Remontti kiireitä

Kun sairauteni näytti syyskesällä pahenevan nopein harppauksin, niin päädyimme jossain vaiheessa pohtimaan vakavasti muuttoa pienempään huoneistoon. Ja niinpä siinä sitten kävi, että maatessani sairaalassa, välillä tosi huonossakin kunnossa, Anita teki valtakirjalla puolestani asuntokauppoja. Kun kaupat oli lyöty lukkoon ja vuodenvaihde näytti lopulliselta muuttoajankohdalta, niin muistan silloin tuskaisena pohtineeni, että tuskin ehdin montaakaan yötä uudessa asunnossamme viettämään - jos yhtäkään.

Tilanne on kuin sadussa. En olisi ikipäivänä uskonut, että joulunodotukseni tuhraantuu kiireiseen asuntoremonttiin. Kun viimeviikon maanantaina aloitimme remonttia entisen keittiön purkamisella, niin talkoomiehet saivat kukin vuorollaan olla minua kiskomassa nutunliepeestä, kun en millään malttanut pysyä työmaalta poissa. Työn edetessä olen päivä päivältä suuremman ihmetyksen vallassa. Olen ottanut mitä raskaampia tavaralähetyksiä vastaan ponnistellen itseni äärimmilleen. Kaapistojen asennuksessa olin pitkiä päiviä ammattimiehen apurina ja homma kävi kuin entisiin hyviin aikoihin. Viikolle on kertynyt työtunteja ihan normaali remonttimiehen mitta, jos ei hieman enemmänkin.

Kyljessä oleva nefrostooma muistuttaa kuolevaisuudesta, samoin kuin päivittäiset kipulääkkeetkin. Niiden ottamisen kanssa on vaan tupannut käymään muutamana aamuna unohdus, kun siksi höyryten olen työmaalle mennyt, että vasta aamupäivän vatsakivut ovat muistutelleet todellisuudesta.

Vaikka kroppa on jäykkänä ja jokaista jäsentä kolottaa, mutta on se nautinto voida päivän päätteeksi vetäytyä hikisenä saunanlauteille, tai suihkuun, kun tilanne voisi olla toisinkin, lakanoiden hilsettä suihkutellen.

Sairauden kokonaistilanteen kehitystä on vaikea käydä ennustamaan. Muutaman viikon päässä olevat kokeet jännittävät aikalailla, mutta jos yleiskunnon kehitykseen voisi jotain olettamuksia perustaa, niin pitäisin itseäni aika hyvävoimaisena olosuhteisiin nähden. Minun pitäisi ennusteiden mukaan olla ihan jossain muualla.

Nöyränä, mutta tavattoman kiitollisena lähestyn joulua ja uutta kirjoittamatonta vuotta.