Tavanomaista

Aika on madellut ihan entiseen tahtiinsa.

Päivittäinen sädehoito on kääntynyt loppupuolelle. Hoidolla on ollut ihan selvä vaikututs soliskuopassa olleeseen kasvaimeen. Yllättävän nopeasti vaikutuksen itsekin voi laittaa merkille. Kasvain alkoi sulamaan ensin ulkoreunoiltaan ja sen jälkeen se madaltui kokonaisuudessaan. Mutta onpa tuota vielä jäljelläkin, toivottavasti sädetys tuhoaa sen kokonaisuudessaan. Sivuvaikutuksena on ollut vain ajoittainen kipu selänpuolella lapaluun kohdalla, kun siltäkin puolelta antavat sädetystä.

Hoidon päätyttyä ensi tiistaina on myöskin lääkärin tapaaminen jossa saan jonkinlaista väliaikatietoa. Toki tuo tapaaminen kohdistuu ilmeisesti enemmän juuri kyseisen hoidon onnistumisen arviointiin.

Tiistainen tilaisuus oli melko tavanomaiseksi tullut, mutta ihan hyvä sellainen. Seuraava onkin ensi sunnuntaina iltapäivällä Korpilahden koulukeskuksessa. Korpilahtihan on minun lapsuuteni kotipitäjä. Samalla mäellä olen käynyt pari vuotta kouluakin, toki rakennukset ovat kokonaan rakenneltu muutama vuosi sitten uusiksi.

Ensiviikolla on tiistaina kokous Elimäellä ja keskiviikkona Kouvolassa. Ne ovat taasen tilaisuuksia joita olen kantanut mielessäni paljon. Olen rukoillut jo viikkoja niiden puolesta ja näin on syntynyt vahva luottamus siihen, että Jumala todellain ilmestyy.

Tuo vasen jalkani on nyt melkoinen murheen aihe. Toki viime tilaisuuden jälkeen selvisin ilman yöllistä kipukohtausta, mutta jostain syystä se on vain kovin voimaton ja heikko. Toivottavasti tilanne ei tuosta pahene, sillä seuraavaksi se alkaa rajoittamaan jo liikkumista. Muistakaapa rukouksin, että saisin avun jalalleni, niin että se palautuisi ihan entiselleen.