perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kipuja sekä tuloksia

Tiistaina voitti taasen Uusi elämä täällä kotiseurakunnassa, ei ihan ennätysyleisölle, mutta kiitettävästi oli ihmisiä paikalla. Ilo oli palvella niin julistuksessa kuin sitten rukouspalvelussa. Mieltä koskettaa kun ihan uusia ihmisiä uskaltautuu mukaan ja heitä tulee myöskin esirukouspalveluun etsimään apua. Rukoukseni vain sen kuin vahvistuu, Herra anna voimasi ilmentyä niin, että kenenkään ei tarvitseisi pettyä rukouksiimme.

Miten ollakaan, niin samanlainen käsittämätön jalkakipu alkoi vaivata taasen kuten edellisenkin kotoisan kokouksen jälkeen. Kipu alkoi tuntua puolen yön maissa ja se piti hereillä liki aamuun asti. Särkylääkkeitä jouduin ottamaan sen mitä ohjeet salli ja kyllä siinä tuli aamuyön tuntien aikana syötyä koko vuorokauden annos. Nyt en rynnännyt hakemaan piikkiä, mutta ihan yhtä tuskainen olo oli. Mikä pahinta, niin kipu jatkui koko seuraavan päivän. Mietin, lähdenkö Laukaan kokoukseen vai en? Soitin pastori Kovaselle ja pyysin rukousapua, mutta lupasin tulla.

Kipu ei vain hellittänyt ja niinpä illan kokous oli yksi elämäni tuskaisimpia. Saarnani pystyin pitämään kasassa, vaikka jalkaa riipoi niin, että en voinut paikallani pysyä. Välillä ehdin toki pohtia, että kokemushan tämänkin vain on. Olen tämän jälkeen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Rukouspalvelusta jouduin sit pitämään osan aikaa taukoa, istuskelemaan ja lepuuttamaan jalkaani. Markku hoiteli paikallisten veljien kanssa rukoukset tottuneen vastuullisesti. Tuska alkoi hellittämään vasta eilen aamuna, mutta siihen saakka olin ihan lääkkeidän varassa.

Vähän mystinen on tämä vaiva joka on nyt pari kertaa toistunut. Käytyämme eilen lääkärillä, niin hän vakuutti, että otetut mangneettikuvat eivät näytä mitään poikkeavaa koko selän seudulla. Joten kaikki on sen suhteen ihan auki ja arvailujen varassa. Lääkäri päätteli, että joku laajentunut imusolmuke saattaisi painaa ajoittain hermoon ja se olisi kivun taustalla.

PSA oli kohonnut hieman, ollen nyt 23, mutta ei mitenkään hälyyttävästi. Munuais- ym. arvot ovat oikeastaan ihan ihanteelliset olosuhteisiin nähden. Kiitollisella mielin eilen tulimme lääkärin tapaamisesta. Aiemmin suunniteltu uusi hormonihoito varmistuu huhtikuun aikana. Nyt on tarkoitus käydä sädettämään kaulalla, keuhkojen takana ja vatsanseudulla laajentuneita imusolmukkeita, jotta ne hieman rauhoittuisivat ja niiden laajentuminen pysähtyisi. Sadetysaika selviää myöhemmin, mutta se on sitten parin viikon päivittäin prosessi.

Maanataina on vielä edessä luustokuvaus ja sen jälkeen onkin tarkoitus startata heti kohti Pohjois-Karjalaa. Tiistaina odottaa Joensuun seurakunnsaas Uusi elämä voittaa tilaisuus. Olen odottanut tuota tilaisuutta jostain syystä suurella mielenkiinnolla ja siksi olen jo viikkoja rukoillut sen puolesta, joten nyt koko karjala liikkeelle!

14 kommenttia:

  1. "Monen ahdistuksen kautta - -". Tie ei näytä samalta kaikille, mutta varmaa on, että esim. helluntaiherätyksen nykyinen kevyt viihtymismalli kääntyy todelliseksi Jumalan etsimiseksi vasta jonkinlaisen pakon(?)kautta; kun ei ole enää muuta mahdollisuutta, kuin Jumala. Mutta armoa on sekin.

