lauantai 7. elokuuta 2010

Pienessä usvassa

Viimeisten syöpätulosten jälkeen elämäni on kulkenut jonkinvahvuisen usvan keskellä.
Paljon on tapahtumia, mutta aika vähän muistissa merkintöjä. Olotila on jotain sellaista jonka haluaisin osata purkaa sanoiksi, mutta nyt just en löydä avainta kuinka usvani viipaloisin.

Ilmeisesti hormonien vaikutus muovaa miehestä tietyllä tavoin tuntevan, herkän, mutta sisältä melko tunteettoman olion. Itku tulee kun jotain kaunista katsoo, mutta sisällä ei liikahda mikään vaikka joku viereltä kuolisi.

Minua oikein hävettämällä hävetti kun olin viime sunnuntaina kirkkoherra Jukka Keskitalon läksiäsimessussa Taulunmäen kirkossa ja juhlan päätteeksi kirkon puistoon järjestetyssä kahvihetkeeä Jukkaa hyvästelin. Itkuksihan se meikäläiseltä meni niin, että juurikaan saanut sanoja suustani. Noh, onneksi meillä on Jukan kanssa vuosien mittainen toistemme tuntemus ja hän on ollut yksi niitä joka on omannut parhaimpia myötäelämisen taitoja myös suhteessani sairauteeni. Mutta tuossa hetkessä oikein konkretisoitui tämä hormoonien tunneaalto. Suututtikin, en sentään ihan pelkkää parkua ole.

Viikolla kävimme Helsingissä. Vuosien takainen toimittajatuttavani Aallon Kaj, joka asustelee nykyisin Ruotsin puolella teki tarinastani haastattelua joka tullee lähiviikkoina ulos niin, ruotsalaisten kuin norjalaistenkin helluntailiikkeiden "pää-äänenkannattajissa". Tämän lisäksi ilmeisesti myös suomalaisessa Sana-lehdessä.

Samalla olimme koko perhekuntanana pitkästä aikaa ihan yhdessä koolla Jarkon luona. Vietimme viimeistä yhteistä iltaa ennen kuin hän matkustaa Annikan kanssa loppukuusta Englantiin raamattukouluun. Oli hieno ja mieluisa yhteinen ilta.
Oli muuten aika sykähdyttävää lukea tämän viikon RV-lehdessä seurakunnallisissa ilmoituksissa viereiseltä palstalta oman pojan nimi Helsingin Lähetysseurakunnan puhujavastuissa.

Edessä on nyt mielenkiintoiset pari kokoustilaisuutta ennen kesälomalle jäämistä. Chauncey ja Deborah Crandall Floridasta vierailevat seurakunnassamme laulaja Eija Merilän kanssa huomenna aamupäivälla ja tiistai-iltana. Eija on tutustunut kyseiseen pariskuntaa omassa kotikirkossaan ja on suositellut heitä vierailulle tänne Suomeen. Chauncey toimii kirurgina paikallisessa sairaalassa, mutta kristittynä miehenä rukoilee aina työnsä ohessa ja kaikkien hämmästykseksi Jumala on käyttänyt häntä yliluonnollisella tavalla joissakin yksittäistapauksissa. Näistä tapauksista on uutisoitu myös joitakin vuosia sitten Amerikan mantereen valtamedioissa. Eijaa kuultuani ja hänen arvioon luottaen odotan ihan mielenkiintoisia kokouksia.

5 kommenttia:

  1. Heti tulin lukemaan, kun kerkesin!

    VastaaPoista
  2. Vesa, kuinka sinä voi, kun ei ole mitää tekstiä kuulunut...

    VastaaPoista
  3. Hei, Vesa luurasi pari viikkoa Espanjassa näin kesäloman aluksi. Laitan pikapuoliin tekstiä jokusen kuvankin kera. Päivät menevät nyt reeeennosti lomaillen...

    VastaaPoista
  4. Ei se ole helppoa elää syövän kanssa. Väkisin kysyy mitä Sinä Jumala tarkoitat tällä kaikella. Minulta kuoli isä toukokuussa ja sitten heinäkuussa äiti halvaantui js hänellä todettiin laajalle levinnyt syöpä eivätkä lääkärit katsoneet aiheelliseksi antaa mitään syöpähoitija,kipulääkkeitä lukuunottamatta.

    Äiti makaa nyt terveysleskuksen vuodeosastolla ja on joskus aivan sekaissin lääkkeistä. Kyllä täsdä tosi yksinäiseksi itsënsä tuntee ja miettii miksi Jumala sallii tällaista, mutta siihenpä ei vastusdta tunnu tulevan.

    Silloin kun äiti oli vielä séllainen että pystyi olemaan kotona, hän seurasi Vesa tätä Snun blogiasi.

    Voimia Sinulle tuleviin päiviisi ja Taivaan Isän Siunausta!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kuvauksesi äidistäsi oli vaikuttava. Tämä rohkaisee jatkamaan. Kerro hänelle terveisiä kun vierailet. Sano, että muistan häntä rukouksin ja olen kiitollinen jos olen voinut jotenkin olla rohkaisuksi. Kerro hänelle, että Kristuksen armo riittää loppuun asti. Siunausta sinulle. Vesa

    VastaaPoista