tiistai 5. lokakuuta 2010

Perusteita "boikottipuheille"

Laiton eilen aamulla oheisen blogitekstin Kotimaa24.fi sivulle. Halusin näin perustella hieman taustoja sille uutisoinnille mitä tämä samaa sukupuolta olevien parisuhteiden mahdollinen siunaaminen on synnyttänyt. Kotimaa-lehti tarjosi myös printtiversioonsa vastinetta viime viikkoiselle uutisoinnilleen, mutta totesin, että minulla ei ole siihen juurikaan mitään oikaisemista. Eilen soitteli myös TV2 toimittaja ja pyyteli haastattelua tämän illan Ajankohtaiseen kakkoseen, mutta äsken muisti tekstiviestillä ja valitteli kiireitään tehdä koko haastattelua. Näyttää heillä olevan ohjelmatiedoissa "homot kirkon puristuksessa". Lienee siihen halunut jututttaa, mutta hyvä näin. Alko jo ihan tympiä kun mokoman asian kanssa nyt kaikki pelmuuttavat. Se ei kuitenkaan ole meidän työmme ja evankelioimisen kärki. Tokihan periaatteita tulee linjata ja ne pitää selkeänä, mutta ei ole tarkoituksenmukaista synnyttää kuitenkaan tarpeetonta uutisointia uutisoinnin vuoksi.

Tässä tämä vastaustekstini:

"Toissa viikolla Ristin Voitto-lehteen antamani haastattelun johdosta minulta on eri yhteyksissä perätty tarkennuksia ja perusteita antamiini lausuntoihin.

Yritän taustoittaa jossain määrin ajatuksiani mikä sai minut lausumaan mitä lausuin ja mikä on sitten ollut tulkintaa lausunnoistani tahi luettua rivien välistä.

Sivusimme SHK:n (Suomen Helluntaikirkon) hallituksen kokouksessa 11.9 suhdettamme Evankelisluterilaiseen kirkkoon mahdollisen samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaamisen ja vihkimisen saadessa yhä enemmän kannatusta. Totesimme tuossa yhteydessä, että kannassamme ei ole tapahtunut muutosta, koska kirkon virallinen parisuhdenäkemys ei ole myöskään muuttunut. Samalla totesimme, että vältämme puuttumasta toisen kirkkokunnan sisäisiin asioihin ja emme halua erilaisesta näkemyksestämme huolimatta julistaa asiassa ”uskonsotaa”. Päätimme antaa päivitetyn oman julkilausuman asiasta, koska viime aikoina parisuhdekysymykset ovat olleet eri medioissa näkyvästi esillä ja meidän kantaamme on toistuvasti myös tiedusteltu. SHK antoi aiemmin asiaan liittyvän julkilausuman Helluntaiherätyksen talvipäivillä tammikuussa 2009.

RV-lehden toimittaja Heikki Salmela soitti minulle kuitenkin parin päivän sisällä maanantaina 13.9 ja kertoi tekevänsä juttua Helluntaiherätyksen suhtautumisesta ekumeniaan ja lähinnä Evankelisluterilaiseen kirkkoon siellä samaa sukupuolta olevien siunaamisen lisääntyvän kannatuksen vuoksi. Olin hieman vaivautunut, koska olisin halunnut kieltäytyä haastattelusta, mutta se olisi ollut valintana yhtä kuin pään laittamista pensaaseen. Toisaalta tunsin johtajan vastuuni vastata asiasta kysyttäessä, joten suostuin haastateltavaksi tiedostaen samalla nyt esiin tulleen ristiriidan.

Ensinnäkin piispaboikotista voin todeta, että minun mahdollisesti esittämällä piispaboikotilla ei ole olemassa mitään merkitystä. Kukaan piispa ei ole tähän saakka joutunut kanssani vielä samaan neuvottelupöytään, vaikka olenkin heitä muutamia eri yhteyksissä tavannut. Luterilaisen kirkon piispat ovat Luterilaisen kirkon piispoja ja mahdollinen boikotointini ei taida heitä paljon hetkauttaa. Tämän tiedostaen en ole myöskään koskaan mitään boikottia ehdottanut.

Juttua koskevissa jälkiuutisoinnissa mainitaan viisi ”boikottilistalla” olevaa piispaa. RV.n artikkelin rakenteestakin on helppo ymmärtää, että toimittaja on itse omiin taustatietoihinsa luottaen liittänyt ko. piispojen nimet juttuun mukaan. Itse en ole tähän päivään mennessä vaivautunut tarkistamaan kuka piispa edustaa mitäkin kantaa. Toimittaja ei kysynyt minulta mitään ko. henkiöihin liittyvää.

