Tuhkapilveä

Kuukausi on ehtinyt taasen yli puolenvälin. Jonkun verran on kaipailtu kun en ole täällä käynyt päivittelemässä kuulumisia, anteeksi.
Monen moiset virikkeet ja tapahtumat ovat vain vieneet mennessään.
Äiti-muorin 80-päivät kruunasivat Pääsiäisen. Hienoa oli juhlistaa omaa äitiä joka on ollut meille jälkipolvena tosi suuresta merkityksestä. Erityisesti hänen esirukouksensa aina näihin päiviin asti ovat olleet kullan arvoisia. Tiedän, että hän joka ikinen päivä muistaa koko lapsikatrasta Jumalan edessä.

Hallituksien kokouksissa (Hyvä Sanoma ja Aikamedia) olen jättänyt jäähyväisiä. Toukokuisest vuosikokoukset vielä ja sen jälkeen se sarka on viilletty loppuun siinä muodossaan.

Torstai-iltana oli seurakunnassamme tosi herkkä ja muutoinkin kaikinpuolin hyvä "Ilta ihmisyydelle".Terapeutti Seppo Jokinen avasi omaa isänsä ikävää ja koko kansan tuntema laulaja Joel Hallikainen niin ikään kertoi todella avoimesti kokemuksiaan omasta etsinnästään ja löytämisistään. Oli hienoa vaihtaa muutamia elämän karheuden ajatuksia Joelin kanssa ennen ja jälkeen tuon tapahtuman. Lohdullista.

Nyt sitä sitten Eurooppa kyyristelee kun Luoja antaa maankuoren hengitellä hieman ulos. Kyllä tämän pitäisi laittaa jok ikisen tajuamaan, kuinka mitätön tekijä ihminen omassa pullisteluissaan onkaan. Kysehän on vain yhdesta sadoista tulivuorista ja heti olemme kuin muurahaiset kedossamme vailla siipiä. Mitäpä jos toinen tai kaksikin päättäisi alkaa henkäilemään samaan aikaan, niin alkutekijöihin tässä asetuttaisiin.

Meitä tämä koettelee ihan liki kun Jarkko lensi keskiviikkona Englantiin tutustumaan raamattukouluun ja piti tänään lentää pois, mutta Lontooseen pojan paluutie nyt tyssäsi. Soittelin eilen tutuilleni Lontooseen ja tuumimme nyt yksissä kuinka ja milloin matka mahdollisesti jatkuisi. Työhön paluu siirtyy melkoisella varmuudella maanaitaiaamusta ties minne.