lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kuumeeton viikko - kunto kohenee!

Ihmisen elo on mielenkiintoista kaikkine mausteineen.

Mennyt viikko on suonut minulle kuntoni kohentumisen myötä hienoja ja ihan liikuttavia hetkiä kokiessani kuinka kroppa palautuukaan ennalleen. Ilmeisesti veritulpasta selviäminen on melko pitkä prosessi, mutta jo ensimmäisiinkin toipumispäiviin sisältyy rohkaisevaa edistymistä.

Perjantai aamuna oli taasen labrassa käynti. Matkaa Yliopistonkadun näytteenottokeskukseen ei ole kuin puolisen kilometriä, mutta en voinut ajatellakaan suoriutuvani siitä kävellen. Ajoin autolla lähellä olevan seurakuntamme yläparkkiin ja kävelin siitä viimeiset sata metriä. Kun palasin takaisin autolle ja suoriuduin kävelystä ilman pysähdystä vaativia huilaustaukoja, niin spontaanisti suustani pääsi kiitollinen huokaus, siksi onnellinen olin suorituksestani. Pyörittelin mielessäni, kuinka onnellinen onkaan ihminen jolla on liikuntakyky tallella ja voi itse mennä ja tulla ilman ulkopuolisen apua.

Tänä aamuna sitten pistäydyinkin Sepänaukion kesäkirppiksellä, jossa totuin aiemmin vieressä asuen käymään liki joka lauantain. Kyseisellä kirppiksellä on jotenkin niin letkeä ja iloinen tunnelma kun myyjiä on paikat täynnä ja asiaikkaitakin hyvän sään sattuessa sadoittain. Nyt jalka tuntui jo kestävän melko mukavasti seisoskelua ja hiljaista askeltamista. Paluu elämään on tosiasia, vaikka seitsemän viikon kuumeilu vieläkin pyrkii ylläpitämään varjoa taudin uusiutumisesta. Joka päivä olen tainut vielä mittaria kainalossa käyttää varmistaakseni, että lämpö on totisesti poissa - olo kun on välillä niin kovin kuumeisen tuntuinen.

Muistakaamme olla kiitollisia elämästä - se on suurenmoinen lahja kaikkine kipuineenkin!


7 kommenttia:

  1. Terve, Vesa!
    Rukoilemme vaimoni kanssa puolestasi päivittäin. Tuskin loukkaannut, kun sanon: Minulla on voimakas tunne, että astuessasi politiikkaan, astut sivuraiteelle siitä, mihin Herra on sinut nyt tarkoittanut! Herra on avannut sinulle toisen vaikuttamiskanavan. Siihen kuuluvat esim. nuo Uusi Elämä Voittaa -tilaisuudet. En olisi kirjoittanut tätä kommenttia, ellen kokisi Jumalan kasvojen edessä sitä, minkä kerroin.

    Siunauksin!
    Kuusjärven Jokke Saarijärveltä

    VastaaPoista
  2. Moikka! Olen taas sitä mieltä että uskikset pitää mennä sinne missä kansa on!! Kyl tuonne "saarna pönttöön" riittää porukkaa ja uskon Jumalan avaavan ovia sinne minne Vesa kuuluu tai sitten sulkee ne jos ei tarvis mennä. Liikaa uskovaisia on ns. "sisäpiiri" ihmisiä ja korkealta ja kovaa paasaavia!!!!!
    JUMALA johdattakoon Vesan sinne minne kuuluu!

    VastaaPoista
  3. Ihan kun joku paasais nyt liian kovaa?

    VastaaPoista
  4. Antakaa hyvät ihmiset jokaisen tehdä itse Jumalan edessä omat ratkaisunsa.

    VastaaPoista
  5. Jokainen päättää itse omasta elämästään, mutta minäkään en voi sille mitään, että mielessä pyörii sama asia; tässä on nyt jotain mikä häiritsee.
    No, samapa tuo. Niin tai näin, kaikki kääntyy lopulta oikein päin.

    VastaaPoista
  6. Ihminen kamppailee elämästään. kyse on kokonaisvaltaisesta stressitilasta, jonka unenkaltaisesta tilasta herääminen ei kaikille tapahdu enää tässä elämässä ellei tapahdu todellista parantumista ,eli tavanomaiseen elämään palaaminen.

    Uskovalla sitten ilmenee mitä ihmeellisimpiä toimintamalleja alaken masentumisesta ja toinen ääripää hirveästä riuhtomisesta sinne tänne.

    Jeesus yritti sanoa omilleen mm; Rauhan Minä jätän Teille...

    VastaaPoista
  7. Elämä on todella suuri lahja - kipuineenkin! Kannattaa todella harkita, kuinka sen käyttää !!

    VastaaPoista