Kevät on totta!

Näin se on taasen talvi jätetty taakse ja kevään kautta siirrymme jo huimaa vauhtia kesään. Vaikka en kykenekkään nykyisin kuntoni vuoksi iloitsemaan niin paljon vuodenaikojen muutoksesta, kuin aiemmin, niin kyllä niillä vain on suuri vaikutus nykyisinkin. Tai pelkästään jo se, että syksyllä ja joskus talvellakin kesä tuntui olevan niin epätodellisen kaukana, että tuleeko se kohdalleni ollenkaan ja nyt kun se on käsillä, niin se antaa riemullisen ailahduksen sisimpään.

Enää vajaa kuukausi kun Jarkko kotiutuu kolmen vuoden Englannin jaksoltaan ja mikä ihaninta, perhe on lisääntynyt yhdellä nappisilmä Saimilla, jota emme ole vielä päässeet tapaamaan laisinkaan. Todella, todella nopeasti ne vuodet vierivät. Sinä talvena, kun Jarkko kävi kouluun pyrkimässä Englanti peittyi kuuluisan tuhkapilven alle. Niinpä ne tapahtumat jäävät vuosien unholaan.

Viikot ovat menneet valitsemaansa rataa. Joku aika sitten vatsan seudulla lisääntynyt kipu teetti töitä, kun yritin löytää päivittäin sopivaa lääkitystä. Nyt tilanne tuntuisi hieman rauhoittuvan kun oma-aloitteisesti nostin peruslääkitystasoa tasolle, jossa se on joskus aiemminkin hetkellisesti ollut. Kipuhan ei ole aiheuttajineen mihinkään poistunut. Kävin sitä lääkärillekin näyttämässä ja se olikin ihan oma lukunsa, kun palasin lopulta käsiäni levitellen kotia odottelemaan muutaman viikon päässä olevia muita koetuloksia.

Perjantaina kävin luustokartoituksessa Kuopiossa. Ja tosiaan Ct-kuvat ja jotan muita kokeita on tässä vielä ennen lääkärin tapaamista. Enköhän sitten jo kuule mikä on tilanne ja miksi kipu antaa aihetta.
Jalka on nyt kuntoutunut tosi hyvin. Sen puoleen voisi harrastaa lenkkeilyä enemmänkin, mutta muutoin kuntoni tuntuu sitä nyt vähän rajoittavan.

Vaihteeksi poliklinikalla

Tiistainen lääkärissä käynti meni ihan kohtuu hyvin.
Sädehoidoista vastaava lääkäri oli hyvin luottavainen hoidon tehokkaaseen vaikutukseen tälläkin kertaa. Hän järjesteli kuukauden päähän seuraavia normaalikontrollikäyntejä ja sitä edeltäviä luusto ym. kuvauksia.
Veriarvot olivat kohdallaan, mitä nyt PSA oli pompannut 41, mutta sen merkitys ei ole ymmärtääkseni enää kovin merkittävä tallaisessa muuttuneessa ja levinneessä syövässä.

Eilinen aamu sitten tarjosikin vuorostaan harmistuksen aihetta. Nefrostooma oli "juppuillut" jo parina päivänä vähän ja nyt siitä ei tullut pisaraakaan pissaa. Joskus aamuyön tunteina se oli tukkeutunut. Ei muuta kuin aamuvarahaisella heti sairaalan ensiapuun. Kyllä olin niin harmistunut kuin vain ikinä voin olla. Kun piti olla sädehoidon viimeinen päivä ja muutenkin olin henkisesti varautunut pieneen hengähdystaukoon tässä hässäkässä.

Koko päivä meni poliklinikalla maaten. Yhden aikaan sain uudet systeemit kylkeeni ja neljän maissa pääsin vihdoin kotiin. Jos tässä jotain hyvää oli matkassa, niin ainakin se, että tämä ei tapahtunut muutamaa päivää aiemmin Rovaniemellä. Ois ollut kokouksissa tekemistä.

