Eilen tuli sit kokoustettua kahden tilaisuuden verran Joutsassa. Joutsahan on paikkakunta jossa aloitin aikoinani v.-80 vakinaisen serakuntatyöurani. Uraa jatkuikin sitten yhtäjaksoisesti aina tänne sairasteluun asti.
Oli hienoa kuinka jotkut sen aikaisista tutuistamme, jotka eivät varsinaisesi ole paikallisen helluntaiseurakunnan jäsenyydessä eikä toiminnassa mukana olivat tulleet tilaisuuteen. Heitä oli ihan usempia. Mutta kyllä se kolme vuosikymmentä ihmistä jo jonkinverran muuttaa. Tein muuten sellaisen havainnon, että vaikka kavoista ei olisikaan enää tunnistanut, niin äänipä tuntuikin paljon tutummalta, mielenkiintoista.
Paikalla oli tosiaan väkeä aamupäivän kokouksessa enemmän kuin mitä seurakunnassa taitaa olla jäseniä. Hyvät oli tilaisuudet. On nykyisin niin riemastuttavaa kun ei tarvitse ponnistella, eikä tuskailla enää pöntössä sanomansa kanssa kun tunnistaa kuinka Pyhä Henki on niin tavattoman liki ja on ilo kokea Hänen persoonansa todellinen läsnäolo. Riipaisevaa oli taasen rukoilla vaikeiden ja kivuiliaiden syöpä ym. sairaiden puolesta. Rukous jää elämään vielä pitkään tilaisuuksien jälkeenkin, Jumala armahda ja anna parantava kosketuksesi niin, että saamme nähdä vielä massoittain niitä jotka vapautuvat vaivoistaan.
Joutsalaiset lupasivat seurakuntana liittyä esirukoilijoihimme.
Tulevana keskiviikkona olen sitten klo. 18.00 Laukaan Helluntaiseurakunnassa ja taasen Uusi elämä voittaa! Tervetuloa mukaan.
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
Luin juuri Lähimmäislehdestä sinun haastattelusi,ja vaikka olen täällä plokissasi elämääsi seurannut,niin kyllä suuri kiitos taas nousi Jumalalle,hän ilmestymisestään sinulle vaikeimpina hetkinä.
VastaaPoistaTEITÄ KAIKKIA SIUNATEN
On eettisesti ala-arvoista olla sairauslomalla ja samalla kiertää puhujana eriseurakunnissa täyttäpäätä. Ihmettelen suuresti tilannetta.
VastaaPoistaMoi, et ehkä ole yksin päätelmiesi kanssa, mutta ensimmäinen joka käyt tuomitsemaan kuulematta minua, lääkäriäni tai työnantajaani. Ymmärrän, että menemisistäni voi saada tuollaisenkin käsityksen, mutta minulle se ei ole eettisesti ala-arvoista seuraavin perustein:
PoistaEnsiksikin on hyvä huomata (selviää blogejani lukemalla) että kävin ihan normaalisti työssä yli kaksi vuotta syöpädiagdoosini jälkeen. Eräs perustavaalaatua oleva ajatus sille miksi toimin nyt niin kuin toimin tuli diagdoosin tehneen urologin lausumana heti helmikuussa 2009. Hän sanoi, että ratkaisevaa selviytymisesi suhteen on se päästätkö taudin pääsi sisään vai et, jos pystyt elämään syöpävapaata elämää, niin se on puoli voittoa. Silloin pohdin kuinka se olisi mahdollista, mutta sitten päätin, että jos kuka niin minä haluan elää juuri sellaisen elämän.
Ensimmäinen teko siihen suuntaan oli avoimen nettipäiväkirjan avaaminen, jossa päätin kirjoittaa avoimesti tekemisistäni kipuineen kaikkineen. Kolmen vuoden aikana sitä onkin käynyt lueskelemassa yli 36000 ihmistä ja käyntikertoja on kertynyt yli 150.000.
