Pyyteetön rakkaus

Hyvää joulua!

Joulun vietto on ehtinyt jo vierähtää joulupäivälle. Osaltamme vietämme joulua nyt hiukan evakkotunnelmissa - väliaikaisasunnossa. Asunto on hyvä kerrostalohuoneisto, mutta uusi muutto odottaa jo heti ensi viikolla.
Taisi olla elämäni ensimmäinen jouluaatto ilman saunaa. Ei vain tullut vaivauduttua talon yhteissaunaan, joka toki on kuulema hyvä ja ihan puulämmitteinen. Mutta jäi kuin jäikin nyt kokeilematta.

Jarkko ja Annika ovat meillä täällä "vanhusten" ilona. Ajelin eilen heidän kanssaan Korpilahdella laskemassa kynttilat niin, isäni, kuin isäpuoleni ja äitini vanhempien haudalle. Ilalla kävimme vielä Anitan kanssa viemässä tähän Jyväskylän vanhan hautausmaan muistolehtoon kynttilan hänen isänsä muistolle. Omaisten muistaminen kynttilöin on yksi vaikuttavimmista hetkistä ja näkynä sadoin jos ei tuhansin kynttilöin loistava hautausmaa on todella pysäyttävä.

Huomenna ilmeisesti myös Laura ja Miika pistäytyvät ja saattaa Bablo-koirammekin taasen matkata vuorostaan toiseen kotiinsa Lahteen.

Olen valmistautumassa joulupäivän jumalanpalvelukseemme, joka on tällä kertaa kokeiluluonteisesti vasta yhdentoista aikoihin. Saarnaani valmistellessa mieleni on erityisesti pysäyttänyt tässä joulunajan sanomassa se, kuinka ehdottoman pyyteetön olikaan se rakkaus, jonka ihmiskunta Jeesuksessa sai osakseen.

Jumala on rakkaus. Hän lähetti Poikansa. Jeesuksen syntymässä tulee esiin lähettäjän Isän liikkeelle paneva, lähettäjän rakkaus ihmisiä kohtaan. Hän lähetti sen ainoa Poikansa. Hänellä ei ollut muuta uhria antaa syntiä tekevän ihmiskunnan puolesta, kuin Hänen kirkkautensa perillinen Jeesus. Sen rinnalla ilmenee Jeesuken pyyteetön uhrirakkaus, kun Hän ihmisen osaan syntyessään ei suostunut rikkomaan lähettäjänsä tahtoa, vaan alisti oman itsensä puolestamme uhrikuolemaan.

Hän tuli tuomaan meille hengellisesti köyhille, syntitottumustemme orjuuttamille, vangituille ja hengellisesti sokeudessa harhaileville ja vielä sielunvihollisen sortamille ihmisille valon ja kertaikaikkisen vapauden ihan uuteen elämään.

Aika riemullinen sanoma todeksi elettävänä, eikö vaan.