Marraskuun vuosipäivä

Vuosi on vierähtänyt elämäni vaikeimmista viikoista joita koin vuosi sitten kun munuaiseni tekivät kaksi-kolme kertaa stopin. Tai ilmeisesti toinen munuainen toimi kaiken aikaa, mutta virtsan tulo estyi vuorokausiksi syöpäkasvaimen tukkiessa tiehyeet munuaisesta eteenpäin. Usein nuo ajat palaavat mieleen melkoisina kauhun kokemuksina, joita ei enää koskaan haluaisi kokea, eikä niitä toivoisi kenenkään toisenkaan kohdalle.

Marraskuun alussa pääsin tuolloin pois sairaalasta ja kuntoni oli todella heikko. Sen jälkeen ei ole niin huonoa hetkeä ollut, vaikka melkoisia vaiheita vuoteen onkin mahtunut. Yksi suurimmista ihmeistä on, että kipulääkitykseni on tänään ihan sama miksi se asetettiin sairaalasta päästyäni. Välillähän sitä tuplattiin lapaluun aiheuttaman kivun vuoksi, mutta olen saanut pudotettua sen nyt takaisin lähtölukemiin.

Olen saanut ottaa hieman tuntumaa kunnallispolitiikkaan käydessäni puolueen ryhmäkokoontumisissa. Viime maanantaina olin mukana palaverissa ennen valtuuston kokousta, jossa oli käyty sitten pitkä vääntö ensi vuoden veroprosentista. Toisessa vaa´ssa kun oli kotihoidontuen kuntalisää, omaishoidontukea (omaishoidon piirissä olen itsekin) ym. sosiaalietuuksia jotka koskettavat aika monia heikommassa asemassa olevia. Olen ehtinyt jo nyt miettiä päätäni puhki, mikä on se järjestelmä ja käytänteet, jolla sosiaalinen tasa-arvo voitaisiin turvata paremmin kaupunkitaloutta enää lisää heikentämättä. Mutta ehkä sitä on miettinyt jokunen muukin ennen minua - siinä onnistumatta.

Tiistaina olimme Kälviällä Uusi elämä voittaa -tilaisuudessa. Tilaisuus tilaisuuden jälkeen tulee aina suitsutettua kuinka mahtavaa oli, mutta minkäpä sille voi, kun ihan oikeasti on todella mieltä valloittavaa päästä kokemaan elämän harmauden keskellä inkaikkisen Jumalan läsnäoloa, jonka varassa koko elämäni on. On ihan häkellyttävää huomata kuinka Jumala ilmaisee itsestään aina uutta vaikka olen ollut uskossa kohta viisikymmentä vuotta. Ehkä se ei olekaan hänen ilmaisemisestaan kiinni, vaan minun hengellisen ymmärtämykseni avautumisesta. Puhuin tilaisuudessa armolahjojen suuresta merkityksestä seurakuntaelämässä ja kuinka jokaisen tulisi anoa niitä ihan päivittäin, sekä myös uskaltaa käyttää niitä rohkeasti.

Kokoustaminen ei tunnustais loppuvan. Pari seurakuntaa on taasen tällä viikolla esittänyt kutsun tulla vierailulle. Se tarkoittanee sitä, että hengissä olisi yritettävä pysyä näillä näkymin ainakin ensi vuoden helmikuun lopulle.

Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isiään juhliville.