Mitäpä tänään?

Oli taasen kiva heräillä viiden maissa katselemaan mitä uusi päivä tuopi tullessaan. Odottelen Anitaa tulevaksi yövuorosta.

Päivä tullee vierähtämään kauppareissussa ja sen jälkeen jos säät sallii on tarkoitukseni sipaista taka-pihan raja-aidan maalaus loppuun. Ihanien seinänaapureittemme lasten lapset aloittelivat alkuviikolla aidan maalausurakan omalta puoleltaan ja niinpä tuli "sosiaalinen paine" jatkaa homma loppuun meidän omalla sisäpihallakin. Ei vain, ihan muutenkin aita oli jo maalauksen tarpeessa. Mitä eilen hetken sitä maalailin, niin kylläpä puhtaan valkoinen on aina puhdas - kuin uusi.

Näin vapailla ollen vilkas mielikuvitus tekemisiin nähden vilkastuu entisestään. Minulla ei ole ikinä ollut harrasteisiin nähden tekemisen puutetta. Eräissä viimeisimmissä haastatteluissaan Keskisen Vesa, kyläkauppias Tuurista, totesi että hänellä riittää innovaatioita takataskussa moneen kymmeneen ideaan. Joku toteutuu ja kaikki ei ehkä koskaan. Kuulosti jotenkin tutulta, liekö Vesa nimenä jotenkin innoittava.

Aamusta tuossa pohdin vakavasti, että milloinka saisin aikaa, tai lähinnä itsestäni irti, että alkaisin vihdoinkin pengastaan sukujuuriani. Se kun on vielä kokeilematon harraste ja siihen aina aika-ajoin tulee kipinä päälle. Aikoinaan, eikä kovinkaan kauan sitten Pylvänäiset olivat vielä verrattain pieni suku Kangasniemen kylillä. Merkittävimpiä mielenkiinnon kohteita on presidenttimme UKK. Hänen äitinsä kun oli nimenomaan Kangasniemen Pylvänäisiä.
Ehkä tämä kipinä tuli nyt siitä kun jokin aika sitten sain poimittua täältä netistä Kekkosen itsenä varhaisemmassa vaiheissaan kokoaman sukukartan.

Katsotaan nyt kuinka monen vuoden päähän tuo projekti vielä siirtyy. Sen verran sukututkintaan kaivautuneita tunnen, että on melkoisen aikaa viepää puuhaa ja siksi aloittamisen kynnyskin asettuu melkoisen korkeaksi.

Eilen olin kirjeenvaihdossa tulevan perhepastorimme Tedderin Samun kanssa. Samu ja Helena ovat pakanneet tavaransa kontteihin Kanadassa ja ovat lomaillen matkassa Kaliforniassa, josta ensi viikolla matkaavatkin sitten tänne Suomeen. Elokuun alusta Samu tuleekin sitten uutena pastorina vahvuuteemme, pääkohteenaan kehittämään edelleen serakuntamme perhetyötä. Odotan innolla - ai niin olinkin vapailla.