sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Onni omistaa!

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Edellisen kolmunini yhteydessä kommentoitiin runoutta ja aforismeja. Siitäpä innostuneena mietein tänä aamuna aurinkoisella lenkilläni oman onneni - onnellisuuteni syvyyttä. Kyseessä ei ole runous, eikä aforismi, kunhan mietiskelen.

Onni omistaa - omista onni!

Elämän onni kasvaa onnellisten kokemusten suojaamana. Koti, isä, äiti, sisarukset ja muu lähiyhteisö luo turvallisuuden tuntemuksia, jotka ovat seittiä jossa onnea kudotaan. Onnistumiset elämän varrella vahvistavat tervettä - omistamisen taitoon kypsyvää itsetuntoa.

Tämä vai tuoko tuo onnen? Voiko heikoimmista ja olemattomista lähtökohdista,löytää onnen? Ken tämän kaiken taitaisi ratkaista?

Mitä onkaan onni jota viihde-, ja pikavoittojen kaupallinen maailma markkinoi?

Onni ei valehtele, ei petä.

Onni hoitaa, viiveelläkin.

Pikavoitot - suuretkaan - eivät tuo onnea, ne ovat sattumia jotka herättelevät onnen tunteita - harhaa.

Omaisuus ja rikkaus - työlläkin hankittuna on harhaa, toki vaivan ja vastuun tyydyttämää - onnellista sinällään. Mutta mitä onkaan onni?

Onni ei ole iloa ja naurua!

Onnellinen ihminen on onnellinen itkiessäänkin - taitaa kyvyn naurua syvenpään iloon.

Onnellinen ihminen osaa itkeä ja surra - luopua!

Onni kohtaa murheet - pienet murheet, suuret ja päälle kaatuvat, jopa elämän tuhoavat voimat.

On onni omistaa onni - rikastua rikastumistaan - kaiken kadotettuaan, onnen löydettyään.

Onni ei ole aikaan ja paikaan sidottu - onni ei ole ajallinen arvo.

Onnen lähde on ikuinen - salattu, Jumala.

"Onneni on olla lähellä Jumalaa"
Asafin virsi, Psalmi 73

3 kommenttia:

  1. Olet saanut sanasi suoraan Jumalan Sydämmeltä,niin rohkaisevia ja siunaavia ne ovat.
    Sinua ja perhettäsi rukouksin päivittäin muistava sisar.

    VastaaPoista
  2. Saarijärven Paavo

    Saarijärven salomailla asui
    Tilallansa hallaisella Paavo,
    Perkas, hoiti ahkerasti maataan;
    Mutta Jumalalta kasvun toivoi.
    Vaimoineen ja lapsineen hän siinä
    Niukkaa leipäänsä söi hiess' otsan,
    Ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.

    Saapui kevät, nietos suli mailta,
    Myötänsä vei puolet orahista;
    Suvi saapui, raekuuro kulki,
    Kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;
    Saapui syksy, kaikki ryösti halla.

    tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui:
    "Paavo parka, kovan onnen lapsi,
    Sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs;
    Miero raskas, raskahampi nälkä."

    Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
    "Koettaa, mut eipä hylkää Herra.
    Pane leipään puolet petäjäistä,
    Kaksin verroin minä ojaa kaivan,
    Mutta Jumalalta kasvun toivon."

    Pantiin leipään puolet petäjäistä,
    Kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo,
    lampaat myi ja siement' osti, kylvi,
    saapui kevät, nietos tuli mailta,
    Mutt' ei orahia vesi vienyt;
    Suvi saapui, raekuuro kulki,
    kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;
    Saapui syksy, kaikki ryösti halla.
    Rintoihinsa lyöden vaimo lausui
    "Paavo parka, kovan onnen lapsi,
    Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs:
    Raskas kuolo, elo raskahampi."

    Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
    "Koettaa mut eipä hylkää Herra.
    Pane toinen verta petäjäistä,
    Ojat kahta suuremmat ma kaivan,
    Mutta Jumalalta kasvun toivon."

    Pantiin toinen verta petäjäistä,
    Kahta suuremmat loi ojat Paavo,
    Karjan myi ja siement' osti, kylvi.
    Saapui kevät, nietos suli mailta,
    Mutt' ei orahia vesi vienyt;
    Suvi saapui, raekuuro kulki,
    Mutt' ei kaatunutkaan kaunis olki;
    saapui syksy, halla kultaviljan
    Koskematta korjaajalle säästi.

    Silloin Paavo polvistuen lausui:
    "Koettaa, mut eipä hylkää Herran."
    Mutta miehellensä virkkoi vaimo:
    "Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi;
    Nytpä meillä alkaa ilon päivät,
    Syrjähän nyt petäjäinen silkko,
    rukihisen nyt ma leivän leivon."

    Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
    "Vaimo vaimo, sit' ei kuri kaada,
    Veljeään ken hädässä ei hylkää.
    Pane leipään puolet petäjäistä,
    Veihän naapurimme touon halla."

    J.L. Runeberg

    VastaaPoista