Mahtava kokous!

Kainuun reissu heitetty, kotona.

Olen istunut elämäni aikana tuhansissa hengellisissä kokouksissa ja pitänyt itsekin melkoisen määrän puheita. Eilisen illan Uusi elämä voittaa -tilaisuus Sotkamossa ylitti kyllä kaikki odotukseni ja sijoittuu omassa kokouskokemuksissa korkealle top-listallani.

Ilmapiirin avasi kaksi henkilökohtaista todistusta Jumalan parantavasta voimasta aiemman vierailumme ajalta syyskuussa.
Tunnen toisen todistajan henkilökohtaisesti. Hänellä on ollut vuosia todella vaikea niska-hartiasärky joka johtui nikamien kulumisesta, sekä selkäydinkanavaan kohdistuvasta pullistumasta. Vuosia jatkunut vaiva vaikutti jo merkittävästi hänen työkykyynsä. Yöt menivät niskatyynyn kanssa istuen unta hakiessa. Tuossa syyskuun tilaisuudessa olimme rukoilleet hänen puolestaan rukousjonossa ja sisar kertoi, että hän tarkkaili muutaman vuorokauden, että voiko tämä oikeasti olla totta. Nyt hän on voinut ajaa lääkityksen - jota joutui käyttämää hurjia määriä - alas ja voi nukkua yöt aivan normaalisti ilman mitään apukeinoja.

Toinen todistaja ei ollut minulle aiemmin tuttu, mutta hän kertoi myös kuinka rukousjonossa olin laskenut käteni hän yllensä ja hän sanoi, että samalla meni kuin taivaallinen sähkövirta koko olemuksen lävitse. Vuosia vainannut paha sydämen rytmihäiriö joka oli ollut tuolloin syyskuussa muutaman viikon todella vaikea ja lääketieteellisesti hoitokeinot alkoivat olla vähissä. Kahteen kuukauteen rytmihäiriöt eivät ole palanneet laisinkaan.

Kun näiden todistusten jälkeen sain puheenvuoron, niin tilaisuuden ilmapiiri oli valmiiksi kovin uskontäyteinen. Oli helppo saarnata. Rukouspalvelussa tuli kymmeniä ihmisiä esille ja Pyhän Hengen läsnäolo oli jotain ennen kokematonta. Hänen läsnäolonsa oli tunnistettavissa koko salissa ja varsinkaan rukouspalvelussa en ole aiemmin aistinut yhtä vahvaa Pyhän Hengen vaikutusta. On todella mielenkiintoista odotella mitä kaikkea tuo Jumalan voima saikaan eilen aikaan tuossa tilaisuuden loppuhetkessä.

On hienoa kuulla viestejä eripuolilta Suomea kuinka kokoussalit täyttyvät ja Jumala on ilmestynyt kohdaten ihmisiä pelastajana, Pyhällä Hengelle täyttäjänä ja parantajana. Olemme tulleet herätyksen aikaa, jota on vuosia odotettu ja rukoiltu.

Sotkamossa!

Viimeinen viikko onkin vierähtänyt pääosin hengellisten kokousten merkeissä.

Keskiviikkona sain olla mukana kotiseurakuntani nuorten tukikohta-illassa. Jo monen vuoden ajan kirkkosali on täyttynyt useista sadoista nuorista aina keskiviikkoisin ja niin nytkin paikalla oli varmaan yli 300 nuorta.
Opetin Pyhän Hengen lahjoista ja rohkaisin nuoria etsimään ja omistamaan niitä omaan elämäänsä ja niinpä tilaisuuden päätteeksi saimme yhdessä muiden pastoreiden ja avustajien kanssa siunata lukuisia nuoria, jotka janosivat elämäänsä Pyhän Hengen voimaa ja Hänen lahjojaan. Monet saivat täyttyä ihan ensi kertaa elämässään Pyhällä Hengellä.

Lauantaina olin Tikkakoskella alueellisella evankelistojen koulutuspäivässä. Rohkaisin osaltani ihan samalla teemalla kuin seurakuntamme nuoriakin evankelistan kutsumuksen omaavia omistamaan Pyhän Hengen osallisuutta elämäänsä.  Oli kaikin puolin innoittava kokemus.

