Juhlat ovat takana. Siis viime sunnuntainen eläkkeellesiirtymisen juhla. Seurakunta olikin järjestänyt ihan ikimuistoisen tapahtuman. Minun sairauslomani tuuraajana toiminut pastori Jorma Niittynen juonteli tilaisuuden. Loistavasta musiikista vastasi Lehdon Hannan ylistysbändi. Vanhimmistoveljistä Usko Hintikka käytti todella liikuttavan puheevuoron ojentaessaan seurakunnan lahjan yhdessä Tapio Kainun kanssa. "Tätä hetkeä kukaan salissa olevista ei olisi toivonut" totesi Usko ja niin se varmasti oli. Mutta siinäpä sitä vaan sitten oltiin. Vapaaseurakunnan johtaja Kari Hämäläinen toi tervehdyksen Jyvässeudun kristillisten seurakuntien yhteistyöelimeltä.
Anita piti puoleltaan puheevuoron, jossa hän erityisesti kiitti seurakuntalaisia rukouksin muistamisesta.
Jatkoin noita kiitoksia omassa puheenvuorossani, jonka jälkeen sitten jatkoin vielä varsinaisella saarnaosuudella, jossa halusin rohkaista kaikkia Joosefin esimerkin avulla yksinkertaiseen uskoon ja luottamukseen Jumalaan nähden. Yhteisen ehtoollisen jälkeen oli vielä kahvit mahtavine tarjoiluineen ala-salissa
Paljon tuli halauksia, lämpimiä sanoja ja siunauksen toivotuksia. Päälimmäiseksi jäi kokemus, että seurakunta on koti eikä vain se työpaikka joka nyt on taakse jäänyttä minun kohdallani, mutta koti sentään on ja pysyy.
Viikko onkin sitten muuten mennyt ihan normaali arjessa. Joitakin pyörälenkkejä ehdin alku viikosta pyöräillä ja lieneekö Jyväsjärven keväisen kylmä viima saanut aikaan sen, että olen potenut muutaman päivän pientä kuumeilua. Sen tähden olenkin sitten saanut pysytellä viime päivät neljän seinän sisällä.
Oikein hyvää ja siunattua huomista äitienpäivää kaikille äideillä kautta maan. On arvokasta omistaa vielä oma äiti. Hän on ollut koko elämäni matkan vahvin ja periksiantamattomin esirukoilijani, niinpä nytkin näiden sairauksien keskellä hän on jatkuvasti pommittanut Jumalan taivasta välittämättä omista vähenevistä voimistaan.
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
Haluan vielä kiittää Vesa sinua henkilökohtaisesti ja julkisesti siitä mitä olet ja kuinka paljon olet rohkaissut myös minua lyhyen tuttavuutemme aikana.
VastaaPoistaSilloin tällöin tapaa poikkeksellisia ihmisiä, joilla on jokin erikoinen "armoitus" esim. rohkaista, johtaa, antaa näkökulmia ja mahdollistaa olosuhteiden avautumisia.
En halua liikaa ihmistä nostaa, mutta onko se Jumalan armolahjaa vai syntymälahjaa, mutta aina kun kohtaamme ja vaikka sanoisitkin vain muutaman lauseen, niin tuntuu, että ruumiiseen pituutta tulee heti 10 cm lisää:)
Jään kaipaamaan johtajuuttasi ja rohkaisujasi, mutta samalla haluan rohkaista sua uuteen palvelutehtävääsi.
Sulla on paljon vielä antaa ja jakaa Suomen seurakuntiin. Palvele uudessa tehtävässäsi Pyhän Hengen tulessa ja voitelussa ja mielellään vähän vaikka hihhuloiden:) Pyhän Hengen voitelu muuttaa koko palvelustyön!
PH:n tuoretta voitelua janoan myös itse ja toivon, että koko seurakunta ottaa sen ykköstavoittekseen - olla tuoreessa rakkaussuhteessa Jeesukseen!
Timo Pitkänen
Toivottavasti kukaan ei ala hihhuloimaan! Sillä on tehty ihan liian paljon hallaa vuosien saatossa.
VastaaPoistaOlkaa huoleti kaikki, seuraava herätys on PYHYYDEN herätys. Sairaita kyllä paranee, mutta Herra on ykkönen. Vaikka kaikki hihhuloisivat, niin se ei haittaa, siitä ei ole tosin mitään hyötyä.
PoistaHerra tekee niin kuin parhaaksi näkee, käyttää ketä käyttää, ihan oman tahtonsa mukaan. Kukaan ei tehtävää voi omia, eikä ihminen toiselle arpoa.