Myöhemmin Kotimaa24.fi jutussa esiin nostettu samasta neuvottelupöydästä kieltäytyminen piispa Irja Askolan kanssa eteni seuraavasti:

Toimittaja Ijäs esitti minulle kysymyksen, ”Askola on nimetty Luterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen yhteisen neuvottelukunnan vetäjäksi, istutko hänen kanssaan samaan pöytään?” Totesin hänelle, että olen vetäytymässä terveydellisistä syistä Helluntaikirkon hallituksen puheenjohtajuudesta marraskuussa ja voisin väistää tuon kysymyksen, mutta en halua. Sanoin, että veisin asian hallituksen päätettäväksi ja tällä tuntemuksella arvelisin, että hallitus ei olisi kovin innostunut asiasta.

Tämä voidaan arvioida boikotoimiseksi, mutta en ole missään vaiheessa antanut ehdotonta ei vastausta, vaan asia tulisi näin esitettynä harkintaan. Mielestäni boikotointi on tässäkin yhteydessä aika voimakas ilmaisu.

Viime viikon Kotimaa-lehti ihmetteli mm. pääkirjoituksessaan, minut nimeltä mainiten, kuinka tämä samaa sukupuolta olevien parien siunaamiskysymys voi olla isompi asia kuin aiemmin suurimpana erottava asiana pidetty kaste?

Kasteoppimme eivät ole varmaankaan teologisina kysymyksinä lähentyneet toisiaan. Mutta toistemme näkemysten kunnioittamisessa ja niiden ymmärtämisessä on menty eteenpäin.

Meidän on edelleen vaikea ymmärtää luterilaisen lapsikasteen syvintä merkitystä ja uskoisin, että yhtä vaikea luterilaisen on hyväksyä meidän suorittamaa uskovien kastetta jolla ”mitätöimme” heidän kasteensa. Ymmärtäisin, että nimenomaan ekumeeniset yhteydet ja yhteiset vuosien aikaiset oppikeskustelut ovat lisänneet ymmärrystä puolin ja toisin ja ovat synnyttäneet keskinäistä kunnioitusta muuttumattomista näkemyksistä huolimatta. Merkittävin suhteita edistävä asia on kuitenkin mielestäni uskon olemuksen ymmärtäminen. Molemmat osapuolet ovat oivaltaneet, että toisessakin leirissä on Kristusta Herrakseen tunnustavia uskovaisia ja näin koettu hengen yhteys on vaikeasta teologisesta eroavaisuudesta huolimatta ollut mahdollista. Voisiko kokemuksen kiteyttää: Luterilaiset kastavat ensin, uskon kuuliaisuus syntyy elämän varttuessa, kun taas helluntailaiset painottavat kokemuksellista uskon ratkaisua, kuuliaisuus vie kasteelle. Hienointa on ollut huomata, että toimiva rinnakaiselo on mahdollista.

Naispappeuskysymys ei ole ollut vielä missään vaiheessa esillä helluntailiikkeessä. Suurimpana selittävänä tekijänä siihen on meidän maallikkoliikemäisyytemme, joka korostaa yleisen pappeuden merkitystä.

Luterilaisen kirkon käymä naispappeuskeskustelu ei koskettanut meitä laisinkaan. Se koettiin luterilaisten omaksi asiaksi.

Samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen tai mahdollinen vihkiminen tulee olemaan asia johon Helluntaikirkko ei tule suostumaan. Homoseksuaalisen elämäntavan hyväksyminen ei ole ainoastaan moraalinen kysymys, vaan se koetaan raamatun opetuksen vastaisena.

Tämän tähden mahdollinen ristiriita ekumeniassa, sekä toiminnallisessa yhteydessä on ihan ilmeinen.

Hyväksymällä homoseksuaalinen elämäntapa kyseenalaistetaan koko Jumalan kolminaisuuden olemus.

Isä, luojana loi sekä miehen, että naisen ja sääti heille yhteisen liiton ja antoi myöhemmin Pyhän lain elämän puhtautta varjelemaan.

Poika, Jeesus Kristus tuli vapauttamaan langenneen ihmisen tuomion alta. Hän kuoli syntiemme tähden ollen täynnä armoa ja totuutta. Antaessaan synnit anteeksi Hän mahdollistaa samalla vapauden synnin harjoittamisesta.

Pyhä Henki on lähetetty todistamaan Kristuksen sovitustyöstä osoittaen meille todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Uskomme edelleen muuttumattomaan kolmiyhteiseen Jumalaan.