Sunnuntaina olimmekin kuuntelemassa seurakunnassa Palmin Jyrkiä, joka on vanhimmistomme ehdotus uudeksi seurakunnan johtajaksi. Valitettavasti Jyrki pääsee irtautumaan nykyisestä palveluspaikastaaan vasta ensi kesänä, joten seurakunnalle tulee usemman kuukauden viive ennen kuin hän asettusi ruoriin. Oli todella hieno tilaisuus ja Jyrkillä oli upea puhe rohkaisemisesta. Hän itse toteutti tuota rohkaisemista suurenmoisella tavalla omalla läsnäolollaan.Seurakunta oli lähtenyt tosi runsaslukuisesti liikkeelle tutustuakseen mahdolliseen uuteen paimeneensa.

Maanantaina sitten ajelimmekin tänne Sotkamoon, jossa oli eilen ensimmäinen Uusi elämä -voittaa tilaisuus. Väkeä oli tullut paikalle jopa naapuripitäjistä ja tietysti lomalaisia Vuokatista. Ihan oli hyvä kokous ja melko pitkään riitti taasen tarvetta rukouspalvelulle. Tänään on edessä vielä toinen kokous ja luvassa on joku todistuspuheenvuorokin siitä, kuinka Jumala on koskettanut kyseisiä ihmisiä. Mielenkiintoista.

Perjantaina onkin sitten vuorossa koko vartalon CT-kuva, joka kertoo jotain miten syöpä kaikkineen on pesiytynyt kroppaani. Viikon kuluttua saan lääkärin vastaanotolla kuulla tulokset.

Marraskuun vuosipäivä

Vuosi on vierähtänyt elämäni vaikeimmista viikoista joita koin vuosi sitten kun munuaiseni tekivät kaksi-kolme kertaa stopin. Tai ilmeisesti toinen munuainen toimi kaiken aikaa, mutta virtsan tulo estyi vuorokausiksi syöpäkasvaimen tukkiessa tiehyeet munuaisesta eteenpäin. Usein nuo ajat palaavat mieleen melkoisina kauhun kokemuksina, joita ei enää koskaan haluaisi kokea, eikä niitä toivoisi kenenkään toisenkaan kohdalle.

Marraskuun alussa pääsin tuolloin pois sairaalasta ja kuntoni oli todella heikko. Sen jälkeen ei ole niin huonoa hetkeä ollut, vaikka melkoisia vaiheita vuoteen onkin mahtunut. Yksi suurimmista ihmeistä on, että kipulääkitykseni on tänään ihan sama miksi se asetettiin sairaalasta päästyäni. Välillähän sitä tuplattiin lapaluun aiheuttaman kivun vuoksi, mutta olen saanut pudotettua sen nyt takaisin lähtölukemiin.

Olen saanut ottaa hieman tuntumaa kunnallispolitiikkaan käydessäni puolueen ryhmäkokoontumisissa. Viime maanantaina olin mukana palaverissa ennen valtuuston kokousta, jossa oli käyty sitten pitkä vääntö ensi vuoden veroprosentista. Toisessa vaa´ssa kun oli kotihoidontuen kuntalisää, omaishoidontukea (omaishoidon piirissä olen itsekin) ym. sosiaalietuuksia jotka koskettavat aika monia heikommassa asemassa olevia. Olen ehtinyt jo nyt miettiä päätäni puhki, mikä on se järjestelmä ja käytänteet, jolla sosiaalinen tasa-arvo voitaisiin turvata paremmin kaupunkitaloutta enää lisää heikentämättä. Mutta ehkä sitä on miettinyt jokunen muukin ennen minua - siinä onnistumatta.

Tiistaina olimme Kälviällä Uusi elämä voittaa -tilaisuudessa. Tilaisuus tilaisuuden jälkeen tulee aina suitsutettua kuinka mahtavaa oli, mutta minkäpä sille voi, kun ihan oikeasti on todella mieltä valloittavaa päästä kokemaan elämän harmauden keskellä inkaikkisen Jumalan läsnäoloa, jonka varassa koko elämäni on. On ihan häkellyttävää huomata kuinka Jumala ilmaisee itsestään aina uutta vaikka olen ollut uskossa kohta viisikymmentä vuotta. Ehkä se ei olekaan hänen ilmaisemisestaan kiinni, vaan minun hengellisen ymmärtämykseni avautumisesta. Puhuin tilaisuudessa armolahjojen suuresta merkityksestä seurakuntaelämässä ja kuinka jokaisen tulisi anoa niitä ihan päivittäin, sekä myös uskaltaa käyttää niitä rohkeasti.

