Hiljainen heinäkuu

Tästä heinäkuusta oli tulla tämän blogin osalta täysin kuollut.
Valitettavasti päiväni ovat kiertäneet aikalailla samankaltaista rataa toinen toisensa jälkeen. Olen sairastanut kokopäiväisesti. Lääkärin kanssa yhteisesti määritelty kipulääketaso on kutakuinkin ollut riittävä, mutta väliin on mahtunut kuitenkin useita vuorokausia, jolloin olen joutunut turvautumaan ennalta sovitusti ns. ylimääräisiin lääkeannoksiin. Ja niiden riittävyyden ja sopivan määrän kanssa onkin sitten ollut aika tuskaisaa löytää juuri oikea annos. Tähän päiväni ovat keskittyneet.

Olen jaksanut vielä käydä joissakin tapaamisissa. Tapasin mm. edeltäjäni srk.n johtajan Toivo Haapalan eräänä päivänä tututksi tulleessa puistokioskin kahvilassa. Oli vierkistävä hetki. Viime lauantaina olimme pikkuveljeni Jarmon 50 vuotis-syntymäpäivillä Vilppulassa. Matka oli melko haasteellinen, mutta halusin ehdottomasti päästä mukaan kun saimme olla yhdessä kaikki seitsemän sisarusta rakkaan äidin kanssa, toki oli juhlissa muitakin vieraita, mutta tämä merkittävin minun osaltani.

Haasteitakin vielä on. Kun sain konferenssin puheen pidettyä, niin totesin itselleni, että puheet olivat sitten siinä. Olin lupautunut 20 ja 21.7 Toivakkaan kesäjuhlille, mutta tuossa hetkessä pidin niitä ihan mahdottomana. Aikaa on kulunut ja ehdin esittää Jumalalle jo rukouksen, että jos annat voimia selvitä Toivakasta, niin sitten alan uskomaan, että annat voimia ja päiviä vielä enempäänkin. Huomenna olisi ensimmäinen Toivakan kokous edessä ja tuntuma vain vahvistuu, että siitä selvitään ja eikä vain selvitä, vaan Jumalalla on vielä oikeasti sanottavaakin kauttani

Tiedän, että rukoilevia ystäviä on tuhansia kaiken aikaa ympäri maailman ja siihen luottaen uskon myöskin Jumalan väkevään voimaan ja ilmestymiseen. Hänellä on suunnitelmansa meidän jokaisen varalle ja kuinka riemullista on huomata se, että hän vie suunnitelmansa myös hienoon päätökseen asti.

Muista siis rukouksin ja tule kuulolle jos mahdollista!

Juhannus takana

Suuresti jännittämäni Helluntaiherätyksen kesäkonferenssi ehtoollissaarnoineen on onnellisesti takana. Sunnuntainen puhe vaati minulta todella kaikki mahdolliset voimanrippeet.

 Marika ja Jarkko tulivat perheineen torstaina jo tänne ajellakseen täältä sitten konferenssiin. Jonkun verran lasten lasten kanssa puuhastelu otti tietty voimille, vaikka aika vähäistähän se papan mukanaolo tällä kertaa oli. Pyrin kuitenkin säästelemään jaksujani aika tarkkaan sunnuntain h-hetkeä varten. Sopivasti lääkkeillä itseäni vahvistaen tunsin selviäväni koetuksesta.

Puhe meni ilmeisesti ihan kohtalaisesti, vaikka itse suoritus tuntuikin todelliselta voimain ponnistelulta. Sää oli lämmin, onneksi, joka toi lisää lämpöä tilanteeseen. Katsoin itse jälkeen päin puheeni nauhalta ja iha kohtuulliselta se kuullosti, mutta jännä kuinka erilaisen vaikutelman tapahtumasta saa kun joutui tekemään työtä likimain jokaisen sanan kanssa.

Noh nyt ne onkin sitten puheet hetkeksi puhuttu. Heinäkuun lopulla olen lupautunut Toivakan kesäjuhlille, mutta melkeinpä Jumalan pitää antaa ylimääräinen kosketus ennen kyseistä juhlaa, jotta fysiikka pysyy mukana.

