Työviikko takana

Ensimmäinen työviikko kolmen sairauslomaviikon jälkeen alkaa olla viikonloppua vaille valmis. Paljonpa sitä oli hommaa ehtinyt kasaantuakin normalin työviikon lisäksi, mutta yllättävänkin hyvin on moisesta selvitty. Lääkärin ja ystävien neuvosta olen kyllä nyt vihdoinkin alkanut ottamaan vaari. Askelmerkkien uudelleen asettamista suhteessa tähän perussairauteen ja työn määrään kun on minulle yksi ja toinen pitänyt saarnatunteja.

Lääkäri kehotti hakemaan verenpainemittarin hoitajalta lainaan, mutta se nyt pitkitty yli kaksi viikkoa. Hain keskiviikkona mittarin samalla kun otatin taas sen välttämättömän kolmen kuukauden pistokseni.

Vähän pahalta näyttää, taitaa tässä vielä lääkityksen saada verenpaineeseenkin kun lukemat aamuin illoin liikkuvat 100/170 huippeilla. Ei tullut syksyllä mittailtua, mutta nyt vointia arvioiden epäilen, että saattoipa silloin olla vielä pahemmatkin arvot. Ensi viikolla pitäisi toimitella tiedot TK:n ja jos eivät tuosta muutu, niin napeiksi se menee.

Saivat tänään vihdoinkin tuon harmittavan ahtaajien lakon päätökseen. Vähän sitä edellisellä sivulla purnasin. Mutta hyvä sentä näin.

Tein eilispäivänä äidistäni 80v kirjoitusta RV-lehteen. Pääsiäisen aikaan mummo meinaa lähipiirissä vuosiansa juhlistaa.

Jotkut ovat tuolla kommenteissa kyselleet Mehtosen Hannun vointia, kun hänestä rukousaihetta aiemmin esitin. En ole viitsinyt vielä vaivailla häntä tiedustellen jaksamisia, mutta sen olen kuullut, että Hannu on leikattu ja ilmeisesti kaikki meni hyvin. Laittelen tässä joskus s.postia menemään, josko mies jaksaisi vastailla.