Ajanvaraus

Sää se muuttui sitten hetkessä kuulakkaasta kunnon myrskyksi. Kyllä oli nautinnollista ja perin tunnelmallista sytytellä iltapäivällä kunnon vanha "pystyuuni" huokaamaan kotoista lämpöä tupaan.

Olin päivällä Iso Kirja-opiston koolle kutsumassa konferenssitoimikunnan kokouksessa, jossa tarkastelimme pääasiassa mennyttä juhannuskonferenssia ja hieman kurkottelimme jo ensi kesään. Oli hienoa todeta, kuinka hyvin juhlien arviointi ja sen myötä saatu palaute toimii. Pelkästään päiväkäynnillä itse juhlilla ei oikein osaa arvata kuinka tarkalla suunnittelulla noin valtavaa juhlaa oikein rakennetaankaan. Eipähän monikymmentuhantisen ihmismassan liikuttelu ja asioiden ajantasainen rullaaminen onnistuisikaan ilman perinpohjaista suunittelua ja nyt jo monen vuoden kokemusta. Koferenssikeskuksen johtaja Marko Halttunen totesikin, että hänellä käynnistyykin jo kymmenennen konferenssin järjestely.

Tein juuri kirjautumista Näytteenottokeskuksen sähköiseen ajanvarausjärjestelmään. Aiemmin olen aina soitellut laboratorioajan itselleni, mutta nyt sattuu olemaan vielä aikaa pari viikkoa seuraaviin ja niihin melko ratkaiseviin kokeisiin, joten ajattelin suorittaa tuon kirjautumisenkin joka vie aikaa vuorokauden verran tarkistuksineen.

En ole muutamaan hetkeen juurikaan taudistani kertoillut, mutta kylläpä se vaan joka päivä on edelleen läsnä. Viime yönä tuli taas kerran se syyllinen olo, vertaillessani vointiani tai mielialaani niihin kohtalontovereihini, jotka eivät voi olla yhtä toivorikkaita kuin minä, sairauden jatkaessa etenemistään ja voimien heiketessä. Kyselin ja kyselen tuskaa tuntien, miksi meitä kohtaa niin kovin erilaiset kohtalot? Tunnen olevani johonkin syyllinen, jos pääsen tästä näin "helpolla" kun samaan aikaan joku toinen menee kohti kuolinkamppailuaan. Enhän toki ole siihen mitenkään osasyyllinen, mutta perin kohtalonomaista tämä on. Elämä ja terveytemme ei ole meidän omissa käsissämme, ei todellakaan.