Lähetyskonferenssi

Pohjois-Karjalan matka meni oikeastaan odotettuakin paremmin. Pitkän ajomatkan vuoksi pelkäsin mitä oirehtiva jalkani reissusta tuumii. Mutta matkat menivät ihan vaivatta ja yötkin sain nukuttua tosi hyvin ilman lisälääkityksiä.

Kokous oli tosi mahtava. En tahdo enää löytää ilmaisuja kuinka tuntojani kuvaisi onnistuneiden tilaisuuksien jälkeen. Ihmsiä oli paikalla tosi hyvin. Vaikea väkimäärää arvioidan, mutta 200-300 väliin se johonkin asettunee. Seurakunta oli ilmoitellut tapahtumasta hyvin joka antaa heti sellaisen tekemisen tunnut. Mutta oleellisempaa oli toki se, että porukat olivat muistaneet iltaa rukouksin. Taasen oli niin kovin rohkaisevaa kun heti eteisaulassa ensimmäinen vastaantulija totesi, että muistan teitä joka päivä rukouksin.

Esirukouspalvelu kesti lähes tunnin verran. Ihmisillä on tosi, tosi paljon kärsimystä ja tuskaa. En muuta odota kuin, että saan nähdä ja kuulla kuinka Jumala vastaa konkreettisesti rukouksiimme.

Huomenna meidän olisi tarkoistus lähteä Vantaalla pidettävään vuosittaiseen Lähetyskonferenssiin. Tänä vuonna ohjelma rakentuu paljolti rukouksen ympärille. Etelä-Korealainen Sarah Lee, joka vetää maassaan valtaisan isoa rukousorganisaatiota tulee kouluttamaan ja haastamaan suomalaisia rukoukseen. On taatusti ajankohtainen tarve. On mielenkiintoista tavata Leetä. Juuri hänelle toimitettiin vajaa vuosi sitten myöskin esirukous minun puolestani. Tietääkseni he rukoilevat jatkuvasti terveyteni puolesta.