Kiitos!

Kiitos teille myötäelämisen kommenteista, niitä on tullut sekä tänne, että s.postilla, tekstiviestein ja ties miten.

Nyt tuntuma on se, että kelloa on käännetty vielä entistä pienemmälle välitykselle.

Ensimmäisiä kiputuntemuksia on tainnut alkaa ilmetä. Aiemmin olen laittanut kaikki kolotukset lääkityksen, istumisen tai liikunnan piikkiin. Mutta kun urologi arvasi tiedustella mahdollisia särkyjä, niin kävin päättelemään, että kait nämä voi itse taudistakin tulla. Aamulla herätessäni kolotti toista lonkanseutua syvemmin kuin koskaan aiemmin, eikä tuo ole vielä aamusta käynyt hellittämään. Jos tallaisenaankin jää jomottamaan, niin tulee kyllä aika pian häiritsemään keskittymistä ja työntekoa.

Kiusallista, mutta vieläkin haluan uskoa sen tulevan ihan jostain muusta. Taidan käydä iltapäivällä taas hiihtämässä, jos vaikka vertyis.

Mutta onneksi ei ole vielä tällä rupeamalla masis iskenyt.

Yhtä olen yhä syvemmin pohtinut, että vaikka kaikki muu toiminta lamaantuis, niin saarnata haluaisin viimeiseen asti, katsotaan kuin tässä käy - saako siihen armon!