Noh nyt sitten yritän hieman huilailla. Sunnuntaiksi ja seuraavaksi tiistaiksi olenkin lupaillut tänne kotiseurakuntaan kokoukset. Mutta nyt se tuntuu taas hyvältä, kun jalka on alkanut puoleltaan toimia selvästi paremmin.

Voimalliset päivät!

Terveiset täältä Rovaniemeltä!

Lensimme tänne perjantaina. Lauantai-aamuna paikallisessa helluntaiseurakunnassa alkoivat Lapin alueen työntekijäpäivät. Järjestävä taho oli herännyt maakunnallisia päiviä yleisesti vaivaamaan osaanottajakatoon. Se on tunnustettu ongelma kautta Suomen viime vuosilta. Kutsun olivat saaneet tällä kertaa myöskin seurakuntien laajempi vastuunkantajien joukko. Niinpä paikalla oli heti alusta alkaen ainakin 150 henkeä.

Vastuullani oli vastata hengellisestä opetuksesta. Jutustelin ihan perusasioita elämäni esimerkkiä hyödyntäen. Tämän kotoisammaksi ei ainakaan puhujan osaa voi rakentaa. Pikkumäen Esa "pikkuesa" johtavana pastorina oli nostanut puhujalavalle leppoisan nojatuolin. Vastustelin alkuun siihen asettautumista, mutta se oli mitä todennäköisemmin loppujen lopuksi oman jaksamiseni kannalta todella arvokas ratkaisu.

Jumala tunnustautui puheisiini, kuten koko päivien antiin tosi vahvasti mukaan. Muun muassa eilen illalla oli niin voimallinen hetki, että en muista heti kokeneeni sellaista. Pyhän Hengen tuuli liikehti salissa niin, että eräs tuntemani kaveri kertoi tänä aamuna kokeneensa tuulenvireen jopa ihan fyysisesti kehossaan. Melkoinen oli ylistyksen ja kiitoksen pauhu kun Herra kohtasi hengellisesti janoista joukkoa. On hienoa odotella mitä kaikkea palautetta lähiviikot tuovatkaan tullessaan.

Nyt tässä odotellaan rauhassa jalan ja kropan tasaantumista viikonlopun urakasta. Huomenna olisi tarkoitus lentää Helsingin kautta kotiin. Tiistaina onkin sitten paluu arkeen kuuntelemaan syöpälääkärin lausunto meneillään olevan sädetyksen vaikutuksesta.

Siunattua Pääsiäisen aikaa

Viikot vierivät rauhaisaan keväiseen tahtiinsa. Hienoja aurinkoisia päiviä ei voi lakata ihmettelemästä. Kyllä tämä pohjola on vaan huikea näiden voimakkaiden vuodenaikavaihtelujensa kanssa. Etelän lämmössä asustavat eivät tiedä mitään kirkkaista keväisistä viikoista ja niiden suomasta kauneudesta ja valon tuomasta uuden elämän ihmeistä

Olen käynyt päivittäin nyt sädehoidossa. Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina piti oleman viimeinen, kymmenes kerta, mutta tänään selvisikin, että annosmäärä oli alunalkaen määrätty viiteentoista, mutta jostain syystä kymmenellä oli lähdetty liikkeelle. Viisi lisäkertaa nyt on sitten edessä, mutta hyvä, jos etäpesäke sen vaatii, niin tuleepa hoidettua kunnolla.

Kyllähän sädehoitokin ilmeisesti hieman väsymystä lisää, sillä olen ollut viime aikoina melko voimaton. Päivät ovat pääasiassa menneet vuoteella leväten. Edelleen jalassa jatkuva häiriintyneen nestekierron aiheuttama turvotus jatkuu ja se estää liikunnan harjoittamisen lähes kokonaan.
Mutta tarkoitus on kuitenkin kaivautua sen verran liikekannalle, että Pääsiäissunnuntaiksi menemme pitämään tilaisuuden Riihimäen Helluntaiseurakuntaan. En ole ennen paikkakunnalla näissä merkeissä käynytkään, joten suurella mielenkiinnolla odotan aina uutta kohtaamista yleisön kanssa.

