Pitkälle sairauslomalle!

Niin siinä sitten kävi, lääkäri passitti ihan reilulle lomalle.

Aamulla olin yhdeksän jälkeen asemissa saamassa toista systostaattikuuria. Ihan yhtä hyvin meni kuin aiempikin. Tällä kertaa viereiselle pedille sattui toinen vähän vanhempi jyväskyläläinen kaveri ja kauanhan meidän ei tarvinnut pötkötellä kun syövistämme yhteinen jutun aihe kehiteltiin. Mukava niin.

Hoitajan välityksellä tiedustelin lääkäriltä sairauslomatilannetta. Vastauksena sain, että hoitojakso on kokonaisuudessaan kuusi kuukautta, vaikka välillä kesäkuussa otetaan tilanteesta tulokset, niin joka tapauksessa hoidot pyritään viemään lävitse vaikka lääkitystä jouduttaisiin vaihtamaankin. Eli sairausloma tulee kestämään koko tuon edessä olevan hoitojakson ajan lokakuun lopulle. Sen päälle tulee sitten siirtyvät vuosilomat. Enpä ole tallaista katkosta vielä koskaan työurani aikana pitänytkään, mutta enpä ole kyllä vielä tallaista tautiakaan kokenut.

Sain myös hieman lisävaloa tuohon pääsiäisen ajan kuumeilun hoitoon ja veriarvojen muutoksiin. Hieman veti vakavaksi. Valkosoluarvot olivat ihan oikeasti romahtaneet ja tämän päivän lääkäri yhdessä hoitajan kanssa hieman ihmettelivät, että minua ei oltu otettu osastolle antibioottitippaan. Noh, enhän tuohon minäkään kovin innokas ollut Pitkäperjantaina jäämään, mutta minultakos tuota nyt olisi kannattanut kysellä.

Kyllähän tässä yhtenä mietinnän aiheena on, kuinka saan aikani kulumaan? Mutta eiköhän sitä päivät yöksi muutu niin kuin muinakin kesinä.

Uusi elämä -tilaisuuksia en haluaisi kyllä lopettaa lupaavan alun jälkeen, mutta katsotaan niitäkin nyt viikko kerrallaan. Terveyden ehdoillahan tässä nyt täysin eletään ja ihan levosta käsin.

Kiitos teille kaikille mukana elänneille ja kaikella tavoin eri käänteissä muistaneille. Tunnustaa täytyy, että ei tämä kaikilta osin helppoa ole. Elämän askel on nyt lyhempi kuin koskaan ennen. Mutta samalla sen arvo alkaa kristallisoitua entistä kirkkaammaksi.