Keskiviikkoinen vierailu Seinäjoella täytti ainakin omat odotukset. Lähdimme matkaan jo hyvissä ajoin iltapäivällä, jotta sain sitten huilailtua hetken perillä. Laura tuli lahdesta "kyytitytöksi". Veljeni vaimo Anne, joka on Arton kanssa meidän uskollisimpia esirukoilijoita ja tukijoita pääsi mukaan minun ja Anitan lisäksi.
Yllätykseni oli melkoinen kun, sieluhoidon erityisterapeuttina tunnustettu pastori Sepppo Jokinen ilmaantui paikalle. Olemme tutustuneet vuosien varrella kohtalaisesti. Nyt meidät niittasi lopullisesti yhteen hänen kesällinen vakava sairastuminen. Totesimme, että olemme kaksi "kuolemaan tuomittua". Sairastumisensa myötä hän on saanut vahvan ilmoituksen Jumalata monen henkilön kautta, että hänen palvelutyönsä tulee muuttumaan ja hän oli tullut pyytämään siunausta elämänsä uuteen vaiheeseen.
Valitettavasti tilaisuuden alkuosa jäi netistä monelta näkymättä. Ilmeisesti katsojaluvut olivat siksi isot, että lähetys ruuhkautui. Jokisen vaikuttava puheenvuoro jäi mm. näin monelta näkemättä. Onneksi lähetys tulee RadioDeistä ensi to.klo.19.00. Siinä pitäisi myös tuo osuus olla mukana.
Oli todella helppo astua puhumaan Sepon herkän ja niin uskon täyteisen todistuksen jälkeen. Saarnassani rohkaisin ihmisiä kohtaamaan Jumalan kirkkautta. Otin esimerkin raamatusta kuinka Jeesus herätti hänelle rakkaan Lasaruksen kuolleista todistaen näin Jumalan voimasta ja Hänen kirkkaudestaan. Nautin ja iloitsin saarnaamisesta. Sairauden ja matkan rasitukset eivät pidätelleet. Toki sitten loppuosan rukouspalvelussa voimani loppuivat. Jätin sen omalta osaltani kesken. Oli jotenkin taas vaan niin koomista kun kesken rukouspalvelun otin kiireesti jossain välissä iltasyöpälääkkeeni. Se vaan muistutti kuolevaisuuden olemassa olosta.
Kyllä täytyy antaa Kallionpään Martille ja koko Seinäjoen Helluntaiseurakunnalle syvimmät ja nöyrimmät kiitokset siitä mitä he ovat tehneet jo yli kymmenen vuotta Suomen herätyksen eteen ja merkit illassa olivat sellaiset, että lisää vain tulee tapahtumaan.
Eilen kävinkin sitten Syöpäklinikalla lääkärin vastaanotolla. Sattuikin olemaan aika ylilääkärille, jota totuin jo osastolla arvostamaan kuulemieni ratkaisujen ja hoito-ohjeiden perusteella. Hänen mukaansa tilanne on melko stabiili, toki kaulan seudulle imusolmukkeille on ilmaantunut muutama etäpesäke parin viikon sisällä. Munuaisen tulehdusarvo oli kohdallaan ja PSA arvo oli tuplaantuntunut kesästä, ollen nyt 29. Olin varautunut huomattavasti pahempaankin lukemaan. Tällä arvolla syöpä tuskin on vielä edennyt luustoon (oma päätelmäni).
Parin viikon sisällä otetaan keuhkokuvat, ultrat ja labrat ja taas kuuntelemaan kehitys. Tätä tämä nyt jonkin matkaa.
Sisälläni vallitsee ihan suunnattoman suuri rauha. Sain nimittäin juuri äsken aamulla kohdata Jumalaani. Olin jo päättelemässä rukoustani, kun tunsin, että minua pyydettiin vain jatkamaan. Samalla kokemusmaailmaani laskettiin Hänen läsnäoloansa. Siinä olossa kaikki oleellinen muuttuu kuin päinvasaiseksi. Hän, maailmankaikkeuden Herra osoittaa kuinka elämä, oleminen, elämän arki ohjautuu Hänestä ja Hänen tahdostaan käsin. Ei siinä pieni ihminen pysty kuin itkemään ja vaikenemaan. Mutta suurenmoista tämä vain on. Tiesin odottaa tätä ja nyt on vapauttavaa "hiippailla" tässä tunnossa taas eteenpäin valmistautuen mm. ensi tiistain Uusi Elämä voittaa tilisuuteemme.
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
Kiitos sinulle kuulumisistasi,ja kiitos Herralle kaikesta avustaan ja läsnäolostaan,Sateet lähetä kokous oli todella siunaava.Sinua,Anitaa ja lapsiasi perhekunnittain siunaten.Rukoukset jatkuu.
VastaaPoistaOlen lukenut blogiasi aikaisemmin mutta jostain syystä tuli välillä katkos lukemiseen. Nyt kun näin sinut saarnaamassa ja kertomassa tilanteestasi sateet lähetä tilaisuudessa aloin seuraamaan blogiasi uudelleen. Matkasi on varmaan ollut hyvin raskas ja kivulias mutta uskon että olet kokenut Jumalan läsnäoloa elämässäsi. Jo tuokin mitä kirjoitit mitä sait kokea on valmistelua sinulle iankaikkisuus matkaa varten. Vaikkakin uskon että Jumala voi sinut parantaa. Mutta joskus me kaikki kuollaan kukin vuorollaan. Ja uskon siihen että kenellekkään ei anneta enempää kuin kantaa jaksaa. Tukea olet varmaan saanut läheisiltäsi ja siskoilta ja veljiltä. Otan sinut ja perheesi rukouksiin. Herra teitä kaikkia väkevästi siunatkoon ja antakoon voimia. Siunauksin Kaarina Kokkolasta.
VastaaPoistaTervehdys Vesa!
VastaaPoistaKiitos taas päivityksestäsi. En päässyt Seinäjoella mutta mukana ollaan - juoksusta huolimatta. Kokemuksesi ovat rohkaisevia vaikka muutakin tunnetta mahtuu mukaan.
Sinua ja lähijoukkojasi muistaen
- Janne
Hienoa, että sinulla on rauha sisimmässäsi. Se on Taivaan Isän hyvää työtä.
VastaaPoistaMukana matkalla täältä virtuaalitodellisuuden yli, ajattelen päiviäsi usein.
Ja niinhän se on, että joka ikistä päivää yläkerrasta siunataan. Päivien määrä on siellä jo tiedossa. Ei siis tarvitsisi meidän täällä murehtia, mutta minkäs ihminen itselleen mahtaa.
Joulua kohti mennään, suurta juhlaa!
Lämmin kiitos taas postauksestasi.
VastaaPoistaTaivaan Isän siunausta ja hoitoa Sinulle ja perheellesi.
t. blogiystävä & co.
Hyvää isänpäivää kaikille Suomen isille!
Vesaa, odotan blogiasi, alahan päivittää....Siunattua päivää sinulle ja perheellesi kaikkitietävän ja tuntevan Jumalamme huomassa.
VastaaPoistaHyvä oli taas tiistai -ilta Jyväskylässä,kiitos Taivaan Isälle....Siunausta edelleen... M ja E.
VastaaPoistaOletko tutkinut virushoitojen mahdollisuutta? Moni saanut hyviä kokemuksia siitä. Itsellä perheessä samanlainen tilanne, että on ärhäkkä ers ja nyt pohditaan sen tuomia mahdollisuuksia.
VastaaPoistaHyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta meille kaikille!