Tätä päivää emme olisi halunneet kohdata.
Varmasti useat teistä rakkaat lukijat olette miettineet blogipäivityksien loppumista. Syynkin siihen monet teistä jo tiedätte. Kesän kuluessa rakkaan puolisoni ja isämme voimat vähenivät pikkuhiljaa. Viimeiset vajaat kaksi viikkoa hän oli Jyväskylän Sädesairaalassa omaisten ja läheisten ympäröimänä.
Vesa sai kutsun Taivaan kotiin maanantaina 9.9.2013 klo 18:50.
Kiitämme Teitä blogin lukijat tästä yhteisestä matkasta, joka nyt päättyy. Vesan matka lähtöruudusta on nyt tullut määränpäähänsä.
Rakkaamme on nyt voittajana maalissa.
Ikävöiden ja jälleen näkemistä odottaen,
Anita
Marika, Jarkko ja Laura
Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Joh. 11: 25-26
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
torstai 12. syyskuuta 2013
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Siunattu Toivakka
Paljon odotettu ja jonkinverran pelätytykin kokoukset Toivakssa ovat takana. Pelätyt siinä mielessä, kuinka kuntoni kestää kaksi perättäistä puhetta.
Olin todella heikkona, kun autolta kävelin kokoussaliin, niin piti pysähtyä huilaamaan matkalla. Puhuminen onnistui korotetulla tuolilla istuen oikein hyvin. Vaikka jouduin ´ponnistelemaan aika paljon puhumisen suhteen, mutta itse sanoma vaikutti uppoavan kuulijoihin hyvin. Sunnuntain tilaisuudesta muodostui oikeinkin herkkä hetki jossa Jumalan Pyhä Henki puhutteli meitä. Minulle itselleni jäi todella rohkaiseva tuntuma. Kiitos kaikille esirukoilijoille.
Eilen kävin laboratorikokeissa ja se otti äärettömän koville, olin todella puhki kun selvisin sieltä kotiin. Tänään olin vuorostaan CT-kuvissa, joka onnistui fyysisesti paremmin, mutta olen tällä hetkellä todella voimattomassa tilassa. Nefrostooma on alkánut myös taas tukkeutumaan, joten se on vähän häirinnyt yöunia ja verottaa sitä kautta voimia. Ei mene varmaan montaa vuorokautta kun joudun vaihdattamaan sen.
Mutta uskossa ja toivossa elämme kuitenkin kesää eteenpäin!
Olin todella heikkona, kun autolta kävelin kokoussaliin, niin piti pysähtyä huilaamaan matkalla. Puhuminen onnistui korotetulla tuolilla istuen oikein hyvin. Vaikka jouduin ´ponnistelemaan aika paljon puhumisen suhteen, mutta itse sanoma vaikutti uppoavan kuulijoihin hyvin. Sunnuntain tilaisuudesta muodostui oikeinkin herkkä hetki jossa Jumalan Pyhä Henki puhutteli meitä. Minulle itselleni jäi todella rohkaiseva tuntuma. Kiitos kaikille esirukoilijoille.
Eilen kävin laboratorikokeissa ja se otti äärettömän koville, olin todella puhki kun selvisin sieltä kotiin. Tänään olin vuorostaan CT-kuvissa, joka onnistui fyysisesti paremmin, mutta olen tällä hetkellä todella voimattomassa tilassa. Nefrostooma on alkánut myös taas tukkeutumaan, joten se on vähän häirinnyt yöunia ja verottaa sitä kautta voimia. Ei mene varmaan montaa vuorokautta kun joudun vaihdattamaan sen.
Mutta uskossa ja toivossa elämme kuitenkin kesää eteenpäin!
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Hiljainen heinäkuu
Tästä heinäkuusta oli tulla tämän blogin osalta täysin kuollut.
Valitettavasti päiväni ovat kiertäneet aikalailla samankaltaista rataa toinen toisensa jälkeen. Olen sairastanut kokopäiväisesti. Lääkärin kanssa yhteisesti määritelty kipulääketaso on kutakuinkin ollut riittävä, mutta väliin on mahtunut kuitenkin useita vuorokausia, jolloin olen joutunut turvautumaan ennalta sovitusti ns. ylimääräisiin lääkeannoksiin. Ja niiden riittävyyden ja sopivan määrän kanssa onkin sitten ollut aika tuskaisaa löytää juuri oikea annos. Tähän päiväni ovat keskittyneet.
Olen jaksanut vielä käydä joissakin tapaamisissa. Tapasin mm. edeltäjäni srk.n johtajan Toivo Haapalan eräänä päivänä tututksi tulleessa puistokioskin kahvilassa. Oli vierkistävä hetki. Viime lauantaina olimme pikkuveljeni Jarmon 50 vuotis-syntymäpäivillä Vilppulassa. Matka oli melko haasteellinen, mutta halusin ehdottomasti päästä mukaan kun saimme olla yhdessä kaikki seitsemän sisarusta rakkaan äidin kanssa, toki oli juhlissa muitakin vieraita, mutta tämä merkittävin minun osaltani.