Kokoustaminen ei tunnustais loppuvan. Pari seurakuntaa on taasen tällä viikolla esittänyt kutsun tulla vierailulle. Se tarkoittanee sitä, että hengissä olisi yritettävä pysyä näillä näkymin ainakin ensi vuoden helmikuun lopulle.

Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isiään juhliville.

Valtuustoon!

Mennyt viikko tarjosi taas tapahtumia ihan mukavasti.
Sunnuntaille mahtuikin oikeastaan enemmän kuin yhdelle päivälle voi toivoa.
Minulla oli kokoukset Jyväskylän Vapaaseurakunnassa ja sunnuntain iltapäivän jumalanpalvelus oli todella erikoisen vaikuttava. Väkeäkin oli kirkkosalin täydeltä.

Olen halunut viimeaikoina aina vain uudelleen vakuuttaa kuulijakunnalle, että Jumala on voimallinen ilmestymään ihan samalla tavoin, kuin Hän ilmestyi ensimmäisen seurakunnan kohdalla Apostolien teoissa, minun henkilökohtaisesta sairaudentilastani huolimatta.

Niinpä nytkin rukouspalvelussa oli väkeä ihan jonoksi asti. Ainakin kolme ihmistä täyttyi Pyhällä Hengellä ensimmäistä kertaa puhuen uusilla kielillä. Ihan poikkeuksellinen tilanne minun saarnaaja-urani aikana oli se, kun keski-ikäinen pariskunta pyysi siunaamaa heitä ja he täyttyivät siinä yhdessä ja samassa hetkessä niin, että alkoivat kumpikin puhua yhtaikaa vieraalla kielellä. Heidän ilonsa tarttui kyllä minuunkin, Jumala järjestää yllätyksiä. Odotan suurellä jännityksellä ensi tiistain iltaa Kälviällä. Kesäkuussa vierailimme sielä ja seurakunta tuntuu rukoilevalta joukolta ja siksi on lupa odottaa, että Jumala ilmestyy voimallisesti.

Kohta kokouksen jälkeen pyörähdimme Kristillisdemokraattien vaalivalvojaisissa Sepänkeskuksessa. Olihan se hieno hetki kun olin saanut ennkkoääniäkin jo 130, niin osasin ounastella läpi menoa. Suurenmoinen kiitos teille kaikille 354 ihmiselle jotka uskalsitte sijoittaa sen ainoan äänenne minuun. Yritän pitää ainakin siitä lupauksestani kiinni, että toimin henkilökohtaisen vakaumukseni ja kristillisten arvojen mukaan niissäkin tilanteissa, joissa mahdollisesti joudun punnitsemaan arvoja.

Olinkin jo eilen kuuntelemassa Palokan uudessa koulukeskuksessa kaupungin ensivuoden budjettiesitystä. Kyllähän siinä tullaan käymään melkoista kädenvääntöä omaishoidontuen (sitä Anitakin minusta saa), kotihoidontuen kuntalisän ym. sosiaalietuuksien vähentämisen ja mahdollisen veroprosentin noston kanssa. Vaikka asiat tuntuisi kuinka kuivalta ja kaukaisilta tässä, niin se on kumma kun minä aina sytyn tallaisille väännöille. Se oli sitä seurakunta- ja muissa luottamusvastuissa aiemminkin. Jotain sellaista minun sisäiseen maailmaani on asennettu, että se innostuu kuivista luvuista ja suunnitelmista.