Pienen kävelylenkin tein kaupungille tänään, mutta kyllä se vaan todella pieniin nykyisellään kutistuu, mutta onhan tämä tietty lähtötilanteena siinä mielessä kaikki plussaa, kun toinen vaihtoehto olisi maata sairaalan osastolla.

Teidän kaikkien rukouksiinne haluan sulkeutua. Vähän harvakseltaan tänne on tullut viime aikoina kirjoiteltua, mutta teidän on tähän nyt myös tottuminen. En osaa luvata yhtään enenmpää tekstejä kuin mitä olen nykyiseltään lähetellyt. Lämmintä kesänjatkoa.

Pitäisi istuman valtuustossa

Elämässä näitä yllätyksiä riittää, valitettavasti kohdallani ne ovat sisällöllisesti saman suuntaisia.
Aamulla tulin lääkäriin rutiinikäynnille, mutta miten ollakkaan, tulehdusarvot eli CRP oli kohonnut 120. Niinpä käsky kävi taasen Sädesairaalan osastolle 31 ja huonekkin on vielä sama josta muutama viikko sitten kotiuduin.

Kiireellä piti hälyttää varamies paikalle puolueiden ryhmänjohtajien palaveriin puoleltapäivin ja sitten varahenkilö vielä illan valtuustonkokoukseenkin.

Yhteisöllisyyden vaikutus on kiva panna merkille. Tuntui todella mukavalta kun normaalisti takanani istuva valtuustotoveri laittoi hetki sitten tekstiviestin ja totesi, että täällä halutaan kuulla kuinka sinä jakselet? Välittämisen taito on jalo taito ja se synnyttää ihmeesti vastavuoroisuutta.

Eli täällä sitä sitten odotellaan tutkimuksia ja tuloksia. Muistakaapa, että tulehduksen ylläpitäjä löytyisi mahdollisimman pian.

Se on päätetty!

Nyt se on sitten lopullisesti päätöksessä, että minun hoitojani ei enää voidan jatkaa. Syöpäsairaalan vuodeosaston ylilääkäri soitti tänään ja kertoi keskiviikkoisesta lääkäriryhmän kokoontumisesta, jossa oli koolla hänen lisäkseen mm. kaksi muutakin eri osaston ylilääkäriä. Heillä kaikilla oli kuulema "tyhjät taskut" jäljellä olevien hoitoratkaisujen suhteen.

On merkillepantavaa, kuinka rauhallisesti olemme voineet tämän yhdessä Anitan kanssa kohdata. Sen mahdollistaa vain ja ainoastaan se valtaisa esirukousten määrä joka kohoaa kaiken aikaa kohden kaikkivaltiaan Jumalan taivasta. Olemme saaneet maistaa Hänen lupaamaansa yli ymmärryksen käyvää rauhaa.

Itsessämme me hajoaisimme pelkoon ja ahdistukseen, mutta Hän on luvannut antaa tuon rauhansa ja sen myötä myös uskomme ja luottamuksemme Hänen ilmestymiseensä kasvaa kaiken aikaa. Minulla on vielä valtaisa halu viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan. En oikein joutaisi kuolemaan, en millään.  Mikä olisikaan sen suurempi riemu kuin julistaa Hänen tekojaan kaikkialla ihmein ja merkein.
Tätä odotellessa....hyvää kesää kaikille.

Helluntaijuhlat

Taulunmäen kirkko täyttyi eilen melkoisen kivasti Pyhän Hengen, Helluntain kunniaksi järjestetyssä ekumeenisessa jumalanpalveluksessa. Ei voi olla kuin kiitollinen siitä yhteydesä, jota täällä Jyväskylässä eri seurakuntien ja kirkkokuntien kesken koetaan. Avoimuus ei ole kadonnu mihinkään, vaikka meitä vastuunkantajia on vaihtunut vuosien aikana.