Kuten mainisin jatkoin työssä normaalisti. Otin vastaan jopa lisähaasteita kuten Suomen Helluntaikirkon hallituksen puheejohtajuuden syksyllä 2009. Ajatukseni oli toimia siinä muutama vuosi, mutta kun tajusin, että työvaliokunnan ja hallituksen kokoustyöskentelyt kaikkineen alkoivat käydä sairauteni vuoksi liian raskaaksi en asettunut enää ehdolle puheenjohtaksi syksyllä 2010.
Kun huhtikuussa 2011 jouduimme aloittamaan solusalpaajahoidot, niin samainen urologi ehdotti sairauslomaa, mutta sanoin katsovani kuinka selviän hoidoista. Jouduinkin sitten pyytämään sairauslomaa heti ensimmäisen hoitokerran jälkeen. Samoihin aikoihin olin jutellut pastoritiimini kanssa Uusi elämä voittaa tilaisuuksien pitämisestä. Kokouksia pidinkin sitten omassa seurakunnassa aina hoitokertojen välissä, silloin ei ollut voimia ajtellakaan muuanne menemistä.
Kun sitten syksyisten toimenpiteiden jälkeen minut kotiutettiin sillä saatteella, että hoitojani ei voitu enää jatkaa, niin aina lääkärillä käydessäni he ovat mielenkiinnolla kyselleet vointiani ja olen kertonut kuinka olen käynyt eripuolilla Suomea puhumassa tilaisuuksissa. Lääkärit ovat vain innostaneet minua, kunhan pidän varani etten saisi mitään ylimääräisiä "pöpöjä" tavatessani paljon ihmisiä. Nyt kun vointini on ollut siedettävämpi näin "hoitovapaana", niin olen rohjennut antaa myöntävän vastauksen kun minua on tiedusteltu kokousten pitämisiin.
Työnantajani, Jyväskylän Helluntaiseurakunnan yhdistys. ry.n edustajien kanssa olen keskustellut asiasta ja he eivät ole nähneet ongelmaa minun käydessäni sairauteni aikana pitämässä tilaisuuksia vointini mukaan. Heidän palkanmaksuhan keskeytyi jo 10 viikkoa sairauslomani alusta alkaen.
Kun tämän vuoden tammikuussa menin lääkärini vastaanotolle ja kyselin mahdollista työhön paluuta kun 300 sairauspäivääni tulee täyteen huhti-toukokuun tietämillä, niin lääkäri totesi hyvin ykskantaan, että ei tule kuulonkaan, että palaisit kokoaikaisesti töihin. Hän totesi mm. että on kokonaan eri asia puhua tai tehdä jotain muuta työtä satunnaisesti kuin asettuisin johtamaan seurakuntaa kokopäiväisesti. Lisäksi hän sanoi, että kirjoittaa samantien B-lausunnon työkyvyttömyyseläkettä varten. Ja niinhän siinä sitten kävi, että viime torstaina sain eläkeyhtiö Ilmariselta myönteisen päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä 1.5. alkaen.
Sairauslomani aikana en ole voinut ottaa euroakaan esim. puhujapalkkioita yhdestäkään pitämästäni puheesta, koska sillä olisi ollut vaikutus sairauspäivärahani maksatuksiin ja se olisi ollut kylläkin moraalisesti väärin.
Nyt toukokuun alusta tilanteeni hieman muuttuu kun voin eläkkeeni ohella myöskin saada myös hieman ansiotulojan niin että se vaikuttaisi maksettavan eläkkeen suuruuteen.
Kuka on oikeutettu vetämään rajan mitä sairauslomalla saa harrastaa mitä ei? Jonkun toisen harraste on enemmän julkisempaa kuin toisen.
Mikä on Feb 24,on sinun täyttäpäätä,kyllä ihmettelen suuresti sinun kannanottoasi,mene nyt itseesi ja mieti!!!Tulee mieleen,että lyöt lyötyä.
