Elimäki ja Kouvola

Kaulanseudun sädehoito on lopuillaan. Tänään vielä viimeinen sädetyskerta kymmenestä jäljellä. Kaikki on mennyt oikeastaan aika hyvin, mitä nyt nielemisen kanssa on alkanut olla ongelmia, juominen vielä onnistuu hyvin, mutta kyllä ruoka täytyy pureskella pieniin mytyihin, että suostuu menemään alas. Eilen kävin labpratiokokeissa ja tänään sitten viimeisen sädetyksen jälkeen lääkärin tapaaminen. Hän arvioi hoidon onnistumisen ja mahdollisen jatkon. Toivottavasti ei tule mitään erityisiä yllätyksiä vastaan, sillä tarkoituksemme on samoilta sijoilta jatkaa matkaa Kymenlaaksoon. On jotenkin niin nautinnollista kun saa rakennella näitä aikataulutuksia kuin silloin ennen vanhaan "entisessä elämässä" jossa päivittäisillä tapahtumilla ja tapaamisilla oli minuuttiaikataulut päällä. Nyt erona on vain se, että menoja ohjailee hoidot ja muut tautiini liittyvät tekijät, toki eihän tässä enää minuuteista puhuta. Mutta hienostihan nuo ovat palaset loksahdelleen kohdalleen. Uusi elämä voittaa tänään Elimäen Helluntaiseurakunnssa klo. 19.00 ja huomenna vastaavasti Kouvolassa klo. 18.30. Toivottavasti joitakin blogini seuraajia löytyy niiltäkin kulmin. On tosi, tosi innostavaa aina tilaisuuksien yhteydessä kuulla kuinka siihen saakka minulle tuntemattomatkin ystävät ovat vuosia jo seurailleet tätä meikäläisen vuoristorataa ja rukoilleet jopa päivittäin puolestamme. Odotan taasen yhtä innolla kokouksia kuin pikkupoikana ensimmäisiä kesäpäiviä. Odotan Jumalan voimallista ilmestymistä ja siihen myöskin uskon. Tapaamisiin.

Tavanomaista

Aika on madellut ihan entiseen tahtiinsa.

Päivittäinen sädehoito on kääntynyt loppupuolelle. Hoidolla on ollut ihan selvä vaikututs soliskuopassa olleeseen kasvaimeen. Yllättävän nopeasti vaikutuksen itsekin voi laittaa merkille. Kasvain alkoi sulamaan ensin ulkoreunoiltaan ja sen jälkeen se madaltui kokonaisuudessaan. Mutta onpa tuota vielä jäljelläkin, toivottavasti sädetys tuhoaa sen kokonaisuudessaan. Sivuvaikutuksena on ollut vain ajoittainen kipu selänpuolella lapaluun kohdalla, kun siltäkin puolelta antavat sädetystä.

Hoidon päätyttyä ensi tiistaina on myöskin lääkärin tapaaminen jossa saan jonkinlaista väliaikatietoa. Toki tuo tapaaminen kohdistuu ilmeisesti enemmän juuri kyseisen hoidon onnistumisen arviointiin.

Tiistainen tilaisuus oli melko tavanomaiseksi tullut, mutta ihan hyvä sellainen. Seuraava onkin ensi sunnuntaina iltapäivällä Korpilahden koulukeskuksessa. Korpilahtihan on minun lapsuuteni kotipitäjä. Samalla mäellä olen käynyt pari vuotta kouluakin, toki rakennukset ovat kokonaan rakenneltu muutama vuosi sitten uusiksi.

Ensiviikolla on tiistaina kokous Elimäellä ja keskiviikkona Kouvolassa. Ne ovat taasen tilaisuuksia joita olen kantanut mielessäni paljon. Olen rukoillut jo viikkoja niiden puolesta ja näin on syntynyt vahva luottamus siihen, että Jumala todellain ilmestyy.

Tuo vasen jalkani on nyt melkoinen murheen aihe. Toki viime tilaisuuden jälkeen selvisin ilman yöllistä kipukohtausta, mutta jostain syystä se on vain kovin voimaton ja heikko. Toivottavasti tilanne ei tuosta pahene, sillä seuraavaksi se alkaa rajoittamaan jo liikkumista. Muistakaapa rukouksin, että saisin avun jalalleni, niin että se palautuisi ihan entiselleen.