Haasteitakin vielä on. Kun sain konferenssin puheen pidettyä, niin totesin itselleni, että puheet olivat sitten siinä. Olin lupautunut 20 ja 21.7 Toivakkaan kesäjuhlille, mutta tuossa hetkessä pidin niitä ihan mahdottomana. Aikaa on kulunut ja ehdin esittää Jumalalle jo rukouksen, että jos annat voimia selvitä Toivakasta, niin sitten alan uskomaan, että annat voimia ja päiviä vielä enempäänkin. Huomenna olisi ensimmäinen Toivakan kokous edessä ja tuntuma vain vahvistuu, että siitä selvitään ja eikä vain selvitä, vaan Jumalalla on vielä oikeasti sanottavaakin kauttani
Tiedän, että rukoilevia ystäviä on tuhansia kaiken aikaa ympäri maailman ja siihen luottaen uskon myöskin Jumalan väkevään voimaan ja ilmestymiseen. Hänellä on suunnitelmansa meidän jokaisen varalle ja kuinka riemullista on huomata se, että hän vie suunnitelmansa myös hienoon päätökseen asti.
Muista siis rukouksin ja tule kuulolle jos mahdollista!
Valitettavasti päiväni ovat kiertäneet aikalailla samankaltaista rataa toinen toisensa jälkeen. Olen sairastanut kokopäiväisesti. Lääkärin kanssa yhteisesti määritelty kipulääketaso on kutakuinkin ollut riittävä, mutta väliin on mahtunut kuitenkin useita vuorokausia, jolloin olen joutunut turvautumaan ennalta sovitusti ns. ylimääräisiin lääkeannoksiin. Ja niiden riittävyyden ja sopivan määrän kanssa onkin sitten ollut aika tuskaisaa löytää juuri oikea annos. Tähän päiväni ovat keskittyneet.
Olen jaksanut vielä käydä joissakin tapaamisissa. Tapasin mm. edeltäjäni srk.n johtajan Toivo Haapalan eräänä päivänä tututksi tulleessa puistokioskin kahvilassa. Oli vierkistävä hetki. Viime lauantaina olimme pikkuveljeni Jarmon 50 vuotis-syntymäpäivillä Vilppulassa. Matka oli melko haasteellinen, mutta halusin ehdottomasti päästä mukaan kun saimme olla yhdessä kaikki seitsemän sisarusta rakkaan äidin kanssa, toki oli juhlissa muitakin vieraita, mutta tämä merkittävin minun osaltani.
Haasteitakin vielä on. Kun sain konferenssin puheen pidettyä, niin totesin itselleni, että puheet olivat sitten siinä. Olin lupautunut 20 ja 21.7 Toivakkaan kesäjuhlille, mutta tuossa hetkessä pidin niitä ihan mahdottomana. Aikaa on kulunut ja ehdin esittää Jumalalle jo rukouksen, että jos annat voimia selvitä Toivakasta, niin sitten alan uskomaan, että annat voimia ja päiviä vielä enempäänkin. Huomenna olisi ensimmäinen Toivakan kokous edessä ja tuntuma vain vahvistuu, että siitä selvitään ja eikä vain selvitä, vaan Jumalalla on vielä oikeasti sanottavaakin kauttani
Tiedän, että rukoilevia ystäviä on tuhansia kaiken aikaa ympäri maailman ja siihen luottaen uskon myöskin Jumalan väkevään voimaan ja ilmestymiseen. Hänellä on suunnitelmansa meidän jokaisen varalle ja kuinka riemullista on huomata se, että hän vie suunnitelmansa myös hienoon päätökseen asti.
Muista siis rukouksin ja tule kuulolle jos mahdollista!
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Juhannus takana
Suuresti jännittämäni Helluntaiherätyksen kesäkonferenssi ehtoollissaarnoineen on onnellisesti takana. Sunnuntainen puhe vaati minulta todella kaikki mahdolliset voimanrippeet.
Marika ja Jarkko tulivat perheineen torstaina jo tänne ajellakseen täältä sitten konferenssiin. Jonkun verran lasten lasten kanssa puuhastelu otti tietty voimille, vaikka aika vähäistähän se papan mukanaolo tällä kertaa oli. Pyrin kuitenkin säästelemään jaksujani aika tarkkaan sunnuntain h-hetkeä varten. Sopivasti lääkkeillä itseäni vahvistaen tunsin selviäväni koetuksesta.
