Vaaliviikko!

Elimäen Uusi elämä voittaa -tilaisuus oli todella mahtava kokemus. Seurakunnan tilat olivat aivan täynnä, jopa taidettiin sivusaliin nostella lisäistuimia.

Kun viime keväällä vierailin samaisessa seurakunnassa, niin silloin podin jalkaani josta sitten löydettiinkin myöhemmin laskimotukos. Vaiva haittasi silloin hieman esiintymistä, mutta nyt sain keskittyä ihan täysillä ja nauttiihan sitä saarnaamisesta kun saa täydellä innolla ladata. Joitakin ihmisiä tuli uskoon ja muutamat täyttyivät myöskin Pyhällä Hengellä. Se jos mikä siunaa oloa.

Tämä onkin sitten kuntavaalien viimeinen viikko ja muutaman tunnin sisällä päättyykin ennakkoäänestys. Pientä kutinaahan tämä on pitänyt päällä kun on saanut viestejä vähän sieltä ja täältä, että ovat käyneet äänensä antamassa. Valitettavasti en ole kovin paljon selvinnyt henkilökohtaista vaalityötä tekemään tuolla kadunpinnassa. Voinnin vuoksi kun ei viitsi mennä kovin moneksi tunniksi syysilmaan seisoskelemaan, kun vilustuminen on melkoinen surma meikäläisen vajaasti toimiville munuaisille. Joten olen luottamassa siihen, että kymmenen vuoden rupeama Jyvässedun kristillisten seurakuntien yhteyksissä on luonut sellaisen verkoston, jonka kautta saan valtaosan äänistä. Riittääkö se valituksi tulemiseen selviääpi sitten sunnuntai-iltana.

Olen tulevan vaaliviikonlopun paikallisen Vapaaseurakunnan vieraana, joten keskityn loppuviikon edessä olevaan pariin kokoukseen.

Vuorossa Elimäki

Kymmenen päivän sädehoito oikeaan olkapäähäni päättyi eilen. Hyvin paikat taisivat jälleen kestää. Iho hieman on aristava ja punoittava yläselästä, mutta ei kuitenkaan rikki. Limakalvot ovat kyllä kuivahtaneet ja tuttu "yökkiminen" on taas tullut vastaan jos hieman pidempään menee esim. juomatta. Ylävatsaa poltti eilen illalla tosi kovasti. Nämä kaikki liittynee kylläkin sädehoidon oireisiin.

Lääkäri esitteli eilen koneeltaan kuvaa, jossa sädetystä saanut lapaluu näkyi. Oli taas hiljainen hetki hänen kertoessa samalla kuinka syöpä on voinut edetä luustoon muuannekin. Menen kuukauden päästä tältä osin taasen tarkempiin kuvauksiin, mutta hieman nähty ja kuultu taasen pääsi vaikuttamaan yleiseen mielialaan.

Lähdemme tänään Elimäelle kokoukseen. Kouvolan kaupungin alueen helluntaiseurakunnat (taitaa olla yhteensä kuusi) ovat järjestäneet yhdessä Taivas kutsuu -nimisen  evankeliointitapahtuman, joka alkoi jo viime sunnuntaina. Vierailin viime talvena seurakunnassa ja tuo oli yksi parhaita kokouksiani. Oman vaikutuksensa antoi jo silloin täynnä ollut rukoushuone. Ihan on mielenkiintoista nähdä kuinka mahdumme tänään kaikki sisälle koska tapahtumaa on sentään mainostettu aika mittavasti. Olemme rukoilleet osaltamme myös viikkoja, että Jumala laskisi todella läsnäolonsa keskellemme niin, että monia saisi tulla uskoon ja sairaat ja kärsimyksissä olevat ihmiset saisivat konkreettisen avun elämäänsä. Muistakaapa iltaa ja minua, että terveyteni kestää taasen muutaman tunnin "rykäisyn".

Eikö ollutkin vaihtunut komia kuva bogini etusivulle?? Minni Heinilä kirjoitti uutisjutun eiliseen Keskisuomalaiseen siitä kuinka minä syöpäsairaana olen lähtenyt kuntavaaleihin mukaan. Hän otti juttuun myös syksyisiä kuvia tuossa viereisessä Kirkkopuistikossa ja niinpä hyödynsin samoja kuvia.

Syksyisen viikon jatkoa taasen kaikille!

Syksyssä hissukseen

Tällä hetkellä tämä päiväkirja etenee verkkaisessa viikkorytmissä. Ei niin merkittävää kuulu päivittäiseen tapahtumakenttään ja sen mukaan tulee sitten tätäkin päivitettyä.

