Nyt on ensimmäiset vuorokaudet takana tässä väliaikaisessa "evakkokämpässä". Vuoden viimeisinä päivinä tulisi taasen suorittaa sama muuttorulianssi, jonka perjantaina toteutimme. Muutossa oli uudehkon muuttofirman nuori kaveri apureineen ja sitten muutama avuolias seurakuntalainen kaveri nostelemassa. Samalla kyydillä hoitelimme talon uuden isäntäperheen tavarat sisään, kuin sitten omamme tänne.
Tietynlainen järjestelmällisyys on huushollissamme luontaista, kun samaisena iltana oli tunnelma, että täällähän on asuttu jo pitkäänkin. Eli tavarat vain samantien paikalleen ja taloksi. Toki jotain työntelimme vain varastoon ja autotalliin odottelemaan ajan kulumista.
Elisakin sain ihan ajantasaisesti nettilijat pelittämään, kuten toivoin. Toki kun niitä itse availin ja langatonta reititintä asentelin, en ollut enää ollenkaan vakuuttunut kenenkä naapurin suojaamattomalla yhteydellä netissä surfailin, mutta kyllä tämä ihan omalta linjalta vaikuttaa.
Ihan mukavanlaiset pakkaset ovat paukutelleet viime päivinä. Soittelinkin jo kerran uudelle talonomistajalle, että on osannut varautua mahdollisiin jäätymisyllätyksiin, kun sauna on piharakennuksessa ja talossa ns. rossipohja jonka eristeiden sisällä menee pikkupätkä käyttövesiputkia. Alapohjan aukinaiset tuuletusräppänät kun mahdollistavat pakkasherran lähentelyt, jos kovinkin kipakaksi ja pitäaikaiseksi äityy. Noh, eihän tuo sentään ole kovin kireäksi kuitenkaan kirinyt.
Joulunalusaika on tiettyjen rutiinien toistoa näin seurakuntakuvioissakin. Tervehdysten saattaminen vanhuksille on yksi osa sitä. Taitaa olla osallani ensimmäinen vuosi, kun en ole mukana jakamassa ensimmäistäkään joulutähteä. Meillä on syksystä saakka ollut aktviinen seurakuntaharjoittelija, joka on harjoittelussaan suuntautunut vanhusdiakoniaan ja hän tarjoutui minunkin osaltani toteuttamaan noita arvokkaita tervehdyskäyntejä.
Olenkin saanut keskittyä kirjoitteluun. Sunnuntaina sorvailin lehtiimme parikin eri pääkirjoitusta. Se on antoisaa, mutta aika haastavaa tallaiselle enemmän amatöörikirjoittajalle. Olen harrastanut kirjoittamista työssäni aina. Toimin joitakin vuosia mm. RV.lehden aluetoimittajanakin, mutta silti vain pidän itseäni enemmän harrastelijana, kun en ole toimittajakoulutusta koskaan missään muodoin saanut.
Huomenna on tarkoitus käydä tapailemassa joitakin yhteistyökumppaneita joulutervehdysten muodossa ja eiköhän se siitä pikkuhiljaa ala joulumieli sisäistymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti