Elimäen Uusi elämä voittaa -tilaisuus oli todella mahtava kokemus. Seurakunnan tilat olivat aivan täynnä, jopa taidettiin sivusaliin nostella lisäistuimia.
Kun viime keväällä vierailin samaisessa seurakunnassa, niin silloin podin jalkaani josta sitten löydettiinkin myöhemmin laskimotukos. Vaiva haittasi silloin hieman esiintymistä, mutta nyt sain keskittyä ihan täysillä ja nauttiihan sitä saarnaamisesta kun saa täydellä innolla ladata. Joitakin ihmisiä tuli uskoon ja muutamat täyttyivät myöskin Pyhällä Hengellä. Se jos mikä siunaa oloa.
Tämä onkin sitten kuntavaalien viimeinen viikko ja muutaman tunnin sisällä päättyykin ennakkoäänestys. Pientä kutinaahan tämä on pitänyt päällä kun on saanut viestejä vähän sieltä ja täältä, että ovat käyneet äänensä antamassa. Valitettavasti en ole kovin paljon selvinnyt henkilökohtaista vaalityötä tekemään tuolla kadunpinnassa. Voinnin vuoksi kun ei viitsi mennä kovin moneksi tunniksi syysilmaan seisoskelemaan, kun vilustuminen on melkoinen surma meikäläisen vajaasti toimiville munuaisille. Joten olen luottamassa siihen, että kymmenen vuoden rupeama Jyvässedun kristillisten seurakuntien yhteyksissä on luonut sellaisen verkoston, jonka kautta saan valtaosan äänistä. Riittääkö se valituksi tulemiseen selviääpi sitten sunnuntai-iltana.
Olen tulevan vaaliviikonlopun paikallisen Vapaaseurakunnan vieraana, joten keskityn loppuviikon edessä olevaan pariin kokoukseen.
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
valta on kiehtovaa.
VastaaPoistaJa mitä sitten tapahtuu jos tulet valituksi ?
VastaaPoistaOnko taas yksi askel kiipimisessä saavutettu ja todistus sytämessä, - MINÄ olen tärkeä !
voi ihmettä tätä kaikkea.
Voi rakas ystävä, minä olen aina halunnut valtaa. Jouduin oppimaan tämän tien jo 12 vuotiaana kun isäni kuoli yllättäen ja meitä jäi seitsemän alaikäistä puoliorpoa sisarusta pieneen mökkipahaseen äidin kanssa. Otin silloin jo ohjat käsiini ja rohkaisin muita sisaruksia sen minkä osasin vaikka tuska oli kova itselläkin. Otin ikäänkuin isän roolin, vaikka en ollutkaan vanhin sisaruksista.
VastaaPoistaValta kasvattaa ja siihen kuuluu aina vastuu. En ole koskaan pelännyt tuota vastuuta. On helppo huudella puolikatkerana anonyymina kun tuollaisissa huuteluissa ei ole mitään vastuuta - mutta luulisi nimettömänäkin pikkuhiljaa hävettävän.
Mielestäni en ole edes tuota vastuuta/valtaa ihan pöllösti hoidellutkaan. Kuka vaan voin arvioida vaikuttamiseni historian. Seuraavaksi se punnitaan ensi sunnuntaina. Olen itse täysin tyytyväinen tulipa kansalta tässä koetuksessa valtakirjaa tahi ei. Jos ei tule, niin se ei sitten ole minun juttu. Jos tulee, niin sitten vastuut hoidetaan niin kuin on luvattu, se minkä verran yksittäisellä valtuutetulla on sitten sitä ivaamaasi valtaa jää nähtäväksi.
Ällöttävää...
VastaaPoistaEipä ollut 666 vaan 333! Onnea! Ja nyt ääntä kuulumaan sairaiden ja vanhusten ja nuorten perheiden puolesta!
VastaaPoistaLämpimät onnittelut vaalivoitosta ja siunausta uuteen työhösi! toivottelee blogisi lukija,joka pyysi sinua jokin aika sitten rukoilemaan itsensä ja läheistensä puolesta.On ollut viime päivät rauhallisempi olo ja olen nukkunutkin paremmin.Kiitosaihetta siis siitäkin!Olen niin iloinen että tulit valituksi.Minulla oli jotenkin koko ajan varmuus siitä että niin kävisi.Sinua tarvitaan siihen työhön ja varmasti saat myös voimia siihen!
VastaaPoistaOnnea Vesalle! Hieno homma. Uskon, että ajat tärkeitä asioita esim. vanhukset, vammaiset, mielenterveys, lapset jne. Hommia sinulla nyt tulee riittämään ja olen varma, että laitat siihen kaiken tarmosi. Oikein paljon jaksamista ja taivaan Isän siunausta sinulle! T. kaarina Kokkola.
VastaaPoistaOnnea hyvästä vaalimenestyksestä.
VastaaPoistaLeena Ruotonen
Onnea Vesa! Antakoon Taivaallinen Isämme Sinulle voimia tässä uudessa tehtävässäsi valtuutettuna!
VastaaPoistaSiunausta koko perheelle!
Mirjami Asikainen
Hei, Vesa! Hienoa lukea, miten tsepmmaat kaiken tämän keskellä. Kaikilla ei siihen ole aina voimaa, mutta vahvistusta saanemme ylhäältä. Olen seurannut matkaasi jostakin toisesta suunnasta ja toivon parasta eteenpäin, toivottavasti vielä nähdäänkin!
VastaaPoistaSamalla toivon, että arki tulisi takaisin minunkin elämääni. Palaisi, vaan ei tulessa.
PoistaHyvä Vesa! Paljon tärkeämpää olisi ollut pelastaa sieluja helvetistä ja parantaa sairaita,Jumala sinun kauttasi, kuin olla politiikassa.Ihmettelen ,kuinka entinen pastori voi noin tehdä? Eikö sielut olekaan enää tärkeitä ,sehän on kuin menisi uskossaan taaksepäin. Valta,jota tavoittelet hautaan asti vie sinne nopeammin ,kun et hoida Pyhän Hengen temppeliä ja rauhoitu ,vaan tressiä haluat .Neuvon vaan ,vaikka Vesa tietää parhaiten ....
VastaaPoistaJeesuskin söi ja joi syntisten ja huorien kanssa, eli oli kansan parissa. Opetuslapset olivat äimän käkenä, että voihan nenä, onko tuo Jeesus hoopo, kun ei muista tehtäväänsä. Jeesus puolestaan oli ihan hoomoilasena, kuinka tyhmiä opetuslapset olivat. Sieluja pelastuu siellä, missä on armotonta menoa eikä siellä, missä ollaan solmiot ojossa ja lampaan katse silmissä.
PoistaVesa-poikanen oli helluissa paljon vartijana, totta, mutta oliko hän kuin jeesus, niin ei todellakaan. Tunnen tämänkin puolen Vesasta ja saanut nahoissani kokea. Vuosia kärsin hänen takiaan, ja hänen sanojensa takia.
Mutta: Viis siitä, se on mennyttä. Jokainen maksaa laskun aikanaan, ja kirjatkin avataan eräänä ihanana päivänä. Katsotaan sitten, kuka toimi milläkin tavalla. En minäkään ole mikään pulmunen, kuten ei nimetönkään.
Nykyistä Vesaa en tunne, mutta sen tiedän, että uskosten pitää mennä kaikkialle, eikä vain hurskastella kodin ja seurakunnan väliä. On täysin hoopoa saarnata aina vain seurakunnissa, joissa on erinomaisten uskisten rivistöt jo täynnä ja hykertelevät omaa pelastustaan.
Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät, mutta sairaan kohdatessaan oli lämpöä täynnä.
Vesa kulkekoon omia polkujaan, hän on niistä tilivelvollinen Jumalalleen, saaden kiitosta tai moitetta aikanaan.
