Ultrassa ei uutta

Tänään kävin aamulla taas lääkärinvastaaottoa varten keuhkokuvassa ja vatsanseudunultratutkimuksissa. Lausunnot keuhkokuvista kuulen vasta torstain lääkärinvastaanotolla, mutta ultraavilla lääkäreillä on ollut tapana aina jutustella tutkimusten yhteydessä ja ei sielä mitään uutta ollut tänäänkään nähtävissä. Sinällään aina helpottavaa tietoa, vaikka toki vatsanseudun lisääntyneet kivut kaipaavat edelleen selitystä.

Viikoloppu meni hienosti Vetelissä Tikkakosken ja Arin ja Saaran hoidossa. Saimme heidän, sekä Tossavaisen Markun ja Anna-Liisan kanssa yhdessä rukoilla, syödä, saunoa ja lenkkeillä. Tikkakosket ovat niitä ihmisiä, monien muiden ohella, jotka ovat kulkeneet rinnallamme viimeisten vuosien ajan. Saimme jälleen kokea suurenmoista rohkaisua ja vain aavistella sitä, mikä voima onkaan yhteisellä rukouksella.

Eilen pidimme sitten tilaisuuden myöskin Vetelin seurakunnassa ja olihan sielä taas hirsikirkko kutakuinkin täysi ja Pyhän Hengen läsnäolo todellinen. Uskon, että Jumala sai hoitaa taas monia ihmisiä. Siihen saa lukea itsensä myös mukaan.

Huomenna onkin sitten taasen vuorossa tämä kotoinen tapahtuma täällä omassa seurakunnassa. Hyvin, hyvin odottavalla mielellä olen saanut taas valmistautua ja pieni odotuksen "kutina" on jälleen olemmassa. Olen rukoillut, että temppeli täyttyisi taasen uskonhenkisistä ja odottavista kuulijoista. Paljon enemmän Jumalalla on meille antaa mitä olemme tähän mennessä saaneet kokea.

Keskiviikkona seuraakin sitten heti perään uusinta Laukaan seurakunnassa. Sinne menen siinä mielessä uteliaana kun edellisestä tilaisuudesta on vain kuukausi aikaan ja sielä syntyi silloin tosi hieno rukoushetki kokouksen lopussa. Uskon, että sisäinen jano ja odotus on vain kasvanut kuukauden aikana.