Hyvää Ystävänpäivää!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogilaisille!

Päivä on mennyt kutakuinkin levossa. Anita oli aamuvuorossa ja minä koiran kanssa kotosalla, mitä nyt pari pikku lenkkiä mitä parhaimmassa ja aurinkoisimmassa keskitalven säässä.

Aamupäivän toki valmistelin alustusosiotani kohta alkavalle solujohtajien koulutustilaisuuteen. Pienryhmä toiminta on kiinteä osa seurakuntaelämää. Nuorten puolella se on ollut monia vuosia kasvava kokoontumismuoto muun viikkotoiminnan lisäksi. Vähän varttuneempaa väkeä olemme nyt haastamassa mukaan ja ihan kivastihan heitä on johtajkoulutukseenkin ilmoittautunut.

Ihan tässä suksia alkaa kaipailemaan. Hävitin jo ikälopuksi käyneet sivakkani syksyisissä muutoissa, mutta kummasti alkaa tulla paineita marssia urheiluliikkeeseen. Keväthanget muistuttavat hiihtämisen riemusta. Se on ollut yksilöpuolella se liikuntamuoto josta olen aina pitänyt. Ihan luistelutyyli tuli opeteltua Sotkamon Vuokatissa asuessa. Sielä ne olikin vaarojen rinteet vielä ihan toista kuin täällä keskisessä Suomessa.

Lasten kanssa tuli sähellettyä, niin pankkien hippo-hiihtoja, kuin koulujenkin kisoissa. Ei ilmeisest ihan mahdotonta kammoa jäänyt kun Marika oli pikku-Iisalle jo tänä talvena sukset hommanut ja kylläpä oli papalle kokemus hiihdättää pikkuneitä muutama viikko sitten Harjun purskalla.

Ei voi kuin ihastella Suomen vaihtuvaa luontoa, vuodenajoista se paras on taasen taittumassa esiin.