Parturissa

Enpä olis voinu ihan heti uskoa kuin parturissa käynnistäkin voi tulla näin merkittävä tapahtuma. Mutta niin se vain on kun reilun puolen vuoden päästä edellisestä kerrasta, sytostaattihoitojen kaljuuntumiskokemuksen jälkeen, sain eilen astua parturin ovesta sisään. Eli itsestään selvyydet eivät ole itsestäänselvyyksiä. On eri asia kieltätyä vapaaehtoisesti jostain, kuin joutua kohtaamaan se sairauden seurauksena - pienetkin jutut.

Olen käyttänyt kokonaiset kymmenen vuotta täällä Jyväskylässä asuessamme yhtä ja samaa parturiliikettä, joten henkilökohtaisista partureistani Piasta ja Anninasta on tullut jo aika tuttuja. Kävin heille joskus toukokuussa ohikulkiessani näyttämässä kaljuani ja totesin, että palailen jos palailen sitten loppuvuodesta heidän asiakkaakseen. Odotus oli tietysti silloin se, että hoidot olisivat tuolloin ohitse, kunto hyvä ja hiukset leikattavissa.

Tilanne ei nyt ihan yhtä onnellinen ole, mutta hiukset ovat kuitenkin kasvaneet kohtalaista vauhtia hoitojen loppumisen jälkeen.

Minua ihan liikutti kun eilen tarinoimme Anninan kanssa kokemuksistani ja hän totesi, että kyllä me sinua olemme muistaneet ja blogiisikin tervehtineet. Ihan piti asia tarkistaa ja kylläpä sieltä "Kiitollisena kotona" tekstin kommenteista heidän kannustava viestinsä löytyi. Ei voi kuin laittaa kättä ristiin ja kiitellä kuinka kaikkialla ja joka taholla näyttää olevan niitä jotka sairastavaa ressukkaa tsemppaa...kiitos.