Rohkaiseva viikonloppu

Lauantai meni saarijäveläisten järjestämässä miestenpäivässä Kannonkosken Piispalassa. Kiva oli paikka. Ohi on tullut ajeltua useinkin, mutta eka kertaa sain nauttia paikan palveluista.
Pienellä ryhmällä jaoimme näitä miehisiä tuntemuksia - kuolevaisuuttamme. Toivottavasti joku sai jotakin rohkaisua kohdata olevia tai tulevia vastoinkäymisiä. Tunti meni keilatessa. Ihan oli kiva vanhojen tuttujen kanssa heittää kevyttää kisaa ja suulasta läppää.
Päivän päätteeksi uskaltauduin avantoonkin, ensi kertaa tänä talvena. Avantouinti lienee eturauhaspotilailta kielletty ilo, mutta jos itsetuhoisuus tähän jää, niin ei liene kovin kohtalokasta.

Eilen olinkin sitten paikallisessa Vapaakirkossa puhujavieraana, kokemuksena lähes mielettömän rohkaiseva. Paikallisena pastorina Koiviston Timo toimi isäntänä, mutta mukana istui muitakin kirkon vaikuttajia Eriksonin Juhanista, Kuusisen Jormaan ja Koivun Vesaan. Seurakuntaa oli muutoinkin hyvin koolla. Helppo oli puhua ja palautetta piisasi.

Teemanihan oli "Usko vaikeuksien kohdatessa". Kun olen vielä tänään mutustellut tuota kokousta, niin ihan tunne "uudesta alusta" alkaa vallata minun henkeni maailman. Usko kun näkee näkymättömän ja saa sen muuttumaan näkyväksi. Sairaus, kärsimys voi viedä mielemme ja ajatuksemme, tai se voi kääntyä meille voitoksi ja vahvuudeksi, kun näemme Jumalan kirkkauden maailman ja sen voimat ja vallat muuriemme takaa.

Tärkeimmäksi nousee Jumalan kirkkauden läsnäolo, siinä meillä on mahdollisuus aitoon iloon ja riemuun sairastimmepa tai kärsimme kuinka tahansa. Se on raamatun vahva Henki, joka saapi jopa muuttua todeksi. Hänen läsnäolossaan alkaa tapahtua myös vapautumisia sairauden ahdistavista voimista. Taidanpa rohkistaa ja terävöittää julistustani ja toimintaani kuten olen jo aiemminkin väläytellyt.

Mitä muuta tämä sekasortoinen ja kuitenkin niin perin itseriittoinen maailma tarviikaan kuin todellista ja aitoa Jumalan ilmestymistä.

Sain viikonlopulla aivan hurjan esirukoilijain ringin taakseni, kun kotiseurakuntalaiset lähtivät kuukauden mittaiseen rukousketjuun ja Koiviston Timo pyyti myös lupaa, että Vapaaseurakuntakin voisi osallistua yhteiseen rukoukseen.

Kiitos teille ja ennen kaikkea Herrallemme, joka on kaikkivaltias!