Vuodessa 27600

On ollut nautinto tehdä töitä parin piirun verran hitaimmilla kierroksilla. Kesä-aika kun tosiaan laskee seurakunnassa, kuin noissa valtakunnallisissakin luottamuselimissä, hieman tahtia. Onneksi kansalaiset lomailevat.

Kirkkorakennuksessamme ei tällä erää arkisin kuulu paljon muuta kuin toimistosihteerin ja siistijöiden askeleet, sekä remonttimiehen pora. Remonttimme onkin ihan hyvässä mallissa, joskus olen "piällysmiehenä" pistäytynyt. Urakkamiehemme sattuikin olemaan entisiä armeija-ajan kavereitani. Olemme olleet palveluksessa kolme kuukautta yhtä aikaa Keuruulla ja syksy oli tuolloin 1976.

Vaikka toiminta temppelillä hieman rauhoittuukin, niin juuri tämä alkukesä on lapsi- ja nuorisotyöstä vastaavien pastoreiden ja vapaaehtoisten toimijoiden kiireisintä aikaa. Taitaapi nousta muutamaan sataan se lasten määrä joka telmuaa näinä viikkoina Toivakan leirikeskuksessamme erimittaisilla leireillä. Huima juttu.

Eilen televisio ja tänään lehti uutisoivat, että rintasyöpä on noussut Suomessa yleisyydessään eturauhassyövän ohitse. Tuon jutun yhteydessä esiintyi tilastojakin ja kyllä se vain hätkähdytti, että 2008 vuonna 27600 ihmistä sai tiedon sairastavansa syöpää. Iso on kohtalontovereiden määrä - 75 sokkia päivässä.
Viikonlopulla viimeksi sain taasen puhelun eräältä kymmenen vuoden takaiselta tuttavaltani, joka halusi tukea valmistautuessaan hoitoihin. Oli saanut joku aika sitten tiedon samaisesta vaivasta. Aika usein tulee tunne, onko mitään mieltä vielä silloin tällöin kirjoitella tänne jotain sairauteeni liittyvistä kuulumisista, mutta en vain sais unohtaa vuoden takaista arkeani, aika monella se on vasta alkumetreillä - kysymysten tuntemattomuus.

Maanantaina kävinkin muuten taasen hakemassa napapiikin, sillä mennään näillä näkymin syyskuulle. Kovasti vain tekisi mieli jättää hetkeksi pistokset pois. Olemme Anitan kanssa lueskelleet viime viikkoina erästä blogia, sekä kirjaa, joissa kirjoitetaan melko vahvasti sen puolesta, että näitä pistoksia ei saisi jatka yhtään pidempään kuin pakko on, sillä syöpä kun tulee "immuuniksi" ja on kykenevä muuntautumaan. Uudelleen aloittaminen kun on, tarvittaessa, väittämän mukaan hyvinkin varteenotettava vaihtoehto. Toki ymmärrän, urologini huolen, agressiivinen laatu kun on ärhäkkää jos on edetäkseen.

Kolmena aamuna olen tällä viikolla seuraillut tästä ikkunastani mitenkä legendaariselle Harjun urheilukentälle luodaan nurmea, kuinka nurmipaaleja on trukilla purettu rekan lavalta ja siirrelty stadionin suojiin. Nopeasti taitaa tulla uutta pintaa, mutta eipä tuokaan ihan vaivaton, tai ilmeisesti ainakaan kovin halpa vaihtoehto ole. Kuukauden päästähän JJK.n pitäisi remontin jälkeen potkia palloa vihdoinkin omalla kotikentällään.

Jalkapallosta puheenollen, kuka ois voinu välttää meneillään olevia MM-kisoja? Minä olen onnistunut siinä aika hyvin, mitä nyt päivittäin joku intoilija selittää posket hehkuen Afrikan mantereella tapahtuvaa tulista laukausta, tai muuta elämää suurenpaa harhautusta, tai yläriman kilausta. En ole jalka(potku)pallon vihaaja, en suinkaan, mutta en vain vieläkään osaa istua kahta tuntia paikallani, jotta keskittyisin edes yhden ottelun verran. Ehkä sitten kun mitalipelit lähestyvät.