Kipuja sekä tuloksia

Tiistaina voitti taasen Uusi elämä täällä kotiseurakunnassa, ei ihan ennätysyleisölle, mutta kiitettävästi oli ihmisiä paikalla. Ilo oli palvella niin julistuksessa kuin sitten rukouspalvelussa. Mieltä koskettaa kun ihan uusia ihmisiä uskaltautuu mukaan ja heitä tulee myöskin esirukouspalveluun etsimään apua. Rukoukseni vain sen kuin vahvistuu, Herra anna voimasi ilmentyä niin, että kenenkään ei tarvitseisi pettyä rukouksiimme.

Miten ollakaan, niin samanlainen käsittämätön jalkakipu alkoi vaivata taasen kuten edellisenkin kotoisan kokouksen jälkeen. Kipu alkoi tuntua puolen yön maissa ja se piti hereillä liki aamuun asti. Särkylääkkeitä jouduin ottamaan sen mitä ohjeet salli ja kyllä siinä tuli aamuyön tuntien aikana syötyä koko vuorokauden annos. Nyt en rynnännyt hakemaan piikkiä, mutta ihan yhtä tuskainen olo oli. Mikä pahinta, niin kipu jatkui koko seuraavan päivän. Mietin, lähdenkö Laukaan kokoukseen vai en? Soitin pastori Kovaselle ja pyysin rukousapua, mutta lupasin tulla.

Kipu ei vain hellittänyt ja niinpä illan kokous oli yksi elämäni tuskaisimpia. Saarnani pystyin pitämään kasassa, vaikka jalkaa riipoi niin, että en voinut paikallani pysyä. Välillä ehdin toki pohtia, että kokemushan tämänkin vain on. Olen tämän jälkeen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Rukouspalvelusta jouduin sit pitämään osan aikaa taukoa, istuskelemaan ja lepuuttamaan jalkaani. Markku hoiteli paikallisten veljien kanssa rukoukset tottuneen vastuullisesti. Tuska alkoi hellittämään vasta eilen aamuna, mutta siihen saakka olin ihan lääkkeidän varassa.

Vähän mystinen on tämä vaiva joka on nyt pari kertaa toistunut. Käytyämme eilen lääkärillä, niin hän vakuutti, että otetut mangneettikuvat eivät näytä mitään poikkeavaa koko selän seudulla. Joten kaikki on sen suhteen ihan auki ja arvailujen varassa. Lääkäri päätteli, että joku laajentunut imusolmuke saattaisi painaa ajoittain hermoon ja se olisi kivun taustalla.

PSA oli kohonnut hieman, ollen nyt 23, mutta ei mitenkään hälyyttävästi. Munuais- ym. arvot ovat oikeastaan ihan ihanteelliset olosuhteisiin nähden. Kiitollisella mielin eilen tulimme lääkärin tapaamisesta. Aiemmin suunniteltu uusi hormonihoito varmistuu huhtikuun aikana. Nyt on tarkoitus käydä sädettämään kaulalla, keuhkojen takana ja vatsanseudulla laajentuneita imusolmukkeita, jotta ne hieman rauhoittuisivat ja niiden laajentuminen pysähtyisi. Sadetysaika selviää myöhemmin, mutta se on sitten parin viikon päivittäin prosessi.

Maanataina on vielä edessä luustokuvaus ja sen jälkeen onkin tarkoitus startata heti kohti Pohjois-Karjalaa. Tiistaina odottaa Joensuun seurakunnsaas Uusi elämä voittaa tilaisuus. Olen odottanut tuota tilaisuutta jostain syystä suurella mielenkiinnolla ja siksi olen jo viikkoja rukoillut sen puolesta, joten nyt koko karjala liikkeelle!