Mustikkametsässä!

Menneeseen viikkoon mahtuu taasen monenmoista.

Viimeinen kokous neljän kokouksen sarjasta meni hyvin Jämsässä. Jäi tuntuma, että väki sen kuin lisääntyi tilaisuus tilaisuudelta, joka oli sinällään jo rohkaisevaa. Alusta asti tilaisuuksissa vaikuttanut vahva Jumalan Hengen läsnäolo oli todellinen myös viime sunnuntaina. Mitä kaikkea Jumala sitten sanansa ja voimansa kautta yksittäisten ihmisten kohdalla pääsi tekemään jää tulevaisuuden ja taivaan itsensä tietoon, mutta ilo oli palvella niin julistuksessa kuin rukouspalvelussa josta moni lähti niin kovin onnellisen oloisena.

Tiistaina sitten uskaltauduinkin kokeilemaan kuntoani mustikkametsään Toivakkaan. Pitkäaikaiset ystävämme Aino ja Heikki Virtanen laittoivat viestiä, että nyt olisi mustikoita löydettävissä. Siksi paljon olen nauttinut aina marjastamisesta, että sisäinen palo laittoi kaivamaan poimurit varastosta. Melko lyhyen, mutta sitäkin kivikkoisemman kävelymatkan päässä olikin "kalliolompareita", joista löytyi kivasti isokokoista mustikkaa. Puolitoista tuntia jaksoin hyvin kyykkelehtiä ja kertyihän siinä puolen sangon verran. Kunnon kehityksellehän tämä varmasti tekee tässä vaiheessa todella hyvää, saada raitista ilmaa ja monipuolista liikuntaa.

Viikkoon mahtuu suruakin. Meidän yhdeksän vuotias bedlingtonin terrieri Bablo pääsi eilen "koirien taivaaseen". Bablo oli toki viimeisten vuosien aikana melko paljon Lauran ja Miikan luona Lahdessa kun tämä minun sairauteni ei aina antanut voimia hoitaa ja lenkittää poikaa kunnolla. Lauralle Bablo oli erityisen rakas. Se oli kuitenkin liki kymmenen vuotta tytön elämää suruineen ja iloineen, mutta ihmeesti sen kuolema vain tuntuu täälläkin päässä. Lisänä murheessa oli se, kun Balblossa todettii pernan alueelta levinnyt syöpä joka ei ollut enää hoidettavissa. Niin kuin ei tässä talossa olisi jo syövästä ollut tarpeeksi riesaa.

Sydänlääkäri soitti "holtterin" tuloksista ja totesi, että varsinaista harvalyöntisyyttä minulla ei kuitenkaan olisi, vaan tuo muutos tulisi kutakuinkin vaarattomasta rytmihäiriöstä joka oli todennettavissa. Hiukan tahtoo olla vaikeuksia uskoa kyseistä johtopäätöstä lopullisena tuloksena, sillä juuri sinä vuorokautena kun sydäntäni seurattiin, niin syke pysyttelikin yli viidenkymmenen. Mutta seurantalaite antoi tietenkin sen tuloksen mitä siihen oli tallentunut ja eletään sen kanssa nyt näin, jos ei mitään vakavampaa seuraamusta tule vastaan.

Nyt pitäisi elellä runsas pari viikkoa kuin kesälomalaisen konsanaan. Seuraava kokous on vasta 15.8 Porissa, joten siunauttua loma-aikaa myös teille kaikille jotka ihan oikeasti saatte lomailla.