tiistai 27. marraskuuta 2012

Vielä pahempaa pelkäsin

Aamulla oli läärillä kontrollikäynti.
Menin tällä kertaa kuulemaan todella tuomiota, sillä tuntemukset ovat olleet aikalailla pelottavia. Syöpä oli edennyt. Jotkut aiemmat löydökset olivat hieman laajentuneet, lisäksi oikean lonkan yläpuolella suoliluun siivekkeeseen on tullut kookas n.6cm läpimittainen uusi destruoiva (tuhoava) metastaasi. Juuri siinä kohden olen tuntenutkin viime viikkoina jotain ylimääräistä, vaikka varsinaista kipua siinä ei ole ollut, muuta kuin kävellessä on alkanut aristamaan.
Veriarvot ovat syövän levinneisyyteen nähden edelleen hyvät, mutta aiemminhan lääkäri ihmettelikin, kun esimerkiksi PSA.ni ei reagoi ollenkaan normaalilla tavalla, vaikka tauti etenee. Nytkin se oli vain 20. Nyt aloitettiin välittömästi kuukausittainen Xgeva-rokote, jolla pyritään hidastamaan luustoon levinneen syövän aiheuttamaa luun tuhoutumista. Metastaasia aletaan sädettämään heti kun siihen aika järjestyy. Se olisi sitten kolmas sädehoitokuuri vuoden sisään.

Kyllähän tämä vähän olon vetäiseen tympeäksi kun jatkuviin hoitoihin ja lisääntyviin lääkityksiin alkaa väsymään taudin painaessa yhä kiivaammin päälle.

Eilen oli joidenkin kaupungin valtuutettujen kanssa tutustumassa Jyväskylän Katulähetyksen toimintaan. Hienon esityksen toiminnanjohtaja Erkki Arvaja pitikin esikuntineen. Minulle toki toiminta on jossain määrin tuttua, olihnan joitakin vuosia sitten hetken kyseisen yhdistyksen hallituksessakin, mutta siitä huolimatta ei voi kuin nostaa hattua siitä arvokkaasta työstä jota katulähetyslaiset sitoutuneesti tekevät pääosin syrjäytyneiden keskuudessa.

Torstaina onkin puolueen ryhmäkokous, jossa lautakunta, ym ryhmä vastuut ovat päätöksen alla. Oman  terveyteni vuoksi taidan pysytellä aikalailla valtuustovastuissa. Katsotaan nyt.

Sunnuntaina on tarkoitus vierailla Äänkosken helluntaiseurakunnassa. Odotan ja valmistelen tuota hetkeä taasen huolella ja innolla.

Edellisen blogikirjoitukseni yhteyteen jotkut ovat kommentoinneet ja ojennelleet minua kertomistani sairaidenparantumistapauksista. Saanen huomauttaa, että en minä sen paremmin kuin kyseiset parantuneetkaan ole asettuneet kardiologin tai muiden lääkäreiden asemaan. Minä kerroin sen mitä he itse ovat kertoneet minulle ja läsnäolevalle yleisölle. He ovat olleet säännöllisessä hoitosuhteessa paikallisten lääkäreiden kanssa ja miksi en voisi uskoa heidän henkilökohtaisia kokemuksiaan pitkittyneestä sairaudesta kaikkine kiputiloineen, sekä siitä parantumisihmeestä, jonka ovat osakseen saaneet kokea. Millä aikataululla käyvät lääkäreiden vastaanotolla ei ole minun murheeni vähimmässäkään määrin. Toivon vain, ettei heidän tarvitse enää saman vaivan takia koskaan avata terveyskeskuksen tahi muun hoitolaitoksen ovea. Ihmettelen vain syvästi sitä, kuinka joidenkin on niin tavattoman vaikea yhtyä toisten aitoon iloon Jumalan teoista. Kokemukseni on, että epäiljoiden mielipidettä ei muuta yksi, eikä kaksikaan lääkärintodistusta, he ovat oman kyynisyytensä vankeja, niin kuin Jeesuksen ajan omahyväiset kirjanoppineet, jotka eivät löytäneet muuta moitetta Jeesusta kohtaan kuin sen, että parannettu, mutta väärin parannettu Jeesuksen työskennellessä mm. sapattina.

