Luovuttautumista

Täällä ainakin lyödään kevään lämpöennätyksiä. Näytöllä mittari näyttää yhdeksää astetta. Ihan teki kivaa laittaa ikkunaluukku auki, kun alkaa sisäilma tuntumaan turhan lämpimältä. Keväinen ilmahan tuo ihmeesti raikastaa.

Eilen sitten tosiaankin taisin johdella viimeisen Hyvä Sanoma ry:n hallituksen kokouksen. Kummasti kuuden-seitsemän vuoden muistot pompahtivat esiin. Erinäisiä vaiheita on matkalle mahtunut. Samalla ilmoittelin, että jään samanaikaisesti kyseisen yhdistyksen ns. tytäryhtiön Aikamedian hallituksesta sivuun. Tulin valituksi kustannusyhtön hallitukseen puolivuotta myöhemmin. Noihin aikoihin väännettiin melko kovasti kättä ja mielipidettä siitä jatkuuko toiminta Keuruulla vai siirretäänkö se pääkaupunkiseudulle. Olin vahvasti pitämässä sitä nykyisellä paikalla. Perusteena ei ollut yksinomaan tämä yhdistävä keskisuomalaisuus, vaan ihan taloudelliset tekijät. Juhannuksen aikaan pidettävä kesäkonferenssi Ison Kirjan alueella, jossa toimitalo myös sijaitsee, on siksi suuri myyntitapahtuma myös yhteisellä kustannusyhtiöllä, että sen menettämistä ei juurikaan olisi pystynyt muutoin kompensoimaan.

Olen erittäin tyytyväinen, että päätimme viitisen vuotta sitten toimipaikkamme niin kuin päätimme. Taloudellisesti tiukkoinakin aikoina olemme kuitenkin selvinneet, vaikka kristillisellä kustannusalalla onkin ollut melkoisia vaikeuksia.

Vastuista luopumiseen sisältyy aina kiputila. Tyhjältä tuntui eilen astella tutusta neuvotteluhuoneesta ulos todeten, että nämä palaverit ja niihin liittyvät väännöt ovat sitten historiaa. Ikävuodet eivät suinkaa minulle tätä vielä sanele, kuorman keventäminen kylläkin. Sen lisäksi herkistää tämä sairaustila, sillä vaikka kuinka työnnät sen pois päästäsi, niin aina se tallaisissa vaiheissa muistuttaa, että jospa kaikki on sittenkin valmistautumista pahimpaan. Hölmöä, niin hölmöä kuin se onkin, niin prosessia tämä tuntuu aina ja jatkuvasti vain olevan.

Jäähän minulle vielä yhden miehen osalle sarkaa, Helluntaikirkko kun on vielä kehityksensä alkumetreillä. Oikein huvitti kun saimme sihteerin kanssa ensi viikon lauantain hallituksen kokouksen asiat jakeluun, niin liitemateriaalia taisi olla 14-15 kappaletta. On siinä ihan kyllin nuijittavaa.

Tänään olin lounastamassa Jyväskylän Vapaaseurakunnan tulevan johtajan Hämäläisen Karin kanssa. En päässyt muutama viikko sitten Karin viiskymppisille, joten lounastimme nyt viiveellä porukassa. Sieluni riemuitsee tästä saumattomasta yhteydestä ja naapuriseurakuntien pastoreiden tsemppaamisesta. Kaveruus kun on niin luonnollista kuin vain voi luonnollista olla.

Vielä kerran onnea Kari ja menestystä tuleviin haasteisiin, saat hyvän perinnön edeltäjältäsi Koivun Vesalta hoidettavaksesi.

Siunattua Pääsiäistä, ylösnousemuksen juhlaa kaikille. Elämä voittakoon!