Toki uusin sädehoito alkoi keskiviikkona. Joten tänään kävin kolmannen kerran sitä saamassa. Siis nyt on vuorossa oikea olkapää johon syöpä on päässyt metastasoitumaan. Tällä erää tuo hoitotoimenpide, tai varsinaisesti asento jossa pidän normaalisti käsiäni rinnanpäällä selälläni maatessa alkaa jo muutaman minuutin jälkeen aiheuttamaan kipua kyseisessä olkavarressa. Kun sädetys kohdistuksineen kestää kuitenkin kymmenisen minuuttia, niin loppuvaiheessa käsi alkaa olla rannetta myöden melko kolkossa pakotuksessa. Onneksi tässä on vuosien aikana joutunut erilaissa kuvauksissa ja koneissa ollen harjoituttamaan "mielensä tyhjentämistä" ja kun kaiken psyykkaamisen laittaa peliin, niin kyllähän aikuinen mies aika paljon ja pitkäänkin kipua sietää.

Muutoin viikko on edennyt hissukseen. Henkisesti olen päässyt taas hiljentymään seuraavaan Uusi Elämä voittaa tilaisuuteen, joka on ensi torstaina Laukaan Helluntaiseurakunnassa. Loppukuulle onkin sitten vielä Elimäki ja täällä paikallinen Vapaakirkko vuorossa, joten kiva on ollut hieman vetää henkeäkin.

Uusi hormonilääkitys joka aloitettiin muutama viikko sitten on ilmeisesti ihan hyvä, sillä jostain syystä päivittäiseen arkeen on ihan selvästi alkanut taas palautumaan entisenlaista virtaa. Muutaman kerran vuorokaudessa käy lävitse ihan käsittämättömän voimakkaan hikipuuskan. Vaikka yli kolme vuotta sitten aloitettu pistoshormonihoito antoi myös hikipuuskia, niin ne oli vielä pieniä aaltoja tähän verraten. Yöllä herätessä saa miettiä olenko suihkussa vai uima-altaassa, kun kaikki vaateet lakanoita myöden ovat märkiä. Mutta jospa se antaisi viitteitä myös lääkkeen hoitavasta tehosta.

Huolenpidossa

Eilen oli taasen lääkärin kuuleminen.
Veriarvot ovat pysytelleet aika tarkkaan entisellään, mutta lapaluun seudulla oleva metastoitunut kasvain on tuottanut melkolailla kipuja varsinkiin öisin. Se ilmeisesti kasvaa kasvamistaan. Ensi viikolla siihen pitäisi aloittaa sädehoito. Hoito on jo kolmas eripuolelle kehoani. Ensimmäiset 38 kertaa sain itse eturauhaseen kesällä 09. Nyt keväällä sain kymmenen kerran annoksen sädetystä vasemman soliskuopan imusolmukkeisiin. Suunnitelmissa on myös koko vatsanseudulle annettavasta sädetyksestä jossa tauti on levinnyt ainakin vatsakalvolle. Se olisi jo sitten neljäs sädehoito.

Lääkäri pohdiskeli ääneen todeten, että sairastamani syöpä poikkeaa aikalailla tyypillisestä eturauhassyövästä. PSA-arvo ei käyttäydy minulla normaalisti nousten syövän levinneisyyden mukaan. Hänen ääneen lausuma arvio oli, että PSA-lukema saattaisi tapauksessani olla jopa useissa tuhansissa, kun se on nyt pysytellyt vain 20 pinnassa, vaikka syöpää esiintyy eripuolilla kehoa. Olin enemmän kuin totista poikaa tätä kuunnellessani. Hiljaisena ja nöyränä se on pitänyt mielen edelleenkin.

Olen niin monta monituista kertaa jo ehtinyt todeta, kuinka ahdistavassa tilanteissa käsittämätön levollisuus saa vallan. Niinpä nytkin rukoillen olen saanut tunnistaa, kuinka täydellinen turva ja Jumalan huolenpito tyynnyttää vapisevan mielen. Minua aivan kuin päivitetään aika ajoin käsittämään, että jokikinen askel on armoa voiden olla se viimeinen askel. 

Kaikesta huolimatta lääkärikin rohkaisi jatkamaan vaalitaistoa, joten jatketaanpa sitä aina näin kokousten lomassa. Olen avannut myös facebook sivut itselleni. Sielä tuon hieman enemmän esille tätä vaali-asiaa. Mutta laittakaapa kuitenkin kaikki jyväskyläläiset numero 400 mieleen. Sitä tarvitaan 28.10.

Rohkaisevia viestejä Sotkamosta

Eilisen päivän aikana tuone Uusi elämä facebookin tuli viime viikkoisen Sotkamon vierailun jälkeen positiivinen kiitosaihe kuinka Jumala oli kosketellet muutamia ihmisiä parantaen heitä. Te jotka olette kirjautuneet facebookin pääsette ne kyseileltä sivulta itse lueskelemaan.

Tapaukset ovat yksittäisiä, mutta minulle henkilökohtaisesti tavattoman rohkaisevia, kun yhdestä tilaisuudesta useampi ihminen saa kokea myös fyysistä apua. Tallainen palaute antaa rohkeutta jatkaa samassa uskossa ja luottamuksessa eteenpäin.

