Jumalanpelko

Edellinen bolgini synnytti arvatenkin jonkinverran keskustelua meneillään olevasta presidentinvaalista.

Palaute innoitti minua avaamaan hieman omaa maailmakatsomustani tai paremminkin uskonkäsitteitäni, siitä mihin perustan näkymykseni joka konkretisoituu niin kuin konkretisoituu meneillään olevassa vaalissa.

Jumalanpelko on oikea sana ilmaisemaan sitä tekijää joka ohjaa elämäni ratkaisuja ja johon pyrin peilaamaan kaikkia muita enemmän tai vähemmän muuttuvia arvoja ja asioita ympärilläni. Jumalanpelko tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea Hänen ilmoituksensa, sanansa eli raamatun totena pitämistä ja kunnioittamista. Olen kokenut, että jos syrjäytän Hänen sanansa elämäni ohjeena kohtaan vastaavasti monimaisen, muuttuvan ja hyvinkin epävarman mielipideviidakon. On vaikea tunnistaa mikä on oikein ja mikä väärin.

Nykysuomessa on viety äärimmilleen suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoisuuden korostaminen. Jumala ja Hänen sanansa on ehdottoman oikeudenmukainen, mutta tämän hetkinen tasa-arvoisuuskäsite ei pohjaudu Jumalan sanaan, vaan on mitätöinnyt sen ja niinpä perustuessaan ihmisten omiin määritteisiin se on ideologia vailla todellisuuspohjaa ja tulee osoittautumaan hyvinkin lyhyessä ajassa kovin pettäväksi ihanteeksi. Kun raamatun arvopohja kyseenalaistetaan ja hyljätään se luo ammottavan arvotyhjiön, jossa me jo nyt elämme. Tämä antaa toki luonnolliselle ihmiselle hänen kaipaamiansa vapauksia olla oman elämänsä herra mieltymyksissään ja tekemisissään.

Tunnen luissa ja ytimissäni sen, kuinka meikäläinen kanssa-ajattelijoineen määritellään jo perinkin muumoituneeksi fundamentalistiksi, joka joutaa käsitteineen mielipidemuseoon. Mutta todellisuudessa koen olevani tulevaisuuden näkijä, sillä ei meidän tarvitse katsoa kuin länsinaapurimme lähihistoriaan jolle me naureskelimme tai paheksuimme pari vuosikymmentä sitten. Nyt sielä tämä "vapauden" ihannointi on jo ohitettu kaikkinen ilmiöineen ja me raukat vasta elämme tätä kuplaa. Tällä huomiolla tarkoita sitä, että ilmiöt (mielestämme aivan loistavatkin) menevät ja tulevat.

Palatakseni raamatun maailmaan, niin se paljastaa meille myös sen todellisuuden, että ei mitään uutta auringon alla, ei edes vapauden ja suvaitsevaisuuden ihannoinnissa - tämä kaikki on nähty - karumman mukaan.

Nooa (1Ms.5) sai oman aikansa ihmisten pilkan ja naurun osakseen uskoessaan Jumalaan. Raamatun kertomana voimme vakuuttua siitä, että ihmiset elivät silloin samalla tavoin arvovapaata itseellistä elämää ja sen seurauksena oli kaikenkaltaisen pahuuden lisääntyminen siinä määrin, että Jumala päätti tuhota silloisen ihmiskunnan. Pelastavan arkin rakentaminen kesti yli sata vuotta ja maailma näytti pyörivän entiseen malliin, kunnes yks kaks yllättäen vedenpaisumus yllätti kaikki.

Samankaltainen elämä sai Jumalan vihan osakseen Sodomassa ja Gomorassa (1Ms.18-19). On jotenkin vaikuttavaa lukea, kuinka Jumala päätti lähteä katsomaan onko siinä valituksessa perää mikä noista kaupungeista nousee ja lähetti miehensä katsomaan tilannetta. Kun he saapuivat vihdoin yöksi Sodomaan Lootin luokse, niin on järkyttävää lukea kuinka kaikki kaupungin miehet, nuoremmat ja vanhemmat ryntäsivät Lootin talolle ja vaativat saada maata näiden miesten kanssa. Jumalan viha kohtasi tuota kaupunkia, joka oli elänyt erittäinkin huoletonta ja nautinnollista elämää. Ei ollut kysymys vain homouden yleisyydestä, vaan vallalla oli kaikkinainen huolettomuus, siveettömyys ja synnillinen elämäntapa jota juuri kukaan ei halunut vastustaa.

Henkilökohtaisesti otan hyvin vakavasti kuinka ja mitä seurauksia omilla valinnoillani mahdollisesti on liittyen nyt tällä kertaa maamme presidentinvaaleihin. Ei ole kysymys vain yhden ihmisen henkilökohtaisesta valinnasta elää samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa avioliittomaisessa suhteessa. Kysymys on paljon, paljon merkittävämmästä arvojen arvostamisesta.

Pelkään, siis kunnioitan Jumalaa yli kaiken. Hän on säätänyt ja asettanut pyhän lakinsa ihmiskunnan turvaksi. Kun ihminen käy tietoisesti murentamaan ja halveksimaan Jumalan asettamia säädöksiä, hän luo itselleen arvopohjan joka ei pitäydy Jumalan tahdon noudattamiseen. Seuraukset voivat olla mitä karmeimmat ja kyllä me olemme jo tässä maassa nähneet ihan tarpeeksi "laittomuuden" synnyttämää tuskaa. Maassamme vallitseva yleinen mielipide suosii tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden nimissä lakien muuttamista niin, että ihmisen ei tarvitse kokea syyllisyyttä tai ahdistusta rikkoessaan Jumalaa tai omaatuntoansa vastaan. Näin toimiessaan pieni ihminen valitettavasti vain rikkoutuu ja haavoittaa itseään ja kansakunnan tuska kasvaa kasvamistaan. Kyseinen suuntaus on ollut vallalla jo pidemmän aikaa ja on kiihtynyt kiihtymistään. En voi olla omalta osaltani suosimassa tämän suuntaisen maailman rakentumista tuleville sukupolville ja siksi haluan edes niiltä osin kuin mahdollista itse antaa ääneni niin, että se voisi hidastaa Jumalan sanan vastaisten arvojen voittokulkua.