Eteenpäin!

Keskiviikko oli taas tutkimuspäivä. Aamulla ensin laboratoriokokeet ja sen jälkeen Keskussairaalan puolelle ensin keuhkokuviin ja sit vielä vatsanseudun ultrakuvauksiin.
Ultralääkäri totesi tutkimuksen päätteeksi, että "toinen munuainen on kunnossa ja toinen samanlainen kuin viimeksi". Eli sillä suunnalla ei ilmeisen suuria muutoksia.

Viikonpäästä keskiviikkona on sitten lääkärin kuuleminen, jossa saankin sitten taas tarkemman päivityksen taudinkuvasta.

Jonkunverran kivut ovat lisääntyneet edellenkin, varsinkin aamupuolella yötä. Muutoin kyllä kuntoni on huomattavasti kohentunut kaiken aikaa kovien sytostaattihoitojen ja lokakuisten rankkojen hoitotoimenpiteiden jäljiltä. Aiemmin olin niin väsynyt, että kymmenen tunnin yöunet eivät riittäneet, vaan pakko oli vielä päivälläkin pysytellä vuoteessa. Nyt päivät menevät kutakuinkin jalkeilla ja yöt ovat lyhentyneet merkittävästi. Tästä olen Jumalalle ja kaikille esirukoilijoille kiitollinen.

Ei meikäläisen mieli malta olla suunnittelematta uusia tapahtumia. Sunnuntaina 11.12 menen nuoruuteni aikaiseen kotiseurakuntaani Jämsään pitämään yhden Uusi elämä voittaa tilaisuuden. Seuraavalle viikolle olenkin sitten suunnitellut tänne Jyväskylään taas 13.12 temppelille ja 14.12 Palokan Toivonkulmaan tapahtumat. Mikä mahtavinta noihin tilaisuuksiin tulee mukaan pastori-terapeuttiveljeni Seppo Jokinen. Seinäjoella tapasimme hänen kanssaan näissä merkeissä ja hänen puheenvuoronsa kolahti minuun, niin kuin varmaan moneen moneen muuhunkin. Niinpä sain ajatuksen pitää jonkun yhteisen Uusi elämä voittaa tilaisuuden ja ne järjestyivätkin näin nopeasti. Juttelimmekin keskenämme, että varmaankin tilaisuudet saadaan järjestettyä, vaikka näin heikkokuntoisia olemmekin, sillä tuskin me nyt sentään ihan yhtäaikaa täältä lähdemme.

Olen muuten saanut viime aikoina joitakin kertoja vastailla kysymykseen, että onko enää viisasta ja ollenkaan tervettä meininkiä pitää näin huonokuntoisena tallaisia tapahtumia? Meneekö tämä jotenkin eettisesti ja moraalisesti kyseenalaiseksi sairaudella mainostamiseksi? Terveitähän nämä kokoukset eivät varmasti ole, niin kauan kuin näin sairas olen!! Henkilökohtaisesti minä vähät piittaan moisista puheista, kun tiedän tasan tarkkaan omat motiivini. Kun sairastuin, niin tein jonkinlaista lupausta Jumalalle, että niin kauan kuin elän, niin haluan viedä sinun valtakuntaasi eteenpäin. Mitä minä muuta tässä tekisin? Sängynlaidalla virkkaisin ja sairaalan väliä kulkisin. Jos Sorsakosken Topi kävi viimeisillä voimillaan studiossa laulamassa, niin moninkertaisella innolla minä aion vielä saarnata. Jos yhdellekin kärsivälle voin olla avuksi, niin sen tulen tekemään, vaikka ottaisi vähän lujemmillekin. Tämähän on kaikki vain suurenmoista armoa alusta loppuun. Kunpa olisin omannut tämän palon ja innon kaikki kokonaiset kolmekymmentä vuotta mitä olen tätä virkaa hoitanut, harmittaa, kyllä harmittaa. Mutta tehdään se mitä ehditään ja voidaan.