Astu tarinaan kuultavissa

Viime viikolla kuvattu Astu tarinaan lähetys on nähtävissä youtubessa. Markku "Kure" Tuppuraisen juontamassa IRRTV.n tuottamassa puolituntisessa lähetyksessä käymme Anitan kanssa lävitse tuntojamme sairauden kanssa.

Ohjelma löytyy suoraan os: http://www.youtube.com/watch?v=AEgZPupX6jQ&noredirect=1
tai googlettamalla Astu tarinaan, Pylvänäinen

Ohjelman yhteydessä on tilaa ja mahdollisuus antaa palautetta kyseisestä ohjelmasta. Olisi tosi kiva meille, sekä ohjelman tekijöille jos annatte rehellistä palautetta näkemästänne.

Tulevalla viikollahan on sitten edessä kaulanalueen soliskuopan laajentuneiden imusolmukkeiden sädetys. Samana päivänä kun tuo jakso aloitetaan, keskiviikkona, mulla on kokous sovittuna Toivakassa. Tuota tilaisuutta mulla onkin ollut jo hetki aikaa valmistella ja rukoilla. Jotenkin vain koen, että Jumala tulee laskemaan murtavan Pyhän Henkensä läsnäolon tuohon hetkeen. Muistakaa ja tulkaa mukaan!

Siunattua Pääsiäistä!

Tiistainen tilaisuus Helsingin Lähetysseurakunnassa oli rukouksen ja ylistyksen täyttämä. Seurakunta otti meidät vastaan kuin olisimme kotiin tulleet. Onhan Lähetysseurakunta Marikan ja Jarkon kotiseurakunta tällä hetkellä. Kun Jarkko Annikansa kanssa oli mukana varsinkin nuorten toiminnassa ennen Englantiin lähtöä, niin vaikuttaa siltä, että moni muistaa seurakunnassa edelleenkin nuoriamme rukoksin ja heidän elämässään eletään mukana. Sillä lie vaikutus, että olo tuntuu tavallistakin kotoisammalta lyhyelläkin vierailulla.

Oli rohkaisevan avointa puhua ja jakaa rohkaisua näiden viime aikaisten kokemusten kautta. Kaikilla ihmisillä on olemassa taistelukenttä jossa myötäelämistä ja Jumalan voiman tuomaa siunausta tarvitaan. Uskon, että jotain sain taas olla antamassa. Monen ystävän kanssa saimme myös yhdessä rukoilla ja etsiä Jumalan apua matkalle.

Valitettavasti seuraavana yönä olikin taasen sitten kunnon jalkakivun vuoro. En nukkunut montaakaan tuntia vaikka kuinka otin lääkettä avuksi. Pitkä ajomatka ja muutaman tunnin seisoskelu on nyt vain liikaa jalalleni, harmittaa.

Eilen oli vielä kunnon työpäivä kun Tuppuraisen Kure haastatteli meitä yhdessä "Astu tarinaan" ohjelmaansa joka tulee kaikien kansan ladattavaksi nettiin. Laitan tänne yhteyslinkin kun ohjelma on nähtävissä. Tämän jälkeen heidän toinen pastorinsa Tero Koivisto haastatteli vuorostaan minua tunnin radio-ohjelmaan, joka on kuultavissa pääkaupunkiseudulla Dein-taajuudella. Taajuus löytyy kuulema netin kautta muuallakin päin Suomea. Ohjelma tulee ulos pääsiäismaanantai-iltana klo. 19.00 aikaan.

Toimme tullessamme Marikan Iisan ja Okon tänne mummolaan. Juuri tulimme leikkipuistosta. Kiva oli kaivaa pikkumiehen kanssa kaivinkoneella lumihangessa. Papan roolissa on jotain ylivertaista mitä ei sanoin osaa kuvata.

Kiitos kaikille taasen muistamisesta ja annetaan mielemme nyt pysähtyä ja rauhoitutaan mestarimme kärsimyksen, kuoleman kautta uuteen ylösnousemusaamuun. Hyvää pääsiäisen aikaa sinulle!