Muuten

6 kommenttia:

  1. Luulisin, ettei kyse ole siitä, etteikö ole iloa toisten parantumisesta, tai siitä, etteikö olisi iloinen Jumalan toimimisesta vaikkapa Vesa Pylvänäisen kautta. Kyse on niistä saarnamiehistä, jotka myös hellupöntöstä huutelevat armolahjan turvin kaikenlaisia sairauksia nimeltä, mutta mitään ei oikeasti tapahdu.Sekin tuntuu kovasti oudolta, että paranemiset ovat aina jotain kipuja; selkää, olkaa, jalkaa... Jotenkin Herra tuntuu yhden sortin spesialistilta, ja se mietityttää. OLin valtavan iloinen, kun eräässä kirkossa
    vanhempi mies nousi ylös, ja sanoi: Minulla on lääkärintodistukset siitä, että ruumiini oli täynnä syöpää, ja Herra paransi minut. Lääkärikin sanoi, että oli tapahtunut ihme.
    Epäuskoa kasvattaa myös väärät armolahjat. En ole koskaan nähnyt, että tällaista eri sairauksien huutelijaa olisi keskeytetty. Ehkäpä siksi, että huutelija on aina ollut paimen tai vanh.veli. Mutta pääasia, ettei Sotkamossa enää kipuilla! Hyvä!

    VastaaPoista
  2. Jatkan tuota edellisen anonyymin ajatusta. Entäpä sitten ne, joille luvataan ikään kuin saatuna profetiana, että juuri sinä parannut. Tai jotka etsivät apua ja helpotusta, mutta eivät sitä saa. Joskus kuulee sellaistakin tulkintaa, että sairaan usko on niin heikko, että tämä ei siksi parane.

    Mitä tulee tuohon kipuun ja särkyyn, tutkimusten mukaan ns lumelääkkeet voivat olla yhtä tehokkaita kuin varsinaiset lääkkeet. Kipuaistimukseen on kenties helpompi vaikuttaa psyyken kautta. Itsekin olen huomannut tuon, että paraneminen on usein särkytilojen poistumista.

    Ja yhtä kaikki, kipupotilas on varmasti kiitollinen jokaisesta hetkestä ilman kipua.

    Ja niin, itse uskon siihen, että Jumalalle kaikki on mahdollista.

    Ja niin, olen liikuntavammani vuoksi monesti ollut myös parantamisen kohteena - tahtomattani. Ne elämän kipupisteet ovat ihan muualla.

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän oikein hyvin edellä manititut pointit. Juuri ylisuuret ja vääriin osoitteisiin annetut lupaukset olivat viedä minulta aikoinaan kokonaan uskon Jumalan yliluonnolliseen ja parantavaan voimaan. Nämä epäkohdat eivät ole mitään vähäisiä. Mutta ollaan kuitenkin lähellä sitä vaaraa, että kiinnitetään huomio vain ja yksin näihin onglmiin ja niiden matkassa menee tarve etsiä aidosti Jumalaa joka itsessään on täydellinen ja virheetön ja antaa armolahjojaan ja voimavaikutuksiaan vielä nykyaikanakin ihmisten käyttöön.

    Pidän suurinpana puutteena sitä edelleenkin, että Jumalan tahdon etsiminen Hänen läsnäolossaan on niin tavattoman mitättömällä tasolla, että Hän voisi valtuuttaa ja Hänen tahtoansa osattaisiin kuulla. Toiminta kaikkineen tulee vasta tämän jälkeen ja silloin virheetkin ovat tuntuvasti vähäisenpiä. Eli puheissa on voima ja valta kuten Jeesuksella itsellään ja Hänen ensimmäisillä seuraajillaankin oli. Siihen on pitkä, mutta tavoittelemisen arvoinen matka.