VastaaPoistaVesa ,sinulle olen rukoillut terveyttä ja voimia,jatkan rukousta.
Hei Vesa! Hieno asia, että jaksat evankeliumia ja Jumalan Sanaa julistaa.
VastaaPoistaTerveisin Vesa Koivu
Vesa, me suuri joukko ystäviä rukoillaan jatkuvasti että voisit yhä julistaa! Rukoilemme täydellistä parantumista ja kiitämme siitä, että nyt, sairaanakin, olet saanut voimaa ja rohkeutta ja siunausta lähteä liikkeelle näihin tilaisuuksiin, jossa olet ollut! Ootte Anitan kanssa niin tervetulleita kohta taas Pohjanmaalle! Saara & Ari
VastaaPoistaTekee mieli jotain laittaa tähän siitä perspektiivistä, että olin itse seurakuntatyössä kokoaikaisesti kymmenen vuoden ajan, ja koko ajan puoliso sairasti syöpää, joka vei hänet myös hautaan muutama aika sitten.Uskovan ei pitäisi alkaa "ostaa" aikaa Jumalalta vimmatulla tekemisellä, ja tekemisistä kynsin hampain kiinni pitäen, kuten näin omassa elinpiirissäni niin itseni kuin puolisonkin kohdalla tapahtuneen. Alitajuisesti tokikin ennenkaikkea. Monenenlaisia "jumalan lähettämiä" oli myös liikkeellä ja aina oli jonkun käsi harteilla milloin minkäkin sanoman kanssa, ja koettiin sitä ja tätä siellä ja täällä. Lopputulema taisi olla se, että ketään ei Jumala ollut lähettänyt, vaan itse itsensä lähettämiä oli lähes joka iikka. Hautajaisten jälkeen siunausliikenne on lopahtanut, ainutkaan uskova ei ole pysähtynyt kyselemään miten elämä jatkuu ja kuinka pärjäät henkisesti ja aineellisesti. Elämässäni ei ilmeisesti ole enää mitään kiinostavaa, kun en monen mielestä palvele Jumalaa sankarillisesti eturivissä, vaan olen siirtynyt telakalle korjattavaksi.Elän hiljaista monella tapaa seesteistä touhuvapaata elämää. Jumalani istuu valtaistuimella, mutta Hän ei ole meidän käskyläisemme, eikä pallomeremme hoitaja. Hän pelastaa sieluja ennen kaikkea. Terveet (tarkoittaa kuolemalle diaknosoimattomia) uskovat eivät eivät ymmärrä paljoakaan näistä asioista. Luulevat kyllä ymmärtävänsä, ja ovat närkästyneitä jos näin sanoo, mutta vasta kun syöpä iskee omaan kehoon, taikka oman katon alle, se konkretisoituu uuteen ennen kokemattomaan pukuun. Voimia Vesalle ja perheelle kaiken keskellä, ja säilyköön uskon todellinen päämäärä kirkkaana kaiken keskellä.
VastaaPoistaJumala on mielestäni Vesaa käyttänyt paljon,näillä kokousmatkoilla,olen monessa tilaisuudessa ollut mukana,enkä ole huomannut minkäänlaista katkeruutta,en toisten mollaamista,etenkään kanssa veljien ja sisarten.Ei ole varmaan helppoa tulla letkuissa ja väsyneenäkin julistamaan sanaa,mutta Jumala on niin suunitellut,ja sitä vastaan ei ruveta höpisemään joutavia,eipä näitä julistajia liikaa ole,ja uskoakseni ei sitä aikaakaan enää meillä kellään paljoa,ja sehän on sanassa jo sanottu jotenkin näin,lopun aikana nousee vastustusta,jopa omien joukosta.Vesa,älä anna periksi,sanokoot maailma mitä tahansa.Jumala käyttää sinua,eikä tämä ole mikään ennustus eikä muukaan,vaan kuultu tosiasia.MKH.
VastaaPoista