Vuorossa "Läpäri"

Viimeisen reilun viikon ajan olen ollut kiitollisen tunnusteleva vatsakipujeni suhteen. Aiemmin en voinut yöllä nukkua levollisesti, saatika kääntää kylkeä, joten nukkuma-asennot olivat hakusassa. Jouduin ottamaan melko säännöllisesti lisäkipulääkkeitä saadakseni paremman levon. En tiedä, liekö korealaisen Sarah Leen rukousten vaikutusta, vai minkä, mutta tuon kyseisen viikonlopun jälkeen nuo vaivaavat alavatsakivut ovat pysytelleet lähes kokonaan poissa. En osaa olla kyllin kiitollinen tästä helpotusta tuottavasta avusta.

Parit kokoukset mahtuvat myös menneeseen viikkoon. Keskiviikkona olin nuorten tukikohta-jumalanpalveluksessa. Kyllä oli taasen rohkaiseva ja uskoa synnyttävä tilaisuus. Nuoria oli useampi sata paikalla ja he niin avoimesti kävivät minuakin siunaamassa ja rohkaisemassa. Puhuin kuningas Daavidin saaman voitelun merkityksestä hänen luontaisten lahjojensa ja kykyjensä jalostuessa Israelin kansan johtamisessa. Hänen huikea esimerkkinsä saakoon antaa meille kaikille pelottomuutta ja oikeaa näköalaa elämässämme. Daavid oli sangen nöyrä kaveri jota nouseminen syvästä lankeemuksesta osoitti. Saimme nuorten kanssa yhdessä rukoilla ja siunata toisiamme illan päätteeksi.

Eilen olin taasen Palokan Toivonkulman työpisteessä Uusi elämä voittaa tilaisuus ja hyvä sellainen. Olenko lie vähän ylioptimistinen kun jään nykyisin aina niin hyvälle ja positiiviselle mielelle kokouksista? Mutta kait se näin pitää ollakin, että saa ilolla palvella Jumalaa. Rukous jää kuitenkin aina elämään, Jumala siunaathan kaikkia jotka ovat taas apuusi turvautuneet. Siihen minä uskon.

Huomenna pitäisi keula suunnata kohti pääkaupunkia. Helsingin toinen isompi helluntaiseurakunta, Saalemin ohella, Lähetysseurakunta Isorobertinkadulla on pyydellyt heidän Jumalan kohtaamisen iltaansa vierailulle. Sielä onkin nyt vähän tutummat kaverit pastorivastuissa, Markku "Kure" Tuppurainen ja Tero Koivisto, joka aloitteli nuorisotyössä Vaasassa lähes tarkalleen 11 vuotta sitten kun vielä olin sielä työssä. Olen taasen useamman päivän ajan saanut rukoilla ja valmistautua huomiseen iltaan. Uskon, että Jumala on todella tuossa illassa mukana. Tulkaapa etelän ihmiset kuulolle. Sali ei ole kovin iso, joten eiköhän täytetä se.

Olemme sopineet vielä keskiviikolle TV-haastattelun joka tulee lähinnä paikalliseen jakeluun, sekä tietty sitten ladattavaksi netistä, sekä samoin paikalliselle radiokanavalle tunnin mittaisen haastattelun. Ihan työmatkasta käy taas tämän viikon reissu. Mutta mikä parasta kun tullessa ehtii piipahtaa Espoossa Iisan ja Okon luona. Sen jälkeen voikin vetäytyä huilailemaan pääsiäispyhiksi.

Puhdas luusto

Viikolopulla saimme olla mukana hyvässä Tellus- lähetyskonferenssissa Tikkurilassa. Keskitimme osallistumisemme Etelä-Korealaisen Sarah Leen rukouskouluosioon perjantaista lauantaihin.

Sarahin opetus oli erittäinkin käytännön läheistä. Hän ohjasi rukoukseen ajallisesti jopa enemmän kuin mitä käytti sanalliseen opettamiseen. Itse opetuksessa hän painotti muutamia keskeisiä ja ihan välttämättömiä perusasioita.
- Jeesuksen esimerkin mukaisesti jokaisen tulee hakeutua vuorelle ( ei suinkaan fyysisesti) yksinäisyyteen jossa voi keskustella Herransa kanssa ja oppia tuntemaan Hänen äänensä. Tuolloin lupaus saada kaikki mitä me anomme Herramme nimessä konkretisoituu kun tulemme tuntemaan Hänen tahtonsa.
- Ongelmana ei ole pimeys, eikä sen määrä. Vaan ongelman muodostavat välinpitämättömät ja nukkuvat kristityt. Vanhurskaus pelastaa maailman.
- Hengestä syntyneenä meidän taistelumme ja rukouksemme ovat hengessä tapahtuvia. Hengestä syntyneet kykenevät kommunnikoimaan keskenään. Jumalan ihmisinä meillä on yhteinen kieli Hänen kanssaan.
Henkilökohtaisesti nautin viimeisestä osiosta, jossa Lee opetti kielillärukoilemisen ja ylistämisen merkityksestä. Hän oli varannut paljon aikaa käytännön rukoilemiseen. Hetki oli siunaava.

