa sen ainoan äänenne minuun. Yritän pitää ainakin siitä lupauksestani kiinni, että toimin henkilökohtaisen vakaumukseni ja kristillisten arvojen mukaan niissäkin tilanteissa, joissa mahdollisesti joudun punnitsemaan arvoja.

Olinkin jo eilen kuuntelemassa Palokan uudessa koulukeskuksessa kaupungin ensivuoden budjettiesitystä. Kyllähän siinä tullaan käymään melkoista kädenvääntöä omaishoidontuen (sitä Anitakin minusta saa), kotihoidontuen kuntalisän ym. sosiaalietuuksien vähentämisen ja mahdollisen veroprosentin noston kanssa. Vaikka asiat tuntuisi kuinka kuivalta ja kaukaisilta tässä, niin se on kumma kun minä aina sytyn tallaisille väännöille. Se oli sitä seurakunta- ja muissa luottamusvastuissa aiemminkin. Jotain sellaista minun sisäiseen maailmaani on asennettu, että se innostuu kuivista luvuista ja suunnitelmista.

Olen vähentänyt päivittäistä kipulääkitystäni nyt samalle tasolle kuin se oli ennen kuin tuo käden kipu äityi pahaksi ja teimme sen taannoisen Tanskan matkan. Silloin lääkeannokseni tuplattiin. Mutta tämä vahvojen lääkkeiden alasajo on elimistölle todellista helvettiä, vaikka sitä tekee kuinka varovasti. Viikon verran minullakin on tässä mennyt ja nyt olen ensimmäisen vuorokauden saanut kärvisteltyä alkuperäisessä määrässä. Olen tavattoman kiitollinen, että syöpä ei ole synnyttänyt elimistössäni suurempia kipuja, sillä sain tämän lääkereseptin ensi kerran tasan vuosi sitten. Tämä on todella ihme. Toki nyt muutaman päivän ajan olen tuntenut alaselässä, lähellä tervettä munuaista aivan selvästi jotain ylimääräistä. Mitään ylimääräistä ei ole nähtävissä, eikä käsin tunnettavissa, mutta eri asennoissa huomaan kuinka sielä on jotain tarpeetonta. Tämä on tallaista, mitä sitten seuraavat kuvat paljastavatkaan muutaman viikon päästä.

Se meillä vuosia tämän laatuisen sairauden kanssa taistelevilla tunnistais olevan yhtäläistä, että uudet ylimääräisetkin tuntemukset antavat nukkua yöt rauhassa ja nauttia jokaisesta kahvihetkestä, kuin se olis elämän ensimmäinen. Asenne ilmeisesti syntyy vuosien myötä, itsestään sitä ei pysty ponnistamaan, vaan samanlainen vauhko kait sitä on sisältä kuin minäkin olin helmikuussa 2009. Mutta aika taudin kanssa yhteen pyöritettynä venyttää hermoherkimmänkin mieltä.

Muutaman tunnin sillä näyttäisi muuten ylittyvän 300.000 kävijän raja tässä minun blogissani. Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille. Aika mahtava sivujen selaajien määrä tallaiselle henkilökohtaiselle päiväkirjalle runsaan 3 ja puolen vuoden aikana.