    VastaaPoista
  4. Me emme voi ymmärtää useinkaan Jumalan tapoja toimia. Hän käyttää sitä joka on itsekin vähissä voimissa. Varmaankin juuri siksi olet Hänelle otollinen ja ymmärrät ihmisten tuskan jota he kantavat ruumiissaan erilaisissa sairauksissa. Siunausta sinulle ja rakkaillesi Vesa. Hänelle on kaikki mahdollista ja kun sinä rukoilet toisten puolesta ja kannat heidän tuskaansa Hän voi samoin sinutkin parantaa.

    VastaaPoista
  5. Jos sallit? näinpäin se ymmärtääkseni toimii. Minulla on kansiossani sinun antamasi vastine esittämääni ihmeparenemista käsittelevään kysymykseeni.Olit silloin Helluntaikirkon hallituksen puheenjohtaja, ei siitä sen enempää. Samoin on nykyisen puheenjohtajan vastine tiedusteluuni, runsaasti ilmeneviin ns. ylilyönteihin hengellisissä lehdissä,kirjoissa ja puheissa,alleviivasin lauseen " Helluntaikirkon kanta vastuuttomuuteen ja valehteluun on ehdottoman kielteinen."

    Kirjoitit kokemukseesi vedoten ihmisistä,jotka kyseenalaistavat/epäilevät, yksiselitteisesti he ovat mielestäsi kyynisyyden vankeja.En koe itseäni sellaiseksi.Tänä vuonna tuli kuusikymmentä vuotta ensimmäsestä helluntailaisten kokouksesta, jossa olin mukana. Vuosikymmenien aikana olen myöskin tutkinut useita julkisuuteen tulleita ihmeparanemistapauksia, ja koska yhtään kriteerit täyttävää tapausta ei ole ollut, sallin itselleni rahtusen kyynisyyttä.Sovitaanko niin?

    VastaaPoista
  6. Olen tuo toinen kriittinen anonyymi ja kommentoin yllä olevaa toisen anonyymin kommenttia. Uskoa karismaattisiin ilmiöihin ei varmaan myöskään tue se, että usein vedotaan puhujiin ja "parantamisen armolahjan saaneisiin", joiden on jo todettu käyttävän kyseenalaisia keinoja. Niin ikään minulle on tarjottu kirjallisuutta, jossa epilepsiaa, tupakkariippuvuutta ja hyvänlaatuista asentohuimausta pidettiin demonien aiheuttamana. Ehkä kyse on kuitenkin aivosähköhäiriöstä, nikotiinista ja tasapainoelinten ongelmista.

    Vaikka minulla ei olekaan niin pitkää historiaa karismaattisessa liikkeessä, muistan erään parantamiskokouksena mainostetun tilaisuuden. Itse jouduin sinne oikein tietämättä minne olin menossa. Mukana porukassa oli myös mielenterveyspotilaita, jotka silminnähden olivat ahdistuneet tämän kokouksen menosta. Kokouksen jälkeisellä viikolla ainakin yksi heistä joutui sairaalaan pahentuneen psyykkisen kunnon vuoksi. Itse koin tuon tilaisuuden Raamatun sanan vastaisena sikäli, että viesti oli, että Jumala ei tahdo, että olette sairaita ja siksi paranette. Eikä sitten muuta. Otin yhteyttä kokouksen järjestäjään, ja hänelle kokemukseni ja kritiikkini oli yllätys, koska eräät vanhemamt olivat kertoneet välittömästi kokouksen jälkeen poikansa parantuneed diabeteksesta. Siitä ei ollut tilaisuuden järjestäjällä tietoa, oliko lääkäri todennut tämän paranemisen tapahtuneen vai oliko kyse vanhempien toiveajattelusta. Jos kyse oli jälkimmäisestä, sillä saattoi olla pojalle kohtalokkaat seuraukset.


    Ei järjen käyttö ja terve kriittisyys ole kyynisyyttä. Usein se pelastaisi huijatuksi tulemiselta ja suunnattomalta pettymykseltä.

    VastaaPoista