Valkosen Kari juonteli tilaisuuden ihan itseoikeutetusti. Kari on sellainen yhteisten hankkeiden lähettiläs. Hän on puuhannut viimeisen kymmenen vuoden aikana melkoisen monta yhteistä tapahtumaa seutukunnalle.

Vähän minua ennakkoon arvellutti oma jaksamiseni saarnaosuudessa, mutta esirukousten ansiosta saarnan pitäminen ei tuottanut juuri minkäänlaista ongelmaa, vaikka vointini ei mikään kummonen ollutkaan, Hb-lukemani taisi olla 95 pinnassa. Pyhän Hengen voima ja voitelu jatkukoon meidän itse kunkin elämässä tänään, niin kuin huomennakin. Mikään ei ole sen tärkeämpää, kuin se, että pääsemme vuoropuheluun itse Herramme Jeesuksen kanssa. Hänen Henkensä sen mahdollistaa ja siksi iloitkaamme siitä etuoikeudesta ja käyttäkäämme sitä päivittäin.

Kotona!

Kiitos ystävät muistamisista!
Pääsin eilen kotiin. Käyn maanantaihin asti aamuisin hakemassa osastolta antibiootit IV.sti. Eilen illalla oli toki lämpöä hoidoista huolimatta 37,7 joten ei tulehdus ole vielä kokonaan rauhoittunut, tai mikä sitten lämpöä ruokkiikin.

Hienoa olla kotona. Täällä sielu lepää ihan eri tavalla kuin sairaalan sängyllä, vaikka hoito onkin todella mahtavaa. Munuaiseen ehtinyt etäpesäke jatkaa tihutyötään sen minkä ehtii. Sillä lienee päämääränä lopettaa päiväni. Mutta uskon edelleen vakaasti, että Herrallani on kokonaan toisenlaiset suunnitelmat ja päärät ja siksi vetos edelleenkin kaikkiin teihin rukoustuen ylläpitämiseksi.

Huomenna olisi iltapäivällä klo 14 suuri ekumeeninen Helluntajuhla Taulunmäenkirkossa. Tervetuloa kaikki kuulolle, minulla on kyseisessä juhlassa puhujavastuu.

Hyvää kesän jatkoa kaikille!

Sairaalassa

Eilinen päivä toi taas muutoksen elämänikulkuun.
Soitin aamulla hoitajalle edellisen päivän laboratorio-kokeista toiveella, että hän näyttäisi niitä lääkärille ja mahdollisen tulehdusarvon kohotessa olisin saanut lääkekuurin tulehdukseen. Mutta lääkäri olikin kehoittanut menemään päivystykseen jos vaikka tarve suonensisäiseen antibiootiin. Vähän kiukutti, mutta lähdin kuitenkin. Vastassa oli tosi asiallinen nuori lääkäri ja hänen toimestaan tälle päivälle aoitut CT-kuvat otettiinkin jo eilen. Kuvien kertoma olikin karua. Syöpä oli kasvattanut etäpesäkkeen terveen munuaisen yhteyteen. Se, ei toki ollut jatkuneen kuumeilun aiheuttaja, mutta tarkoittaa nyt sitä, että edetessään se tuhoaa ainoan munuaiseni, jonka varassa elämäni tällä hetkellä on. Nyt saa muistaa rukouksin! Viikkoja jatkunut kipu juuri sillä seutuvilla sai kylläkin vastauksen.

Nyt olen sisällä päivystysosastolla, jossa saan antibioottia suoraan suoneen ja odotellaan, että tulehdus saadaan selätettyä mahdollisimman pian.

Jouduin perumaan tälle päivälle jo sovittuja joitakin vastuita. Sunnuntaiksi olen lupautunut Taulumäen kirkkoon puhumaan Ekumeeniseen Helluntaijumalanpalvelukseen. Sitä en aio ihan heti ohittaa, sillä tiedän kirkon täyttyvän eri seurakuntien ystävistä ja mielelläni jaan heidän kanssaan helluntaisanomaa.