Tapasin myös Sarah Leen henkilökohtaisesti ystäviemme kanssa, jotka olivat vienee vuosi sitten minun sairauteni hänen rukoustiiminsä tietoon Koreaan. Hän rukoili niin antaumuksella ja koko sydämisesti avustajineen nytkin puolestani, että se jo liikutti minua. Uskon, että Jumala todella käyttää ja kuulee hänen kaltaisiaan rukoilijoita.

Lauantai-iltana oli kyllä väsyneempi kuin aikoihin, kun rankka viikko pitkine reissuineen oli takana. Mutta kiitettäväsi virkistyin kunnon yöunien jälkeen.
Viime aikoina olenkin saanut nukkua melko vaivattomia ja kivuttomia öitä. Siitä nousee kiitos Jumalalle.

Eilen sainkin sitten lääkäriltä mieluisen puhelinsoiton, jossa hän ilmoitti, että viime viikolla otetut luustokuvat ovat täysin puhtaat. Eli syöpä ei ole edennyt lainkaan luustoon saakka. Se on suuri helpotus ja kiitosaihe kaiken keskellä.

Nyt olen lähdössä Sädesairaalaan annossuunnittelusimulointiin jossa määritellään lähinnä kaulan alueen kohonneiden imusolmukkeiden sädetystä. Varsinainen sädehoito alkaa parin viikon päästä.

Illalla onkin vuorossa sitten seurakunnassamme nuorten Tukikohta jumalanpalvelus. On innostavaa mennä puhumaan muutamalle sadalle nuorelle jotka täyttävät temppelin viikko viikon jälkeen. Harmittaa kun en ehtinyt ennen sairauslomaani tehdä yhteistyötä ollenkaan uuden nuorisopastorimme Jani-Matti Korpelan kanssa. Mutta tänään saamme kuitenkin yhdessä julistaa ja palvoa Herramme ja rohkaista nuorisojoukkoa.

Lähetyskonferenssi

Pohjois-Karjalan matka meni oikeastaan odotettuakin paremmin. Pitkän ajomatkan vuoksi pelkäsin mitä oirehtiva jalkani reissusta tuumii. Mutta matkat menivät ihan vaivatta ja yötkin sain nukuttua tosi hyvin ilman lisälääkityksiä.

Kokous oli tosi mahtava. En tahdo enää löytää ilmaisuja kuinka tuntojani kuvaisi onnistuneiden tilaisuuksien jälkeen. Ihmsiä oli paikalla tosi hyvin. Vaikea väkimäärää arvioidan, mutta 200-300 väliin se johonkin asettunee. Seurakunta oli ilmoitellut tapahtumasta hyvin joka antaa heti sellaisen tekemisen tunnut. Mutta oleellisempaa oli toki se, että porukat olivat muistaneet iltaa rukouksin. Taasen oli niin kovin rohkaisevaa kun heti eteisaulassa ensimmäinen vastaantulija totesi, että muistan teitä joka päivä rukouksin.

Esirukouspalvelu kesti lähes tunnin verran. Ihmisillä on tosi, tosi paljon kärsimystä ja tuskaa. En muuta odota kuin, että saan nähdä ja kuulla kuinka Jumala vastaa konkreettisesti rukouksiimme.

Huomenna meidän olisi tarkoistus lähteä Vantaalla pidettävään vuosittaiseen Lähetyskonferenssiin. Tänä vuonna ohjelma rakentuu paljolti rukouksen ympärille. Etelä-Korealainen Sarah Lee, joka vetää maassaan valtaisan isoa rukousorganisaatiota tulee kouluttamaan ja haastamaan suomalaisia rukoukseen. On taatusti ajankohtainen tarve. On mielenkiintoista tavata Leetä. Juuri hänelle toimitettiin vajaa vuosi sitten myöskin esirukous minun puolestani. Tietääkseni he rukoilevat jatkuvasti terveyteni puolesta.