Vuoden 2009 alkukesästä kirjoitin tämän blogin printtiversion alkulehdille ajatuksen kuinka tahtoni on ollut mennä vauhdilla eteenpäin yli esteiden ja vaarojen. Tarpeen tullen vaihteistosta on lykätty maastovaihde silmään ja matka on jatkunut vaikka pystyseinään.
Tulipa kyseinen teksti yöllä mieleeni. Ei löytynyt vaihdetta - ei enää. Ihmisen mielenmaailma on toden totta sellaisia tunnekerrostumia ja eroiteltavissa olevia kokemuksia sisältävä kokonaisuus, jonka tulkintaan ei riitä yhden ihmisen ikä. Eilen saamani diagnoosin jälkeen joku sisäisen maailmani tasoista vaikutti pysähtyneen. Se joku minusta luovutti. Käsi kun hapuili sitä vaihdevivustoa valikossa ei enää ollut sellaista lovea millä voisi etenemistä hitaammalle säätää. Stoppi vain tuli.
Samalla mielen ylle verhotuu rauhan harso, joka ei liikettä kaipaa. Elämä soljuu minun vauhdista riippumatta omaa tahtiaan. Vain joku osa sisälläni pysähtyi, ehkä lopullisesti, mutta jäljelle jäänyt mieli antaa soljuvalle elämänvoimalle luvan viedä mennessään. Reservissä lienee vielä monta hienoa tunteen osasta, tasoa, joka vuorollaan luovuttaa ennen kuin lopullinen luopumisen hetki on käsillä. Kuka sen tietää, montako siivua itsekunkin sisäisestä elämästä löytyy. Tätäkö on se paljon puhuttu riisuminen? Se ei taida sittenkään olla itse tauti kiputiloineen ja näkyvine vaivoineen joka ihmistä riisuu ja fyysistä matkantekoa hidastaa, ehkä se on sittenkin sielun voimavaroihin kätkettyä jaksamista ja niistä luovuttautumista. Luulin jo jotakin ymmärtäväni, mutta en sittenkään, tai ehkä jotain, mutta huominen, tai ehkä seuraava diagnoosi joka mielen seisauttaa opettanee sellaista jota tänään ei vielä tiedä olevan olemassakaan.
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
Niin syvällistä tekstiä, että kyyneleet polttavat luomien takana. <3
VastaaPoistaAmen.
VastaaPoistaItse olen huomannut sekä tuon vaihti vaihteen ja tuon ryömintä vaihteen minkä tahansa ison kriisin käsittelyssä. Noin se menee, ainakin minulla aina. Olen ainakin itse ajattellut, että tuossa kovalla vaihteella menemisessä on kyse jostakin psyyken suojamekanismista, ettei murtuisi ihan kokonaan. Ja kun viimein on valmis käsittämään kkokemuksensa tulee pysähdys, tai sitten kyse on siitä, että ihminen ei voi elää puolustusmekanismit päällä kovin pitkään.
VastaaPoistaParantumista on myös se, että tajuaa olevansa ei enempää tai vähempää kuin yksi kaikísta.
VastaaPoistaPysäyttävä, koskettava teksti Vesa! Vie ytimeen, kaiken sen äärelle joka lopulta merkitsee. Tänään minä olen terve ja elämää ja aikaa tuntuu olevan loputtomasti, mutta huomenna, tai jo seuraavassa hetkessä, kaikki voi olla toisin. Kukaan meistä ei tiedä päiviemme määrää! En minä, et sinä, eikä kukaan muukaan, yksin Luojallamme on tuo tieto, ja hyvä niin! Vaikka olet vakavasti sairas, olet yhtä elossa kuin kuka tahansa muukin, eikä siihen voi laittaa pistettä kukaan muu kuin yksin Jumala! Minä ja monet muut rukoilemme, että Isä parantaisi sinut, ja että saat voiman kaikkeen kamppailuusi Häneltä! Vaikka sinä luovuttaisit ja päästäisit irti, niin Hän ei koskaan! Kovin latteilta tuntuvat kaikki sanat, jos se olisi mahdollista, olisin mielelläni vain läsnä, mutta koska en voi, kiitän siitä, että Hän on! Avoimuutesi on puhuttelevaa Vesa, minut se sai lähemmäksi Isää, Jumalaani, jota olen paennut liian pitkään. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos Vesa käynnistäsi täällä Sotkamossa tässä hiljattain.
VastaaPoistaKiitos niistä rukouksista ja siunauksesta jonka minäkin si
nulta sain.Pyysin että Herra täyttäisi Pyhällä Hengellä ja
niin sain myös kokea.Kiitos Herralle.Rukoilemme edelleen että Herra antaisi sinulle parantavan siunauksen ja työ saisi jatkua.Se on ollut valtavana siunauksena monille täällä Sotkamossa ja muuallakin.Jää ystävämme Pyhän Veren
suojaan ja turvaan.Terveisin punapuseroinen veli Herrassa.
