Kuukausikirja

Vierähti ihan luvattoman pitkä tauko tämän kirjoittamisen kanssa. Tätä ei nyt oikein tiedä enää kutsua päiväkirjaksi, paremmin sopisi viikko-, tai kuukausikirjaksi.

Ei niin , etteikö tapahtumia olisi riittänyt näinäkin viikkoina aina kirjoittamiseen asti. Toisaalta on tainut käydä niinkin, että niitä on ollut vähän liiaksikin, ettei ole oikein selvinnyt toimien päätteeksi koneelleen istua. Muistin sentään vielä kirjautumistunnukseni.

Helluntaiherätyksen talvipäivät Helsingissä tuli ja meni. Mulla oli tosiaan sielä jonkin verran sovittua tapaamisia, joten yleinen keskusteluosio jäi tällä kertaa seurannassani vähemmälle. Jyväskyläislähtöisen Veli-Matti Kärkkäisen luennot Jumalan pyhyydestä olivat huippua kuulla. Kärkkäinen on systemaattisen teologian professori Fullerin teologisessa seminaarissa Pasadenassa, Kaliforniassa ja vaikka kuulukin edelleen jäsenenä täällä Suomessa meidän seurakuntaamme, niin minulla ei ole ollut juurikaan tilaisuutta tutustua kaveriin.

Julkaisimme päivillä Helluntaikirkon toimesta kannanoton kristityn suhteesta taloudelliseen menestykseen. Kannanotolla halutaan korostaa sitä kuinka suhtautumisemme talouteen määrittää elämäntapaamme ja vaikuttaa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Kestävän elämänmuodon löytämiseksi suhdetta rahaan ja talouteen on arvioitava Raamatun eettisten periaatteiden pohjalta. Julkilausuma on luettavissa kokonaisuudessaan Suomen Helluntakirkon kotisivuilta, johon tuossa blogini etusivullakin on linkki. Tuon julkilausuman viimeistely teetti minullakin hieman töitä vielä päivien aikanakin.

Täällä kotosalla olen pakkasten keskellä "valvonut" asentajaporukan töitä, kun laittelivat meille keittiötä uusiksi. Ensimmäisen kerran kävi niin, että asuntoon johon olemme remppaa tehneet, en itse sitä urakoinnut alusta loppuun. Kunto kun ei vain ota ollakseen ihan entisellään, niin kait tässä yrittää ihan oikeasti opetella itseään säästelemään. Kun on vielä tuo kotitalousvähennyskin olemassa, niin eipä siinä nykyisellään muutaman päivän asennuksesta juurikaan omalle työlleen palkkaakaan saa.

Ei sen puoleen, tuli minun sentään eilen kaadettua keittiön ja olohuoneen välinen tarpeettomaksi käynyt väliseinä. Nyt tuli kivasti avaruutta koko alakertaan. Mutta täytyypä todeta, että sekin otti jo vähän fysiikan päälle. En tiedä, onko hoitojen syytä, tarpeettoman kova stressi, vai jotain arvoja pielessä, mutta melkoista takkuamista on pientenkin fyysisten ponnistelujen jälkeen. Eniten olen omassa tohtoroinnissani kallistunut syyllistämään tuota stressiä, kun ei noista kahdesta muutostakaan vielä ole kuin vajaa kuukausi aikaa. Nyt olen saanut olla kolme päivää ihan rentona vapaalla - mitä nyt tuo yhden seinän repiminen.

Sain viimeyönä sähköpostiini Salokankaan Janilta, yhdeltä seurakuntamme nuorelta, muutamat tosi hienot mainoskuvat, jotka on tarkoitus laittaa pyörimään Jyväskylän keskustan kävelykadun Jumboscreenille. Creeni on melkoisen vaikuttava neliväri leditekniikalla toimiva suurikokoinen mainostaulu Väinönkadun ja Kauppakadun kulmassa. Mielenkiintoista seurata millaista palautetta seurakuntamme alkaa saamaan ennakkoluulottomasta päätöksestään astua mainoksineen kaupungin keskeiselle paikalle. Vuoden sopimus alkaa ihan näinä päivinä.

Tulevalla viikolla olisi ollut se Brysselin matka jota haaveilin kun onnittelin täällä Essayahn Saria EU-parlamenttipaikasta. Se nimittäin todentui, mutta kävi niin, että olinkin puheenjohtajana Hyvä Sanoma ry:n hallituksesta yksi harvoista joka "kippasin" tuon tarjotun matkan. Tein päätöksen kotiin jäämisestä jo hyvissä ajoin syksyllä katseltuani kalenteriani. Neljän päivän reissu olisi nielaissut ihan turhankin paljon aikaani tällä kertaa.

Sain nyt jo perjantaina kutsun tulla mukaan Keuruun Juhannuskonferenssiin pariin tapahtumaan jossa teemana on sairauden kohtaaminen. Toinen tilaisuus on paneelikeskustelu, johon on ainakin kutsuttu mm. peruspalveluministeri Paula Risikko. Oikestaan tuon kaltaisen teematilaisuuden järjestäminen oli vähän minun oma ideani syksyn ensimmäisessä toimikunnan kokouksessa, mutta nyt kun en ehtinyt viimeiseen kokoontumiseen mukaan, niin olivatkin uskoneet vastuuta ihan riittämiin. Mutta innostuin ajatukseta vaan lisää. Jos mistä, niin terveestä suhtautumisesta sairauteen meidän ihmisten maailmassa on mitä tarpeellisinta avautua.

Minulla ehtii olla vielä yhdet kontrollitkin ennen tuota tapahtumaa, joten tiedä millä mielellä silloin keskustellaan.