Viikko eteenpäin, niin edessä onkin ihan kunnon voimain ponnistus, kun olen lupautunut puhujavieraaksi Rovaniemelle Lapin Helluntaiseurakuntien työntekijäpäiville. Nyt on ollut aikaa mietiskellä ja rukoilla
tuon seminaarin puolesta. Matka on vaan nykykunnolleni jonkinasteinen haaste.  Lentäen on tarkoitus Helsingin kautta reissusta onnistua. Mutta eiköhän jalka ole siihen mennessä sulanut ja voimat taas palautumassa, joten saatan juosta tuolloin kuin parhaina päivinäni.

Aurinkoista ja kaikinpuolin siunattua kärsimyksen ja ylösnousemuksen suurta juhla-aikaa teille kaikille.

Kiitos kaikesta muistamisesta!

Olen muutamassa viimeisessä tekstissäni ollut kallellaan huokailemisen suuntaan. Tälle aika-jaksolle kun mahtuu oikeasti monia voimattomuuden päiviä. Olen oppinut arvostamaan entistä enemmän tätä blogia kanavana joka vaikuttaa teissä lukijoissa vastavuoroisesti myötäelämistä rukouksin, rohkaisevin viestein tai suusanallisena tervehdyksenä tapaamisen hetkissä. Sillä kaikella on todella iso merkitys minulle ja uskon että myöskin Jumalan maailmoissa.

Olimme tiistaina taasen Kälviällä pitämässä kokousta ja tilaisuus oli itse arvioiden yksi vahvimpia hetkiä jossa Jumala varmasti puhui ja kosketti myös parantavalla tavalla ystäviä. Saimme siitä välittömästi tilaisuuden lopussa palautetta. Tallaiset kokemukset tekevät tästä kaikesta olemisesta merkityksellistä ja palkitsevaa ja syyn sille miksi ylipäätään tallaisessa kunnossa vielä näkee vaivaa lähteä resuamaan eripuolille valtakuntaa.

Kokouksen jälkeen aloin oireilla vähän kuumeilemalla, mutta nyt parin vuorokauden jälkeen alkaa jälleen tasapaino kroppaan löytymään. Maanantaina alkaa pitkään odottamani sädehoito nivustaipeeseen. Olen odotellut sitä, koska aiemmat sädetykset ovat auttaneet suuresti ja siksipä uskon, että myös tällä kertaa hoidosta on apua ja nestekierto tuossa turvonneessa jalassa palautuisi entiselleen.

Minulla on ollut pidemmän aikaa mielessä kirjoittaa tänne blogiini oma kokemukseni Pirkko Jalovaaraa kohdanneesta tilanteesta. Mutta kirjoitus taitaa jäädä tekemättä. Olen vain syvästi murheellinen, kun yli 20 vuotta Suomea tiiviisti kiertänyt Jumalan valtuuttama esirukoilija tumpataan melko heikoilla perusteilla kuin tienpuoleen. Miettikääpä kuinka paljon Pirkko on kohdannut näiden vuosien aikana kärsiviä ja sairastavia suomalaisia kasvoista kasvoihin? Vaikka kuinka varovasti laskisi, niin miljoona menee rikki, ehkä kaksikin. Jonoon saan laittaa aika monta helluntaipastoria (minä mukaan lukien) ja luterilaista pappia, niin monenkaan yhteenlaskettu työpanos ei ole ollut yhtä tavoittava. Kaksikymmentä vuotta hän on saanut toimia kirkoissa ilman yhtäkään suurenpaa kritiikinpoikasta, nyt yksi ohjelma lähes mitätöi kaiken tähänastisen. Olisin aika varovainen antamaan negatiivisia lausuntoja jos omat näytöt ovat vähän sinne päin.

