Siunattua joulunaikaa!

Ilmeisesti joulun valmistelun kiireet ovat kiivaimmillaan.
Minä olen saanut ihan perustelluista syistä erakoitua kyseisistä kiireistä. Jalkani kun ei ole nyt antanut myöden kävellä sataa metriä pidemmälle, joten kaupallinen joulu on mennyt sivu suun, vaikka Kauppakadulla asuntaankin.

Soittelin aamulla sairaalaan, kun nyt ensi kertaa jalkakipu vaivasi vähän yölläkin. Palaverin jälkeen hoitaja soitteli takaisin, eikä hän pitänyt mahdottomana ajatuksena sitä, että kesäinen laskimotukos olisi uusiutumassa liuotushoidosta huolimatta.

Huomenna menen aloittelemaan sädehoitoa toiselle lonkalle ja siinä yhteydessä olisi tarkoitus tavata lääkäriä ja tuumia sitten miten kivun kanssa edettäisiin. Kunhan nyt ei vain joutuisi jouluksi osastolle. Noh, sitä tuskin tapahtuu, mutta perjantaiaamuna joka tapauksessa joudun sielä käymään kun edessä on nefrostooman vaihto, joka suoritetaan puolen vuoden välein. Vuosi on tullut täyteen siitä kun olen kyseistä letkua pusseineen mukanani ja lahkeessani kuljetellut. Kaikkeen tottuu, vaikka kyllä sen kanssa vieläkin meinaa välillä hermot mennä, kun joka aamu ja ilta joudut sen kanssa seurustelemaan.

Maanantaina KD:n valtuustoryhmä valitsi minut puheenjohtajakseen. En taida oikein itsekkään ymmärtää, kuin hullu mies olen, kun tässä kunnossa suostun ottamaan uusia haasteita vastaan.
Eilen olinkin pääkirjastolla uuden kaupunginvaltuuston tutustumis/koulutustapahtumassa. Ihan kiva tapahtuma ja ainahan sitä jotain infoa päähänkin jää. Istumapaikat oli jo jaettu. Äänimäärillä jaetun järjestyksen mukaan löysin itseni toisesta rivistä melkoisten konkaripolitikkojen keskeltä. Molemmin puolin istuvat tulevan valtuuston puheejohtajat. Ehkäpä siinä saa ohessa parasta mahdollista mentorointia.

Nyt olen lähdössä puolueemme paikallisosaston syyskokoukseen, joka on samalla pienimuotoinen joulujuhla johon ovat pyytäneet minulta hartauspuheen. Ikävä vaan kun pienissäkin siirtymissä joudun nyt turvautumaan Anitan kuskaamisiin.

Tästä tämä jouluun laskeutuminen alkaa. Pienen vaivaavan kivun, mutta levollisen ja edelleenkin vain hyvää odottavan mielen valtaamana. Tätä joulua meillä perheessä sävyttää ihan oikeasti joululapsen odotus. Jarkko odottaa Englannin Malvernissa Annika-vaimonsa kanssa esikoisen syntymää. Lapsen odotettu syntymähetki pitäisi oleman joulun aaton aattona. Saas nähdä milloin ilosanoma kiirii.....meille lapsi syntynyt on!

Siunattua ja rauhallista Vapahtajamme syntymäjuhlaa teille kaikille!