Ihmeiden juhannus!

Olipahan elämäni keskikesän juhla.

Torstai aamuksi oli sovittu lääkärin vastaanotto. Olin ajatellut, että lähden sen jälkeen iltapäivällä Keuruulle Helluntaiherätyksen kesäkonferenssiin kun siellä oli sovittuna pastorien yhteistapaaminen. Olin joutunut jättämään kyseisen tilaisuuden vuosi sitten väliin sytostaattihoitojen tähden ja nyt mieli paloi aikalailla tapaamaan kymmeniä kollegoita.

Mitä vielä. Lääkäri oli heti kättelyssä huolestuneen oloinen ja totesi huokailevansa kun minun tulehdusarvot ovat taas nopeassa nousussa. Tiistai aamuna otetuissa näytteissä lukema oli yli 150.n. Hän piti tiukasti kiinni kannastaan, että minun olisi jäätävä osastolle jälleen kerran (kolmas kerta lyhyellä aikaa) saamaan suonensisäisesti antibioottia. Oli tosi, tosi harmistunut ja ihan kiukkuinen,. Taoin nyrkkiä toisiinsa ja Anita yritti rauhoitella mun mielenpurkaustani. Olin turhautunut ja pettynyt kun kohta kaksi kuukautta tätä samaa ja voimatkin alkoivat selvästi uupua.

Osastolle päästyäni otettiin samantien uudet verikokeet ja lääkäri tuli käymään vuoteeni vieressä. Hän teki jo pois lähtöään, kun Anita totesi hänelle, että tuo jalkahan tässä on yksi harmin paikka kun se on käynyt niin tavattoman kipeäksi. Hetken katsottuaan ja tunnusteltuaan turvonnutta jalkaani hän totesi, että tässähän nähtävissä tukos. Hän tilasi samantien ultraan ajan, jota minä tyhmyyksissäni vielä mitätöin sanomalla, että vastahan sitä on ultrattu. Olihan jalkaani tutkittu silloin kun ne yölliset kivut alkoivat, mutta oli siitä toki monta kuukautta jo vierähtänyt.

Pyörätuolilla ultraan tukosta toteamaan. Ja sehän sieltä tosiaan löytyi. Tilanne alkoikin kääntyä positiiviseksi. Tajusin, että täällähän taitaakin olla selittävä tekijä koko mun talven sietämättömiin jalkasärkyihini. En tiennyt itkeäkö vai nauraako.

Muutaman tunnin kuluttua lääkäri piipahti taas hyvien uutisten kanssa. Äsken otetut kokeet näyttivät, että CRP oli tullut 60-70 väliin. En muista noin nopeaa pudotusta kohdallani aiemmin. Lisäksi hän totesi, että virtsa näyttäisi olevan nyt myös puhdas. Sehän tietenkin selitti tulehdusarvojen muutoksenkin, mutta olin ihan ihmeissäni ja olen vieläkin, mikä tämän kaiken teki vajaassa vuorokaudessa, kun lääkityskin oli loppumassa ja seitsemän viikkoa syytä oli jahdattu ties kuinka monen kuurin kanssa.

Alkuun näytti siltä, että sairaalassa menisi juhannuksen yli kun uusia lääkeannoksia pitäisi soviteltaman sopiviksi, mutta lauantaina lääkäri toikin tietoa, että veriarvosi ovat siksi hyvät, että voit lähteä kotia.
Kysäisin hänen mielipidettään, että jos lähden vielä käymään Keuruulla. Hän totesi, että itse en saisi ajaa autoa, mutta muita esteitä ei olisi. Niinpä sitten kaiken jälkeen uskaltauduin jalka kääreissä, kengän nauhat auki turvonneessa nilkassa lähteä repsottelemaan sunnuntain juhannusjuhlille.

Lähtööni oli erityinen syy. Päivän ohjelmassa oli koko helluntaikansan yhteinen Herran ehtoollisjuhla ja tilaisuuden juontaja Jyrki Palm on pyydellyt minua siunaamaan ehtoollisviinin. Olin laitellut hänelle jo viestiä, että en taida valitettavasti päästä paikalle, mutta Jyrki oli todennut, että jos vain pääset niin tule. Hetki oli yksi elämän vaikuttavimmista hetkistä. Tietoisuus siitä, että Jeesus Kristus on kuolemassaan sovittanut syntimme, sekä lunastanut ruumiimme. Siunatessani viiniä, joka on erotettu Hänen verensä osallisuudeksi sieluni syvyyksiä myöden nousi sanoin kuvaamaton kiitollisuus Jumalan täydellisestä työstä minun ja jokaisen ehtoolliseen osallistuvan ystävän puolesta. Hetki oli taivaallinen edellisen piinaviikon jälkeen. Getsemanesta ylösnousemukseen on meidänkin kulkumme.

Olen niin monta monituista kertaa todennut olevani onnellinen mies. Tänä aamuna kyyneleet valuvat noroina poskiltani kun tunnustin onnellisuuttani Jumalalle. Toivo päästä jälleen liikkeelle sairaan jalan kanssa on juhlaa. Nefrostooman aiheuttama hidaste tuntuu taasen kerran mitättömältä kunhan saa astua omilla jaloillaan, voi että tuntuu hyvältä.

Viikkoon sisältyi muutakin uutisoitavaa - ehdokkuus syksyn kunnallisvaaleissa. Mutta palataanpa siihen toisessa blogissa.