Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Valtakunnassa pidettiin päämiehen vaalitkin. Olettaisin, että tulos taisi hengsätyttää monen kristityn povea. Kyllähän kansakuntamme perusarvot ovat keikahtaneet muutamassa vuodessa. Seuraavat kaksi viikkoa pitää vielä arvoituksen sisällään. Mutta kait se on todettava vanhan sanonan mukaan, että sellainen on johtaja kuin kansakin.

Omassa elämässä on taasen koettu tuntemuksia laidasta jos toisesta. Olimme viime perjantaina Seinäjoella vuosittaisella Helluntaiherätyksen talvipäivillä johon kokoontuu 800-900 seurakuntien pastoreita ja muita päättäjiä. Vuosi sitten jätin kyseisillä päivillä lopullisesti Suomen Helluntaikirkon hallituksen puheenjohtajuuden. Aika on lyhyt, mutta paljonpa mahtuu vuoteen.

Kiva oli tavata taas monia työtovereita ja olla saamassa opetuksellista rohkaisua työhön ja arjen elämään. Uusi Elämä voittaa tilaisuuksilla tuntuisi olevan nyt "markkinarakoa" siksi monet seurakunnat kyselivät eripuolilta Suomea minua vierailulle. Toukokuulle asti lupailin muutamia tilaisuuksia aina kuukautta kohti, etten ihan liikaa kävisi itesäni rasittamaan.

Tämä "markkinarako" on minulle paljon muutakin. Se on tavaton rohkaisu, sisimpäni hyppii kattoon. Nimittäin uskon vahvasti, että Jumala on sittenkin ihan oikeasti toteuttamassa sitä näkyä jota olen mielessäni kantanut. Voi kunpa saisimmekin kohdata vielä Jumalan voiman ja Pyhän Hengen todellisuuden niin kuin olemme rukoilemalla rukoilleet.

Sunnuntaina mentiinkin sitten rytisten sinne toiseen laitaan. Vaalituloksia töllötellessä mittailin lämpöä kun olo oli ollut niin raukea ja vähän erikoisen kipuinenkin. Lämpöä olikin 38,4. Huolestutti, vaikka arvelin, että rasitin itseäni ihan yli perjantain reissussa kun aamulla kuuden maissa lähdimme matkaan ja ennen yhtä seuraavana yönä kotiuduimme. Enkä koko päivänä huilaillut millään tavoin. Eilen aamulla lämpö oli kyllä poissa, mutta kun se päivän mittaan alkoi taas kohota, niin soitin hoitavalle lääkärilleni. Hän ohjasi menemään heti sairaalan poliklinikalle jos vielä uudelleen lämpö nousee. Niinpä eilinen iltapäivä menikin sitten tutun poliklinikan suojissa. Tulehdusarvot olivat aikalailla koholla. Tutkimusten perusteella lääkäri päätteli, että kyse olisi infulenssasta ja antoi lääkeet sen mukaan. Huomenna pitää mennä aamulla taas labraan ja terveyskeskuksenlääkärin kontrollikäynnille. Toivottavasti hoito on osunut kohdalleen, sillä muutoin edessä on todennäköisesti osastolle meno kunnes tulehduksen aiheuttaja löytyy.

Nyt on kuumeeton olo, toivottavasti tautkin on voitettu. Mutta kieltämättä tallainen kuumeilu laittaa pelkäämään, että kunhan ei vain itse tauti ois levinnyt johonkin, niin että se saa lämpöä aikaan. Mutta ihmeenä minä katselen jokaista uutta päivää,joten ihan levossa saa olla.