sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Puoli viikkoa sairaalassa

Niinhän siinä taasen kävi, sairaalassa piipahdin.

Usemman viikon kiusannut kuume ei alkanut hellittämään, vaan Oulun reissun jälkeen se otti uuden nousun, vaikka olin jo yhden antibioottikuurin syönytkin. Eipä ollut muita vaihtoehtoja kuin kääntyä toistamiseen lääkärien puoleen. Ehdin aloitella uutta kuuria, mutta senkään tehosta ei ollut heti merkkiä, joten hoitava lääkärini pyysi torstai-aamuna tulemaan osastolle sisälle.

Hyvä niin, sillä suonensisäisesti annettuna antibiootit alkoivat purra samantien. Kyllä se taas ehti hieman mieltä jäätämään kun P-Krea (munuaisarvo) oli ehtinyt kohomaan jo 150:n. Välittömästi, kutsumatta, alitajunnasta ponnahtivat viimesyksyiset muistot pintaan.

Tuntui kovin turvalliselta olla hyvässä ja varmassa hoidossa. Vähän joka päivä soviteltiin kotiinlähtemistä, mutta onneksi lääkäri suositteli hoidon jatkamista aina tähän päivään asti, niinpä kotiuduin puoliltapäivin kymmenen päivän jatkokuurin kanssa kotiin. Aina yhtä mukavaa on tulla kotiinkin. Tunne on kuin aloittaisi taas yhden uuden elämän.

Nyt pitäisi vaan saada voimat palautumaan suht nopeasti. Olenhan lupautut Kälviälle saakka tiistaina kokoukseen. Mutta eihän siinä pitäisi ongelmia olla kun pöpöt ovat kehosta hallinnassa.

Kiitos vaan kaikille taasen kerran muistamisesta. Jatketaan yhdessä!

10 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla olen seurannut jaksamistasi ja toivon voimia Kälviän reissulle ja siitäkin eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. Siunausta Vesa ja uskoa huomiseen.Toivon Sinulle Jeesuksen veren suojaa.

    VastaaPoista
  3. Fraasilta tuntuu mutta-sinua kantavat iank.käsivarret perille saakka!Kiitos kun jaat tunteita!

    VastaaPoista
  4. Jumala, käsissäsi
    sairaana olla saa,
    kun voimani on poissa
    ja mieltä ahdistaa.

    En paljon jaksa Herra,
    vain hiljaa rukoilla.
    Nyt toisten hoiva kantaa,
    saan maata levossa.

    Kun huoli, pelko jäytää,
    sen tiedät, Herrani.
    Yön tuskan hetkiin anna
    vierelle enkeli.

    Myös rakkaitani muista,
    ja auta kestämään.
    Oi Herra, heitä kutsu
    turviisi lepäämään.

    Isäni, niin kuin tahdot,
    nyt lapsellesi tee.
    Suo, että uusi aamu
    toivoa säteilee.

    Ja vaikka tarkoitusta
    en kaikkeen löydäkään,
    niin anna tässä kasvaa
    sinua kiittämään.

    Virsi 481

    VastaaPoista
  5. Rukoilen joka päivä puolestasi ja herätyksen puolesta.Olen itsekin sairaseläkkeellä ja odotan ihmettä.

    VastaaPoista
  6. Ehkäpä olet Kälvällä, mutta joskus kannattaa silti huilata vaan. Ihan en ymmärrä, mutta ei tarvitsekaan.

    VastaaPoista
  7. Katselin ja kuuntelin you-tubesta -Astu tarinaan videoklippiä. Todella rohkaisevaa ja rehellistä tarinaa. Anitan uskoontulo -tarinassa on paljon yhtäläisyytttä oman uskoontuloni kanssa.
    Toivotan Sinulle ja vaimollesi siunausta! Herra on väkevä heikkoudessa - olet varmaan kokenut sitä erikoisesti sairautesi keskellä.
    Siunattua kesää!
    Eeva Lundell

    VastaaPoista
  8. Sairaus ei ole siunaus. Pysäyttävä asia kuitenkin, ja ihminen kun on ihminen, niin jos hän ei hyvänä päivänä ole mennyt kontilleen, niin pahana menee. (eivät kaikki)Tällä asialla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä Herran kanssa, vaan ihmisen kovan luonnon kanssa.

    Jotkut ovat onneksi viisaita ja rukoilevat terveinä päivinäkin ja ovat Herraa lähellä.

    Herra on väkevä heikkoudessa, joo, mutta heikkous ei tarkoita sairautta.

    Jos rehellisiä ollaan, niin monet menevät sairaan puhujan kokoukseen myös siksi, että näkevät, kuinka paljon hän on ulkoisesti muuttunut. Tulee itselle parempi olo, niissä pikkuvaikeuksissa.

    Herra on väkevä terveissä ja sairaissa, sydämen mukaan.

    Vesan saarnat ovat olleet hyviä myös silloin, kun hän oli 100% terve. Nyt hän puhuu enemmän pintaa syvemmältä, koskettavammin, koska on tietoa tuskasta. Ennen ei ollut.

    Toivon Vesan paranevan, todella toivon!

    VastaaPoista
  9. Miten voit? Pikaisia paranemisia ja rakkauden täyteisiä kesäpäiviä! Me rukoilemme teidän koko perhekunnan puolesta... Levätkää Isän sylissä...

    VastaaPoista