Hiukka vastustaa!

Anteeksi, kun en ole käynyt hetkeen päivittämässä tilannettani, kun vielä viimeksi kirjoittelin kuumeilun keskeltä, niin aiheestakin jokunen teistä huhuili huolestuneena.

Uusi elämä voittaa tilaisuus Kälviällä oli edeltäjiensä tavoin mieltä, sielua ja henkeä rohkaiseva. Kuulijakunnan avoimuus tuli esiin rukouspalvelussa ja loppukahvittelussa ajatuksia vaihtaessa.  Kyllä meillä suomalaisilla on tällä hetkellä todella iso jano Jumalan voiman ilmestymiseksi. Se vain näyttäytyy suunnalla jos toisellakin tässä maassa.

Ajelimme rauhassa keskiviikkona Vetelin kautta hyvien ystäviemme Tikkakosken Saaran ja Arin kautta kotiin. Ehdimme hetken viettää keskellä arkea yhdessä rukoillen ja Jumalaa ylistäen.

Ikävä vain, että pöpö virtassa ei suostunut kuolemaan toisella, tahi kolmannennellakaan antibioottikuurilla. Loppuviikon sinnittelin taudin kanssa, mutta sunnuntaina soittelin sitten jo syöpäosastolle ja tilailin maanantaiaamuksi laboratoriokokeita. Niinhän siinä sitten kävi, että tiistaina pakkasin jälleen kerran reppuni ja suuntasin osasto 31.lle. Nyt suunnitelmissa oli uusia lokakuusta saakka ollut nefrostooma (ns.virtsakatetri munuaisaltaasta ulos), kun lääkärit ihan aiheesta epäilivät, että se saattaa ikääntyneenä olla koko tulehduksen alkusyy.

Eilen sainkin sitten uuden nefrostooman, jonka vaihto-operaatio olikin vaivaton. Uusi asennettiinkin ihan entisen paikalle, joten läpimenojakaan ei puhkaistu. Olo on kuitenkin nyt aikalailla hämmentynyt kun aamupäivällä lämpö pysytteli sitkeästi ihan entisissä lukemissa. Tulehdusarvojen nousu toki vaikutti pysähtyneen. Pääsin kuitenkin puolilta päivin tänään kotiin, kun hoitojen kannalta on aikalailla sama, lepäilenkö sairaalassa vai täällä kotona antibioottikuurin kanssa.

Nyt tuli eteen perua suunniteltu matka. Sunnuntaina olisi ollut tilaisuus Vaasassa, mutta otinpa nyt itseäni järjellä kiinni ja ilmoitin, että mahdoton on mahdoton.

Toivottavasti lämpö ei ole itse tämän päätaudin aiheuttamaa. En siihen vielä haluaisi uskoa. Mutta sekin mahdollisuus tietysti on olemassa, mutta katsotaan nyt kuitenkin jospa bakteeri olisi kuitenkin vielä kaiken takana. Vasen jalka, joka on aiheuttanut aiemmin vaivaa varsinkin tilaisuuksien jälkeen, on heittäytynyt nyt myös tosi hankalaksi. Siinä on kaikenaikaa perussärkyä ja siitä katoaa voima lähes tyystin muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen. Joten hermokipulääkitystä tässä myös nyt aloitellaan. Toivottavasti toimintakyky ei mene jalasta tyystin. Olen ollut tavattoman onnellinen siitä, että liikuntakyky on ollut kaikista kivuista huolimatta näin hyvä. Mutta nyt siihenkin näyttäisi olevan rajoitteita tulossa - ainakin uhka sellaisesta.
,
Se on vain niin mielenkiintoista, perin mielenkiintoista, että olen toistuvasti kokenut melko täydellistä tyyneyttä kun olen kohdannut tallaisia taudin aiheuttamia näkyviä tai näkymättömiä terveydentilani heikkenenemisiä. Olo on kuin kannonnokassa istuis ja odottelis, mitä vielä ja mitä seuraavaksi tulee. Kun vastoinkäymiset ovat sitten sillä erää syliin lastattu, niin niiden kanssa sitten taas yritetään eloa jatkaa. Ehkäpä Herrallani on kuitenkin vielä sanansa sanottavana näihin olosuhteisiinkin. Kiitos kun jaksatte muistaa.