Olen nyt sairastellessani seurannut sunnuntaisin aika usein Jalovaaran rukousohjelmia TV7:lla. Pitkäaikaissairaana voin todistaa, että yhtä ainutta kertaa hän ei ole opetuksessaan tuonut mitään ahdistavaa esiin, päinvastoin, hänen ohjelmansa ovat osoittautuneet kaiken muun tarjonnan keskeltä melkeinpä kaikkein rohkaisevammaksi ja uskoa synnyttäväksi.

Tiedän, että Pirkko ei tarvitse kutsumukselleen puolestapuhujia, Jumala varjelee voideltunsa ja tulee sanomaan viimeisen sanan tässäkin asiassa. Mutta teemme tavattoman hyvin kun siunaamme ja rukoilemme hänen jaksamisensa puolesta, hän on ihminen siinä kuin mekin, vielä hiljattain isoja menetyksiä kokeneena hän tarvitsee rukousvartion ympärilleen. Kaikki tämä viestii meille, että herätyksen hetket ovat todella lähellä koska Jumalan työ saan osakseen näin julkista vastustusta.

Kevättä ilmassa!

Onpa vierähtänyt valitettavan pitkä aika viimeisestä blogitekististä. Mutta elämä on jatkanut kulkuaan aika tasaiseen tahtiinsa, niin eipä ole oikein ollut sellaista kirjoiteltavaakaan joka juuri lukijakuntaakaan kiinnostaisi. Siksipä päivät ovat seuranneet toistaan niin, että olisin täällä juurikaan piipahtanut.

Sädehoitoa vasemman nivusen seudulle odottelen. Jalka on välillä kaikkea muuta kuin oman tuntuinen. Istuin viime maanantaina pitkän valtuustopäivän. Ensin puolueiden ryhmänjohtajien palaveri, sitten oman ryhmän tapaaminen ja valtuuston kokous joka kaikkineen venyi puolille öitä. Itse pääsin lähtemään sielä toki hieman aiemmin kun omaishoidontuki-asia tuli käsittelyyn, niin jouduin jääviyden vuoksi poistumaan siinä yhteydessä. Kello oli silloin lähes puoli yksitoista illalla. Kotiin käveltyäni totesin, että olikin viimeinen hetki tulla lepuuttamaan jalkaa. Se oli tautisen turvoksissa. Polven yläpuolelta lähes muodoton. Vaikka mahtavat ovatkin uudistetun valtuustosalin nahkatuolit, niin rajansa tässä vaiheessa kaikella, istumiseen nähden. Yllättävän hyvin jalka on parissa vuorokaudessa sulannut, kun en ole juurikaan ylimääräistä sillä astunut.

Toivottavasti parin viikon sisällä alkava sädehoito hoitaa paikat taasen kuntoon. Olisi niin tavattoman hienoa päästä kiertämään Harjun lenkkiä tai Jyväsjärven rantaraittia, se kun on ollut viime kuukausina haaveissa vain. Kevätkin kun on alkanut pikkuhiljaa näyttäytymään.

Ensi tiistaina olisi tarkoitus taasen kokoustaa Kälviällä. Eli harvakseltaan edelleenkin Uusi Elämä Voittaa

Arvot asettuneet!

Ihan kiitosaiheena teille kaikille tiedoksi. Lääkärini soitti juuri ja pelko joutua osastolle "tankkaukseen" on väistynyt. Veriarvot olivat viikolopun aikana asettuneet oikeille lukemille. Vaikka olo onkin vielä aika uuvahtanut, sillä ei HB ole kuitenkaan vielä kuin 120 paikkeilla, niin kuitenkin suunta on taasen oikea.

Jatkossa odottaa toki kutsu neljänteen ns. kipusädetykseen vuoden sisällä.

Nytpä sitä saakin taas valmistautua kaikessa levossa ja rauhassa kohta alkavaan kaupungin taloustoimikunnan kokoukseen ja huomisen illan Uusi elämä voittaa -kokoukseen helluntaitemppelillä.

Kiitos muistamisesta, elämä voittaa!