Sellainen konferenssi

Niin, yksi juhannus taas juhannuksista takana.
Se meni kuten monet edeltäneetkin meidän osalta Keuruulla Isossa Kirjassa. Neljänä päivänä tuli käytyä, tänään keskityttiinkin sitten jo kotona huilailemiseen. Toki Anitalla alkoi jo työt iltavuorolla.

Minun osaltani juhlien kohokohdaksi muodostui torstaipäivä, jolloin olin alustusvastuussa, sekä mukana keskustelupaneelissa. Aiheenahan oli, kuten on tullut täällä todettua: Koskettaako Pyhä kun sairaus kohtaa. Alustimme aihetta yhdessä lääketiet.tri Irmeli Schuzin kanssa. Mielestämme onnistuimme jo alustuksissa pääsemään aika kivasti asian ytimeen, sillä jotenkin väestä oli aistittavissa, että keskusteluosiota odotettiin melkoisella mielenkiinnolla. Väkeä olikin jo paikalla muutama tuhat henkeä, vaikka oltiin vasta juhannustorstain iltapäivässä, jolloin monet poistuivat vasta niihin aikoihin työpaikoltaan juhannuksen viettoon.

Paneelissa oli Irman ja minun lisäksi mukana Martti Kallionpää, pastori Seinäjoelta, Pasi Parkkila, rehtori Isosta Kirjasta, Laila Laaksonen, omaishoitajana Multialta ja viime aikojen julkkiskirurgi Sakari Orava Turusta, puheenjohtajana toimi pastori Kari Ketoja Kotkasta.

Ensiksi pohdimme mitä Pyhyys merkitsee meille itsekullekin elämän eri tilanteissa, mutta varsinkin miten ymmärrämme Jumalan läsnäolon silloin kun sairaus tulee kohti. Oli tosi mielenkiintoista puhua asioita ihan oikeilla nimillä auki. Toisessa keskusteluosiossa Kari puheenjohtajana ohjasi meidät hienosti miettimään sitä, miten koemme tuon Jumalan Pyhän vaikutuksen silloin kun kyse on lähimmäisten sairaudesta tai vaikeuksista ja miten voimme olla välittämässä tuota kosketusta osaltamme eteenpäin. Minusta oli koskettavaa kuulla esimerkiksi Laaksosen Lailan arkea omaishoitajan raskaasta osasta, se kosketti tosi syvästi.
Irmelin esittämä ajatus, että jokaisessa meissä - vakavastikin sairaassa - on olemassa terve osa, eli terveyttä. Kunpa muistaisinkin nähdä aina sairauden lävitse, enkä koskaan unohtaisi tervettä ihmistä, vaikka hän kuinka sairas olisikin.

Uskoisin, että tuo iltapäivän onnistunut teema sai puhkaistua ainakin joidenkin mielissä auki asioita, joista ei välttämättä ole todellakaan rohjettu puhua rehellisesti.

Tarkoituksemme ei ollut - ei minunkaan - kritisoida väärällä tavoin Jumalan Pyhää kosketusta, vaan päin vastoin halusimme vilpittömästi ravistella hieman eteemme tulleita ylilyöntejä ja sairaiden ihmisten esineistämistä rukouskohteiksi. Jeesus jätti onneksi ihan toisen kaltaisen esimerkin ihmisläheisellä toiminnallaan.

Muutoin juhannusjuhla menikin sitten taas totutun kaavan kaltaisessa hulinassa tuttuja moikkaillessa. Toki, saimmehan pitää parin yön verran samalla Marikan perhettä, sekä Jarkkoa ja Annikaa yövieraana. Valitettavasti pallopelit jäivät Iisan ja Okon kans vain muutamaan tuntiin.