Kunnallisvaaliehdokkuus

Kaiken tämän elämän vuoristoradan ponnistelujen ja tipahtelemisten keskellä olen tullut luvanneeksi ihan vakavalla mielellä lähteä mukaan syksyn tuleviin kunnallisvaaleihin Kristillisdemokraattien ehdokkaana.

Saatan aiheuttaa tällä ratkaisullani joillekin ystävilleni tarpeetonta tuskaa ja harmaita hiuksia. Ymmärrän, että monen mieleen nousee kysymys, kuinka pastorina lähden tallaiseen "maalliseen" haasteeseen? Mutta voinen hiukan rauhoitella, että eipä minussa juurikaan mikään tule muuttumaan - ihmisenä.

Minua ei tarvinnut kenenkään käydä houkuttelemaan listoilleen. Tapasin alkukeväästä erään lounasvierailun yhteydessä sattumalta Jyväskylän KD:n puheenjohtajan Marika Visakorven ja ihan itse kysäisin, löytyykö teidän listalta tilaa yhdelle innokkaalle ehdokkaale? Olen oikeastaan aina seurannut keskivertotiiviisti yhteiskunnallisia asioita ihan paikallisesta päätöksenteosta alkaen. Siksi koin aika luontevana tallaisen vaihtoehdon, kun tiesin jääväni toukokuussa seurakuntatyöstä työkyvyttömyyseläkkeelle. Toimiessani seurakunnan palkattuna pastorina olin toimessani tasapuolisesti kaikkien paimen ja sen lisäksi nautin palkaa jonka maksajana oli yhdistys jonka tulot muodostuivat pääosin seurakuntalaisten vapaaehtoisista lahjoituksista. Oli mahdotonta ajatella, että ns. "virassa" olevana työntekijänä olisi voinut osallistua vähäisessäkään määrin puoluepolitiikkaan joka olisi voinut sotia jonkun toisen seurakuntalaisen henkilökohtaisia näkemyksiä vastaan.

Tilanteen muuttuessa koen olevani tältä osin vapaa edustamaan myös puoluepoliittisesti niitä arvoja ja sitä maailmankatsomusta minkä itse koen oikeaksi. Olen kuullut - siinä kuin muutkin kristityt - vetoomuksia sen puolesta, että meidän tulisi "näyttää värimme" myöskin yhteiskunnallisissa asioissa. Viimeaikaiset vaalit kaikkine ilmiöineen ovat saaneet minut voimaan henkisesti pahoin. Raamatusta nouseva ihmiskäsitys ja arvomaailma ovat olleet hälyttävällä tavalla alennusmyynnissä kansamme keskellä. Koin suorastaan velvollisuudekseni asettaa itseni, omat kykyni ja taitoni palvelemaan, sekä edustamaan meitä kristillisen vakaumuksen mukaan ajattelevia jyväskyläläisiä, mitä se sitten käytännössä tulleekaan pitämään sisällään.

En osaa sanoa millaiseen vaalityöhön tulee osallistuttua. Pahaa pelkään, että se jää meikäläiseltä aika vähiin. Laitoin merkille, että ainakin lokakuun vaaliviikonlopulle olen lupautunut pitämään paikalliseen Vapaaseurakuntaan Pyhän Hengen viikonloppua, joka sisältää muutaman tilaisuuden lauantain ja sunnuntain aikana. Siinäpähän saarnaan kun muut äänestelevät.

Mutta koko tarmolla ollaan mukana myös tässä projektissa. Jo viime visiitillä sädesairaalassa syntyi meheviä keskusteluja huonetovereiden ja hoitohenkilöstön kanssa perus-, sekä erityissairaanhoitoon liittyen ja edessä olevaan Keskussairaalan uudisrakentamiseen näin pitkäaikaispotilaan näkökulmasta. Olen pohdiskellut sairaudestani käsin aika paljon meidän ihmisten eri arvoisuutta ja se on antanut minulle myös kimmoketta ehdokkuuteeni nähden. Siis, millaisella mitalla mitataan erilaisessa elämän tilanteessa olevan ihmisen mielipiteen arvo? Onko ihan oikeasti neljättä vuotta kuolettavan taudin kanssa kamppailevalla eläkeläisellä saman arvoinen mielipide kuin parhaissa sielun ja ruumiinvoimissa menestyksen keskellä elävällä kaverilla?

Noh, tässä ajatuksia tältä saralta. Mutta sunnuntaina alkaisi neljän kokouksen putki Jämsän Helluntaiseurakunnassa, joten keskitynpä nyt sitten sinne.