Nimetön ja kaikki me muut: Pitäkäämme huoli omista poluistamme, ettei vaelluksemme ole muiden polkujen vahtimista - ja itse seisomme tumput suorina aina vain vastaanottamassa - vaan tekemässä työtä leiviskämme mukaan.
Kiitos tästä kommentista. Olen nimittäin miettinyt pääni puhki kuinka osaisin vastata näille jotka jatkuvasti tekevät minusta lähes luopion asettuessani ensiksi ehdolle ja tultuani sitten valituksi kaupunginvaltuustoon. Minusta kun tallainen vastakkainasettelu on käsittämätöntä. Kuinka kukaan voi vaatia toiselta sielujen pelastumista ja sairaiden parantamista tai siihen entistä enemmän antautumista. Olen antanut itseni niin ehdoitta Jumalalle kuin ikinänsä voin, mitä voisin siihen vielä lisätä? Ymmärrän, että vaatimukset kohdistuvat minun ajankäyttööni. Ennen tein likimain ympäripyöreitä vuorokausia työtä joka hyödynsi välillisesti tahi välittömästi ns. Jumalan valtakuntaa. Nyt minulla on vuorokaudessa 24 tuntia omaa aikaa. Kuukaudesta menee ehkä yksi vuorokausi kaupunkilaisten asioille. Eikä sekään ole synnintekoa. Voin vakuuttaa, että entiseen menoon nähden rakennan itseäni ja hengellistä elämääni monin monin verroin ajallisestikin enemmän kuin aiemmin. Tämän lisäksi kierrän vointi mukaan pitämässä kokouksia ympäri Suomen. Viimeisessäkin tilaisuudessa täyttyi ainakin kolme ihmistä ensi kertaa elämässään Pyhällä Hengellä. Toivoisin, että nämä anonyymit jotka viitsivät herjata minua jatkuvasti vaivautuisivat tulemaan edes yhteen minun kokoukseeni arvioimaan sanomisisiani ja antautumistani.
PoistaSinulle haluan sanoa, että tiedän varsin hyvin jättäneeni taakseni niitä ihmisiä jotka ovat ihan syystäkin loukkaantuneet sanomisiini ja tekemisiini. Itse itsessäni olen mielestäni pyrkiyt vilpittömyyteen, mutta olenpa joutunut tunnustamaan eräänkin kerran, että edes siinä en ole onnistunut. Olen vuosikymmenien aikana varmasti heitellyt mutta myös kerännyt aika paljon kiviä. Ei ole monta viikkoa siitä kun viimeksi otin erääseen henkilöön yhteyttä jota tiesin loukanneeni omalla käytökselläni. Kävimme asian lävitse ja ystävyys jatkuu entiseltä pohjalta. Tiedän, että olin vielä joitain vuosia sitten melko itsevarma ja ehdoton tyyppi ja jätin varmasti "haavoittuneita" käytökselläni tiepuoleen. Olettaisin, että olen hieman pehmentynyt ihmisenäkin.
Voin ihan vilpittömästi vakuuttaa, että tämän kaiken Via Dolorosan jälkeen jota olen viimeisinä vuosian käynnyt minulla ei ole vaikeuksia pyytää anteeksi, mutta valitettavasti monet monet asiat ovat mielestäni painuneet sellaiseen unholaan, että en niitä sieluni sopukoista enää löydä. Joten jos sinua tahi jotain muuta edelleen
satuttaa tekemiseni, niin laittakaa ihmeessä sähköpostia tulemaan, enköhän minä sen kestä.
Onnittelut uuden elämänvaiheen johdosta.
VastaaPoistaAivan mahtavaa, hieno äänivyöry!
Teillä meni vaalit Jyväskylässä upeasti,
Taivaan Isä runsaasti siunatkoon sekä sinun, että koko ryhmän työtä.
Yst.terv. Elisa
ONNEA JA SIUNAUSTA KOKO HELLUNTAIKANSAN PUOLESTA !!!! t. rivijäsen
VastaaPoista