Onpa koskettavaa ja syvällistä - silloin tällöin, aika harvoin, saa lukea tällaista tekstiä joka jotenkin lävistää todellisuudellaan mielen ja uppoo syvemmälle. Taivaan todellisuus tulee läpi tässä kirjoituksessa ja se on Vesa kaikesta sinun kivustasi ja tuskastasi huolimatta valtavan rohkaisevaa ainakin lukijalle. Kyllä rohkaisee etsimään Herraa ja suhteuttamaan omia valituksia.
VastaaPoistaVoi ihmistä joka ei vielä ole päässyt tuntemaan Jeesusta henkilökohtaisesti...
PH:n voimallista läsnäoloa sulle
Timo Pitkänen
Voi ihmistä joka ei vielä ole päässyt tuntemaan Jeesusta henkilökohtaisesti...(lainaus.) Onko sinulla jotakin syvällisempää tietoa sanalle VOI.
VastaaPoistaSiis vaan säälittää ihmiset jotka eivät vielä ole saaneet tuntea Jeesusta henkilökohtaisesti omana vapahtajanaan. Siitä tämä voi, sinulle joka kyselit "voi"- sanan merkitystä tässä yhteydessä.
VastaaPoistaUskovana minulla on turva vaikeuksien ja sairauksienkin keskellä että minulle loppu viimein käy hyvin.
Timo Pitkänen
Uskovana minulla on turva vaikeuksien ja sairauksienkin keskellä että minulle loppu viimein käy hyvin.(lainaus.) Ja muille sitten??????????????
VastaaPoistaMikä mahtaa olla sellaisen ihmisen kohtalo, joka on yrittänyt yli 10 vuoden ajan tulla tuntemaan Jumalaa ja etsinyt uskoa, mutta ei ole kaikesta huolimatta mitään löytänyt? Sisälle jää edelleen tyhjyys. Minä olen sellainen ihminen. Jossain vaiheessa on pakko ottaa etäisyyttä näihin asioihin, että mielenterveys säilyy.
VastaaPoistaSuru siitä, että minä en ole saanut löytää uskoa, on välillä musertava. En tiedä, miksi sitä ei ole minulle suotu.
Pieniä ovat murheeni minulla tällä elämänpolulla, todella pysäyttävää tämä elämä on välillä, miksikö? Onkopa siihen kenelläkään vastausta...kaikesta huolimatta Jumalan huolenpito on niin syvällistä, että sitä ei sanoiksi osaa pukea. Voimia ja jaksamista koko perheelle! Psalmin 30 sanoin siunausta toivottaen ja paranemista odottaen, rukoillen ja anoen! -sisar-
VastaaPoistaAnonyymi 4.12. klo 10,03:
VastaaPoistaUsko Jeesukseen Kristukseen ja hänen sovintotyöhönsä, niin sinä pelastut. Armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Syntisi ovat anteeksi saadut - armosta. Simppeliä. Kaikki eivät koe suuria tunteita tai sitä monien mainostamaa Pyhän Hengen läsnäoloa. Uskoontuleminen on myös järjellinen tapahtuma.
Moni on katkeroitunut, kun ei tunne mitään, ja toisille taas taivaasta tipahtaa jos vakka mitä väristyksiä ja harva se päivä ja yö.
Heikot tarvitsevat tuntemuksia, pysyäkseen uskossa. Joka pysyy Herrassa ilman tuntemuksia, hän on koetuksen kestänyt.
Ystävä, sinä olet uskossa. Lepää rauhassa.
Tunnen erään, joka oli elävässä uskossa, mutta lähti surullisena pois. Hänestä tuli selvänäkijä. Hän vihaa uskiksia, mutta oikeasti hän ei vihaa, vaan sisimmässään vihaa sitä, ettei Jumala vastannut hänelle, kuten muille. Hän koki itsensä syrjityksi. Näin olen tulkinnut.
Siksi sanon vakavasti: Joka ylenpalttisesti kerskaa taivaaallisilla tuntemuksillaan, katsokoon ettei lankea. Katsokoon myös, ettei saata kehuillaan ketään elävästä uskosta osattomaksi.
Jumalalla ei ole lellikkejä. Hän rakastaa jokaista ihmistä, oli tuntemuksia tai ei. Usko tämä.
Linnan juhlat ovat ohi. Pienet pirskeet verrattuna siihen, mitä on tulossa. Taivaan Isä on luvannut järjestämiinsä juhliin niin kaunista musiikkia, mitä korva ei ole ikinä kuullut, ja niin ihanat puitteet, mitä silmä ei ole koskaan nähnyt. Kaikki ovat kutsutut, mutta vain harva on lunastanut kutsun. Yhä Jeesus kolkuttaa joidenkin ovella ja pyytää päästä sisälle, antaakseen kutsun taivaallisiin ikuisiin juhliin.
VastaaPoista