Olen vähentänyt päivittäistä kipulääkitystäni nyt samalle tasolle kuin se oli ennen kuin tuo käden kipu äityi pahaksi ja teimme sen taannoisen Tanskan matkan. Silloin lääkeannokseni tuplattiin. Mutta tämä vahvojen lääkkeiden alasajo on elimistölle todellista helvettiä, vaikka sitä tekee kuinka varovasti. Viikon verran minullakin on tässä mennyt ja nyt olen ensimmäisen vuorokauden saanut kärvisteltyä alkuperäisessä määrässä. Olen tavattoman kiitollinen, että syöpä ei ole synnyttänyt elimistössäni suurempia kipuja, sillä sain tämän lääkereseptin ensi kerran tasan vuosi sitten. Tämä on todella ihme. Toki nyt muutaman päivän ajan olen tuntenut alaselässä, lähellä tervettä munuaista aivan selvästi jotain ylimääräistä. Mitään ylimääräistä ei ole nähtävissä, eikä käsin tunnettavissa, mutta eri asennoissa huomaan kuinka sielä on jotain tarpeetonta. Tämä on tallaista, mitä sitten seuraavat kuvat paljastavatkaan muutaman viikon päästä.

Se meillä vuosia tämän laatuisen sairauden kanssa taistelevilla tunnistais olevan yhtäläistä, että uudet ylimääräisetkin tuntemukset antavat nukkua yöt rauhassa ja nauttia jokaisesta kahvihetkestä, kuin se olis elämän ensimmäinen. Asenne ilmeisesti syntyy vuosien myötä, itsestään sitä ei pysty ponnistamaan, vaan samanlainen vauhko kait sitä on sisältä kuin minäkin olin helmikuussa 2009. Mutta aika taudin kanssa yhteen pyöritettynä venyttää hermoherkimmänkin mieltä.

Muutaman tunnin sillä näyttäisi muuten ylittyvän 300.000 kävijän raja tässä minun blogissani. Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille. Aika mahtava sivujen selaajien määrä tallaiselle henkilökohtaiselle päiväkirjalle runsaan 3 ja puolen vuoden aikana. 

Vaaliviikko!

Elimäen Uusi elämä voittaa -tilaisuus oli todella mahtava kokemus. Seurakunnan tilat olivat aivan täynnä, jopa taidettiin sivusaliin nostella lisäistuimia.

Kun viime keväällä vierailin samaisessa seurakunnassa, niin silloin podin jalkaani josta sitten löydettiinkin myöhemmin laskimotukos. Vaiva haittasi silloin hieman esiintymistä, mutta nyt sain keskittyä ihan täysillä ja nauttiihan sitä saarnaamisesta kun saa täydellä innolla ladata. Joitakin ihmisiä tuli uskoon ja muutamat täyttyivät myöskin Pyhällä Hengellä. Se jos mikä siunaa oloa.

Tämä onkin sitten kuntavaalien viimeinen viikko ja muutaman tunnin sisällä päättyykin ennakkoäänestys. Pientä kutinaahan tämä on pitänyt päällä kun on saanut viestejä vähän sieltä ja täältä, että ovat käyneet äänensä antamassa. Valitettavasti en ole kovin paljon selvinnyt henkilökohtaista vaalityötä tekemään tuolla kadunpinnassa. Voinnin vuoksi kun ei viitsi mennä kovin moneksi tunniksi syysilmaan seisoskelemaan, kun vilustuminen on melkoinen surma meikäläisen vajaasti toimiville munuaisille. Joten olen luottamassa siihen, että kymmenen vuoden rupeama Jyvässedun kristillisten seurakuntien yhteyksissä on luonut sellaisen verkoston, jonka kautta saan valtaosan äänistä. Riittääkö se valituksi tulemiseen selviääpi sitten sunnuntai-iltana.

Olen tulevan vaaliviikonlopun paikallisen Vapaaseurakunnan vieraana, joten keskityn loppuviikon edessä olevaan pariin kokoukseen.

Vuorossa Elimäki

Kymmenen päivän sädehoito oikeaan olkapäähäni päättyi eilen. Hyvin paikat taisivat jälleen kestää. Iho hieman on aristava ja punoittava yläselästä, mutta ei kuitenkaan rikki. Limakalvot ovat kyllä kuivahtaneet ja tuttu "yökkiminen" on taas tullut vastaan jos hieman pidempään menee esim. juomatta. Ylävatsaa poltti eilen illalla tosi kovasti. Nämä kaikki liittynee kylläkin sädehoidon oireisiin.

