Vaikea on vain kuvailla kontrollituloksia odottavan tuntemuksia, vaikka kuinka syvällä perusteellisuudella pyrin niitä mielessäni menneen vuorokauden aikana erittelemään.
Aika kuluu mielialan vaihteluista huolimatta ja sitä vain asettuu omaan kohtaloonsa. En minä ainakaan osannut tai edes halunut liiallista optimismia pitää yllä. Se lienee jonkinlainen alistuneisuuteen sisälle astuminen. Tuli mitä tuli, niin se saapi tulla, koska se tulee joka tapauksessa olipa vastaanottajan olo mikä tahansa.
Näillä mietteillä aamulla Anitan kanssa taas astelimme Keskussairaalan parkkitalon kautta poliklinikan käytävälle odottelemaan vuoroamme.
"Tulokset kertovat hyvää, tauti on hallinnassa" päätettä lueskelevan jo tutuksi tulleen urologin sanat kuulostivat huojentavilta. Niin, huojentavilta, ei kuitenkaan riemun kiljahduksiin aihetta antaen, sillä tätähän minä oikeastaan olin tullut kuulemaankin. Pahimpaan mahdolliseen kuitenkin mieltäni valjastaen, jota en tosin tiedä mitä se olisi oikeastaan voinut olla, siis se pahin mahdollinen.
Kyllä kiitollisuus alkoi pikkuhiljaa saavuttaa, sillä paremmin eivät olisi voineet hoidot tehota. Se tunnusluku PSA jonka nimiin me maalikot vannomme oli tullut jo tasolle 0,4. Alle yhden on kuulema jo lukemana tässä vaiheessa se, joka kertoo, että hallinnassa on. Muutkin veriarvot olivat hieman paremmalla tolalla kuin puoli vuotta sitten, joten eipä voi kuin hymyillä.
Hormonihoito jatkuu näillä näkymin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, kenties loppuelämäni ajan. Siksi agressiivinen syöpäni oli alkulähtöjään, että ei oikein riskehin olisi kuulema varaa. Kolmen kuukauden pistosannokset siis jatkuvat. Puoli vuotta mennään taas näillä tiedoilla, ellei yllättävää astu esiin ja kevätauringon lämmössä ilmeisesti astelemme seuraavalle tuomiolle.
Muutoin tämä päivä ei sitten poikennutkaan millään muotoa edellisistä, vaikka olin päättänyt hieman hengähtää ja nauttia elämästä ja tästä siunatusta päivästä, mutta jotenkin kiire se vain taas vei mennessään. Huomenna taas kerran keula kohti Helsinkiä.
Kiitos teille kaikille sadoille blogini lukijoille, jotka olette jaksaneet seurata ja hengittää näitä ahdistavia kuukausia rinnallani. Kiitos ennen kaikkea esirukouksista, mutta niin monista monista yhteydeotoista ja kannustuksista.
En kirjoittamista tähän lopeta, vaan jatkan, sillä siksi kovaa koulua tämä on ollut, että purettavaa ja rinnalla kulkemista teidän monen kohtalontoverinkin kanssa riittää, ehkä vuosiksi.
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
Tiedän hyvin miltä Sinusta Vesa on tuntunut ja tuntuu edelleenkin. Vaimosi tunteetkin tiedän, on raastavaa kun läheinen sairastaa ja niitä ikäviä uutisia ei kukaan haluaisi kuulla.
VastaaPoistaOnneksi tämä päivä on ilassa ja voitte taas hetkisen levähtää. Minulla ei tiettävästi ainakaan vielä ole syöpää, parantutomasti sairas kyllälin olen, mutta se on minulle jo tuttu kaveri.
Jaksamista Sinulle Vesa ja vaimollesi myös. "Sinyn turvasi on ikiaikojen Jumala, Sinua kantavat Iankaikkiset käsivarret."
Helpottavaa kuulla hyvistä hoitotuloksista! Tiedän, miten siinä taakka lähtee sydämeltä ja jaksaa taas elää paljon paremmin. Puolestanne on paljon rukoiltu, ja kaikki ne rukoukset ovat kantaneet - ja kantavat teitä molempia edelleen!
VastaaPoistaPå våren ska din sjukdom vara totalt förbi :)
VastaaPoistaSiunausta Vesa ja voimia arkeen sekä juhlaan.
VastaaPoistaTerveisin Kurre.
On hienoa, että sait kuulla hepottavia uutisia sairaudeasta. Se on suuri ihme vaikka Jeesus ei ole parantanut kokonaan. Olet saanut kirkastaa Jeesusta kun olet kaikesta hoidon tuomasta tuskasta jaksanut eteenpäin elämässä, ja olet säilyttänyt uskosi Jeesukseen.
VastaaPoistaOlen koko elämäni(40v) sairastanut vaikeaa neurologista tautia joka mm aiheutttaa kasvaimia hermoihin.Minua on leikattu monia kymmeniä kertoja. Olen luottanut Herraani Jeesuksen tunteideni mylleertäessä ja kysynyt miksi taas.On se kumma miten Jeesus ymmärtää eikä heitä pois vvaikka usko väillä horjuu muttei kaadu.
Vesa olet joutunut jännittämään ehkä pelkäämään mitä lääkäri sanoo. Nyt oli minun vuoro jännittää mitä lääkäri kertoo. Viime perjantaina 27.11 kuulemaa lääkäriltäni: on suuri riski, että kasvain on muutunut pahanlaatuiseksi. Leikkaus on tehtävä pian 1-3vkon sisällä.
Voimia sinulle Vesa.
t.Anne Leppälä