    VastaaPoista
  2. Luopumisen Aika
    ---------------
    Olen Kokkolalainen eläkeläinen, 310832- , kirjoitan viimeisen kymmenen vuoden ajasta, joka minulla on ollut eturauhassyöpä.
    Syöpä pysyi alkuvuodet hallinnassa hormoonihoidolla, viimeiset kolme vuotta ovat tuoneet nefrostoomat ja monet muut 'oheisvaivat'.
    - Ensiksi luovuin yhdistystoiminnasta, esim. politiikka, en jaksanut käydä määrä-aikaisissa kokouksissa
    - Seuraavaksi tuli matematiikka, josta viimeisenä osa-alueena oli sumea logiikka. Kirjani, myös vieraskieliset menivät Yhteiskristillisestä Keskuksesta kaupaksi muutamassa päivässä.
    - Isäni innosti minut postimerkkeilyyn kuusivuotiaana, lapseni ja lastenlapseni saivat kokoelmani, kun en enäää jaksanut ylläpitää 'systeemiä'.
    - Marjastaminen ja muu retkeily loppui voimien vähenemiseen ja nefrostooman aiheuttamaan hankaluuteen.
    - Kotipuutarhasta luopuminen oli vaimolleni ja minulle vaikea pala. Talomme oli sairaanhoidon kannalta epäkäytännöllinen, emmekä jaksaneet hoitaa puutarhaa ja tehdä lumitöitä. Nyt asumme kerrostalon ensimmäsessä kerroksessa.

    Mistä voimat luopumiseen.
    -------------------------
    Luopumiset eivät tapahdu hetkessä, vaan kypsyvät vuoden, ehkä pitemmänkin ajan kuluessa. Uskoni on hyvin yksinkertainen. Uskon, että Jumalalla ei ole minulle mitään pahaa varattuna kuolemani jälkeen.
    En oikein tiedä, miksi tämän kirjoitin, jotenkin vaan teki mieli 'tilittää' näitä sairastamisen vuosia. JVM

    VastaaPoista
  3. Empä tiiä minäkään...että mksi????

    VastaaPoista
  4. JUMALA riisuu ensin kaikesta turhasta ja sitten alkaa Hänen voimansa sinun kauttasi jylläämään ja ihmeitä tapahtuu.....myös sinulle.
    Kärsivällisyyttä ja rakkautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Turha" on tässä tekstissä tärkeä sana. On ymmärrettävä luopua niistä asioista, joissa henkinen tai fyysinen rasitus on suurempi kuin saatu ilo.
      Monet ikääntyvät tuttavani ovat ottaneet korvaavaksi harrastukseksi seurakuntatyön muodossa tai toisessa. JVM

      Poista
    2. Uskon yhteen Jumalaan, joka on luonut kaiken olevaisen ja on edelleen kaikessa mukana. Niinpä minun on uskottava, että minun luopumisen prosessini on Jumalan ohjaama, eikä minun omaa viisauttani.

      Poista
  5. ??????????? Vai niin???????

    VastaaPoista
  6. Toivotan teille Vesa ja Ani oikein siunattua matkaa Joensuuhun, Siionin temppelissähän saitte toisenne toistenne tueksi ja turvaksi silloin joskus...siis ihan äskettäin kun tuo aika menee jotenkin nopeasti. Toivon ja rukoilen että kolmiyhteinen Jumalamme uudistaa ja parantaa siellä niin teitä kuin meitä muitakin. Mutta jo Hänen armossaan on meille yllinkyllin. Tapahtukoon Hänen tahtonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin Joensuun tilaisuudessa. Vesa olet ihana, suuri Jumalan mies. Pyhä henki oli vahvasti läsnä. Rukoilen puolestasi, että saisit tehdä vielä kauan täällä maanpäällä Jumalan Valtakunnantyötä.

      Poista
  7. Kannattaa muistaa viisaus, ihminen on vasta silloin korvaamaton, kun hän kastaa sormensa veteen siihen jää kuoppa. Tämä totuus unohtuu liian usein hengellisessäkin palveluvirassa.

    VastaaPoista
  8. Onko noita "viisauksia" pakko aina möläytellä ääneen,ei täällä kukaan ole väittänytkään olevansa korvaamaton,Jumala käyttää aikansa,just oikean ajan,ja nyt on Vesan aika,kiitetään siitä,Jumalaa!mkh!

    VastaaPoista
  9. Ai nyt on Vesan aika olla käytettävänä..!

    Eikös hän ole ollut ison seurakunnan johtaja niin sanotusti ja samalla toki Jumalan käytettävissä jo iät ja ajat.

    vai onko niin, että vasta kuolemansairaus tekee uskovasta todellisen uskovan jolla on aikaa pysähtyä ihmisen kohdalle jopa,..siinäpä mietittävää itsekullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kannattaa pohtia tarkasti jokaisen hengellisessä työssä olevan. Jo teologisesti on ongelmallista, että vasta lopun häämöttäessä voisi olla Jumalan käytettävissä. Noin muuten, seurakunnathan palkkaavat nyt turhia työntekijöitä jokseenkin kaikki, jotka eivät ole Jumalan käytettävissä, aika mieelenkiintoista. - Vai olisiko kuitenkin kysymys yksinkertaisesti psykologiasta, tällaisen henkilön toiminta luo harhakuvan Jumalan läsnäolosta.

      Poista
  10. Kevättä pukkaa.....

    VastaaPoista