Lääkäri esitteli eilen koneeltaan kuvaa, jossa sädetystä saanut lapaluu näkyi. Oli taas hiljainen hetki hänen kertoessa samalla kuinka syöpä on voinut edetä luustoon muuannekin. Menen kuukauden päästä tältä osin taasen tarkempiin kuvauksiin, mutta hieman nähty ja kuultu taasen pääsi vaikuttamaan yleiseen mielialaan.

Lähdemme tänään Elimäelle kokoukseen. Kouvolan kaupungin alueen helluntaiseurakunnat (taitaa olla yhteensä kuusi) ovat järjestäneet yhdessä Taivas kutsuu -nimisen  evankeliointitapahtuman, joka alkoi jo viime sunnuntaina. Vierailin viime talvena seurakunnassa ja tuo oli yksi parhaita kokouksiani. Oman vaikutuksensa antoi jo silloin täynnä ollut rukoushuone. Ihan on mielenkiintoista nähdä kuinka mahdumme tänään kaikki sisälle koska tapahtumaa on sentään mainostettu aika mittavasti. Olemme rukoilleet osaltamme myös viikkoja, että Jumala laskisi todella läsnäolonsa keskellemme niin, että monia saisi tulla uskoon ja sairaat ja kärsimyksissä olevat ihmiset saisivat konkreettisen avun elämäänsä. Muistakaapa iltaa ja minua, että terveyteni kestää taasen muutaman tunnin "rykäisyn".

Eikö ollutkin vaihtunut komia kuva bogini etusivulle?? Minni Heinilä kirjoitti uutisjutun eiliseen Keskisuomalaiseen siitä kuinka minä syöpäsairaana olen lähtenyt kuntavaaleihin mukaan. Hän otti juttuun myös syksyisiä kuvia tuossa viereisessä Kirkkopuistikossa ja niinpä hyödynsin samoja kuvia.

Syksyisen viikon jatkoa taasen kaikille!

Syksyssä hissukseen

Tällä hetkellä tämä päiväkirja etenee verkkaisessa viikkorytmissä. Ei niin merkittävää kuulu päivittäiseen tapahtumakenttään ja sen mukaan tulee sitten tätäkin päivitettyä.

Toki uusin sädehoito alkoi keskiviikkona. Joten tänään kävin kolmannen kerran sitä saamassa. Siis nyt on vuorossa oikea olkapää johon syöpä on päässyt metastasoitumaan. Tällä erää tuo hoitotoimenpide, tai varsinaisesti asento jossa pidän normaalisti käsiäni rinnanpäällä selälläni maatessa alkaa jo muutaman minuutin jälkeen aiheuttamaan kipua kyseisessä olkavarressa. Kun sädetys kohdistuksineen kestää kuitenkin kymmenisen minuuttia, niin loppuvaiheessa käsi alkaa olla rannetta myöden melko kolkossa pakotuksessa. Onneksi tässä on vuosien aikana joutunut erilaissa kuvauksissa ja koneissa ollen harjoituttamaan "mielensä tyhjentämistä" ja kun kaiken psyykkaamisen laittaa peliin, niin kyllähän aikuinen mies aika paljon ja pitkäänkin kipua sietää.

Muutoin viikko on edennyt hissukseen. Henkisesti olen päässyt taas hiljentymään seuraavaan Uusi Elämä voittaa tilaisuuteen, joka on ensi torstaina Laukaan Helluntaiseurakunnassa. Loppukuulle onkin sitten vielä Elimäki ja täällä paikallinen Vapaakirkko vuorossa, joten kiva on ollut hieman vetää henkeäkin.

Uusi hormonilääkitys joka aloitettiin muutama viikko sitten on ilmeisesti ihan hyvä, sillä jostain syystä päivittäiseen arkeen on ihan selvästi alkanut taas palautumaan entisenlaista virtaa. Muutaman kerran vuorokaudessa käy lävitse ihan käsittämättömän voimakkaan hikipuuskan. Vaikka yli kolme vuotta sitten aloitettu pistoshormonihoito antoi myös hikipuuskia, niin ne oli vielä pieniä aaltoja tähän verraten. Yöllä herätessä saa miettiä olenko suihkussa vai uima-altaassa, kun kaikki vaateet lakanoita myöden ovat märkiä. Mutta jospa se antaisi viitteitä myös lääkkeen hoitavasta tehosta.