On suorastaan järkyttävää ajatella, että ihminen on ottanut Jumalan paikan ja käynyt määrittelemään mikä on syntiä, mikä ei, kun Hän itse sen ilmoittaa sanassaan. Kuten Klaus Härö totesi hiljattain, että on surullista jos me ”revimme” raamatun lehtiä oman mielitekomme mukaan. Nyt joutuu kysymään, eikö nykyinen Luterilaisen kirkonkirkolliskokouksen hyväksymä raamatunkäännös pidäkään paikkaansa? Joutuuko totuutta kyselevän ihmisen opiskelemaan eri raamatun käännöksiä, voidakseen vakuuttua, että homoudella käsitettiin esim. eri asiaa ajanlaskun alussa kuin nyt? Kysymys ei ole enää raamatun tulkinnasta, vaan uskosta Jumalaan ja Hänen kirjoitettuun sanaan.

Eri kommenteissa nyt noussutta mielipidekohua pidetään myrskynä vesilasissa, onttona tahi lapsellisena. Voihan se olla niinkin, mutta toivottavasti en joudu elämään itse aikaa, jolloin luopuisin raamatun muuttumattomasta, iankaikkisesta totuudesta."

6 kommenttia:

  1. Vesa,olet joutunut "myrskynsilmään",ja rukoilen sinulle voimia ja rohkeutta seisoa vahvana Raamatun sanassa.Sinua ja perhettäsi siunaten.

    VastaaPoista
  2. Raamattu on ihmisten kirjoittama ja sen sisällöstä mitä siihen tulee ja mitä ei tule, on kirkolliskokouksissa jopa demokraattisesti äänestetty. Uusia käännöksiä on tullut kaikille kielille aikojen myötä ja epäilemättä tulee tulemaan vastaisuudessakin. Vaatii jo vähän egoistisuutta väittää tietävänsä, että juuri tämä Raamatun versio on Se Oikea, jota tulee noudattaa ikuisesti ja kaikkialla. Vielä enemmän vaatii se, että kertoo tietävänsä mitä mikin kohta Raamatussa tarkoittaa ja muut on vaan väärässä.

    VastaaPoista
  3. Niinpä niin, vastasit itse itsellesi toteamalla: "Vielä enemmän vaatii se, että kertoo tietävänsä mitä mikin kohta Raamatussa tarkoittaa ja muut on vaan väärässä."
    Tällä tarkoitan sitä, että se vasta paljon vaatii, että on kykenevä arvioimaan koko Raamatun jumalallista alkuperää. On turha käydä "repimään" raamatun tekstejä muuttuvien yhteiskunnallisten ja kulttuuristen aikakausien mukaan.
    Samaa vääntöä harjoiteltiin jo Paratiisissa ja lopputulema on hyvin tiedossa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Vesa hyvästä kirjoituksesta. RV-lehden toimitus voisi julkaista saman tekstin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Vesa.
    Rohkeutesi on ihailtavaa vaikka oletkin saanut paljon ansaitsemantonta ja asiatonta "huomiota" sen vuoksi osaksesi.
    Minua rohkaisee sinun asenteesi. "Helluntaipappina" uskallat olla keskustelun avaaja, et kommentaattori ja sivusta seuraaja päivänpolttavissa ja aroissa asioissa. He on hienoa.
    Valitettavasti, kuten itse toteat, on sanojasi muokattu asiyhteyteen kuulumattomiksi. Se on ikävää.
    Mutta, tahton todella siunata sinua. Arvostan sekeää kannanottoasi.

    VastaaPoista
  6. Kaikella rakkaudella,mut minä en ymmärrä miks pitäisi mielistellä luterilaiselle kirkolle,tietemkkään en tarkoita et hellarit ois sen parempia,mut kun vielä tuli RV,aloin voimaan pahoin kun kiertokoulun käyneet ps.leikillinen ilmaisu,helluntaisaarnaajat olivat rassanneet liperit kaulaan,jo on aikoihin eletty,pitääkö sitä kaikkea apinoida.sillä sekunnilla peruin ko.julkaisun.PYYDÄN ANTEEKSI EHKÄ KARKEAA TEKSTIÄNI,MUTTA SURETTAA KUN TÄMÄ LOPUNAIKA MENEE TUOLLAISEEN JOUTAVAN JAUHAMISEEN,KUKA USKALTAA VIELÄ JULISTAA SYNNIN SYNNIKSI,TOIVOTTAVASTI TUO RAKASTAMANI VELI VESKU SENTÄÄN.

    VastaaPoista