Tarkoitukseni onkin huomenna saarnata täällä kotiseurakunnassa siitä ilosta, jota Jumalan kohtaaminen saa aikaan. Viimeisten vuorokausien aikana ei toki tuota iloa omasta kropasta paljoa ole voinut puristaa. Lapaluun pehmytkudoksesta tunnistettu metastaasi on ylläpitänyt ihan sietämätöntä kipua. Viime yö meni vähille unille ja aamulla sitten varailinkin päivystyksestä taasen ajan saadakseni uuden kortisoonipistoksen kivun livittämiseksi. Iltapäivällä sen sitten kävin TK.sta hakemassa. Menee tietty vielä muutama vuorokausi, ennen kuin se alkaa vaikuttamaan. Mutta tätähän tämä sairaana oleminen on.

Kaikki jyvässeutulaiset, tulkaahan huomenna yhteiseen iltaan kokemaan Jumalan itsensä läsnäoloa!

Laiskottaa

Viime tekstistä onkin taasen mennyt hetki.
En ole ainoastaan nyt ollut laiska kirjoittelemaan, vaan muutoinkin yhteydenpito ystäviin on ollut viime aikoina vähän hitaanlaista. Selitystä moiseen "elämän tökkimiseen" ei löydy, eikä lie tarpeenkaan.

Elämä kun on kuitenkin jatkunut kuta kuinkin entisellään. Toki tuo käden kipu on ollut aika ajoin ihan hermoja raastavaa, mutta siinäkin menee yksi yö tai päivä välissä, ettei se juurikaan anna merkkiä itsestään, mutta sitten vastaavasti toisena päivänä ei tiedä missä asennossa sitä yrittäisi kannatella.

Olimme viime viikon lopusta tämän viikon torstaihin asti Kainuussa. Sotkamon seurakunnalla, jonka työyhteydessä olin kahdeksan-yhdeksänkymmen lukujen taitteessa, oli viisikymmenvuotisjuhlat. Olimme kutsuttuna juhlimassa seurakunnan kanssa viime sunnuntaina ja sitten jatkoimme siitä tiistai-iltana Uusi elämä voittaa kokouksella. Väki liikkui tosi hyvin. Samalla tapailimme parinkymmenen vuoden takaisia tuttaviamme. Olimme keskiviikkon sitten mukana Kajaanin Pyhän Hengen illassa. Hyvä oli myös ilta sielä.

Yleiskuntoni ei kuitenkaan ilmeisesti oikein kestä kovaa matkustelua ja saarnaamista, kun matkan päälle nousi taas ihan kunnon kuume, mutta se taisi jäädä tällä kertaa yhteen vuorokauteen.

Äsken piipahdin hetkeksi keskustan kompassi-alueella Kristillisdemokraattien vaaliteltalla. Kunnallisvaalikojut ovat tänään ensimmäistä kertaa tällä erää pystyssä. Lokakuun lopulle eri puolueet tulevat sitten kisailemaan kävelykadullakin esittelypöytineen. Oikeastaan oli ihan kiva ensi kertaa päästä katselamaan asiaa kojun sisäpuoleltakin. Kuinka monta monituista kertaa onkaa tullut aiemmin viuhdottua kiireellä ohitse.

Pimenevää, mutta kaikin puolin hyvää syksyn jatkoa kaikille!

Uusi lääkitys alkaa

Viime päivät olen mennyt vähän alavireisesti. En ole oikein löytänyt asiantilaan selitystä. Ehkä kortisooni lääkityksen päättyminen on ainakin osasyyllinen vireystilan laskuun. Mutta ei kaikki ehkä johdu siitäkään.

Eilen oli Uusi elämä voittaa kokous taasen täällä kotiseurakunnassa. Ihan yhtälailla hyvä kuin aiemminkin. Väkeäkin näin syksyn alkuun oli taas mukavasti koolla. Itseltäni oli vaan puhti hieman pihalla.

Aamulla sain hälytyksen labraan kun tulehdusarvot olivat olleet edellisessä kokeessa hieman koholla. Onneksi olivat kuitenkin palautuneet ihan normaaliksi. Labran päälle olikin sitten lääkärin tapaaminen. Itse taudin suhteen mieli meni vähän matalaksi. Ct-kuva ei paljastanut mitään uutta ihmeellistä. Ilmeisesti hieman lisäkasvua imusolmukkeissakin on, mutta potemani käsikipu olisikin etäpesäkkeen aiheuttamaa. Lapaluun pehmytkudoksessa olisi jonkinlainen löydös nähtävissä. Edessä olisi sädetys siltä osin. Ei oikein kuulostanut hyvältä.

Syyskuun alussa myyntiin tulevaa hormonihoitoa käydään nyt aloittelemaan. Annos olisi neljä nappia vuorokaudessa. Ei pitäisi kuulema olla juurikaan sivuvaikutuksia ja hoitava teho olisi kuulema hyvä. Kävin jo lääkkeet tilailemassa.

Tallaisia väliaikatietoja tällä kertaa..