Puhe meni ilmeisesti ihan kohtalaisesti, vaikka itse suoritus tuntuikin todelliselta voimain ponnistelulta. Sää oli lämmin, onneksi, joka toi lisää lämpöä tilanteeseen. Katsoin itse jälkeen päin puheeni nauhalta ja iha kohtuulliselta se kuullosti, mutta jännä kuinka erilaisen vaikutelman tapahtumasta saa kun joutui tekemään työtä likimain jokaisen sanan kanssa.
Noh nyt ne onkin sitten puheet hetkeksi puhuttu. Heinäkuun lopulla olen lupautunut Toivakan kesäjuhlille, mutta melkeinpä Jumalan pitää antaa ylimääräinen kosketus ennen kyseistä juhlaa, jotta fysiikka pysyy mukana.
Pienen kävelylenkin tein kaupungille tänään, mutta kyllä se vaan todella pieniin nykyisellään kutistuu, mutta onhan tämä tietty lähtötilanteena siinä mielessä kaikki plussaa, kun toinen vaihtoehto olisi maata sairaalan osastolla.
Teidän kaikkien rukouksiinne haluan sulkeutua. Vähän harvakseltaan tänne on tullut viime aikoina kirjoiteltua, mutta teidän on tähän nyt myös tottuminen. En osaa luvata yhtään enenmpää tekstejä kuin mitä olen nykyiseltään lähetellyt. Lämmintä kesänjatkoa.
Marika ja Jarkko tulivat perheineen torstaina jo tänne ajellakseen täältä sitten konferenssiin. Jonkun verran lasten lasten kanssa puuhastelu otti tietty voimille, vaikka aika vähäistähän se papan mukanaolo tällä kertaa oli. Pyrin kuitenkin säästelemään jaksujani aika tarkkaan sunnuntain h-hetkeä varten. Sopivasti lääkkeillä itseäni vahvistaen tunsin selviäväni koetuksesta.
Puhe meni ilmeisesti ihan kohtalaisesti, vaikka itse suoritus tuntuikin todelliselta voimain ponnistelulta. Sää oli lämmin, onneksi, joka toi lisää lämpöä tilanteeseen. Katsoin itse jälkeen päin puheeni nauhalta ja iha kohtuulliselta se kuullosti, mutta jännä kuinka erilaisen vaikutelman tapahtumasta saa kun joutui tekemään työtä likimain jokaisen sanan kanssa.
Noh nyt ne onkin sitten puheet hetkeksi puhuttu. Heinäkuun lopulla olen lupautunut Toivakan kesäjuhlille, mutta melkeinpä Jumalan pitää antaa ylimääräinen kosketus ennen kyseistä juhlaa, jotta fysiikka pysyy mukana.
Pienen kävelylenkin tein kaupungille tänään, mutta kyllä se vaan todella pieniin nykyisellään kutistuu, mutta onhan tämä tietty lähtötilanteena siinä mielessä kaikki plussaa, kun toinen vaihtoehto olisi maata sairaalan osastolla.
Teidän kaikkien rukouksiinne haluan sulkeutua. Vähän harvakseltaan tänne on tullut viime aikoina kirjoiteltua, mutta teidän on tähän nyt myös tottuminen. En osaa luvata yhtään enenmpää tekstejä kuin mitä olen nykyiseltään lähetellyt. Lämmintä kesänjatkoa.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Pitäisi istuman valtuustossa
Elämässä näitä yllätyksiä riittää, valitettavasti kohdallani ne ovat sisällöllisesti saman suuntaisia.
Aamulla tulin lääkäriin rutiinikäynnille, mutta miten ollakkaan, tulehdusarvot eli CRP oli kohonnut 120. Niinpä käsky kävi taasen Sädesairaalan osastolle 31 ja huonekkin on vielä sama josta muutama viikko sitten kotiuduin.
Kiireellä piti hälyttää varamies paikalle puolueiden ryhmänjohtajien palaveriin puoleltapäivin ja sitten varahenkilö vielä illan valtuustonkokoukseenkin.
Yhteisöllisyyden vaikutus on kiva panna merkille. Tuntui todella mukavalta kun normaalisti takanani istuva valtuustotoveri laittoi hetki sitten tekstiviestin ja totesi, että täällä halutaan kuulla kuinka sinä jakselet? Välittämisen taito on jalo taito ja se synnyttää ihmeesti vastavuoroisuutta.
Eli täällä sitä sitten odotellaan tutkimuksia ja tuloksia. Muistakaapa, että tulehduksen ylläpitäjä löytyisi mahdollisimman pian.
Aamulla tulin lääkäriin rutiinikäynnille, mutta miten ollakkaan, tulehdusarvot eli CRP oli kohonnut 120. Niinpä käsky kävi taasen Sädesairaalan osastolle 31 ja huonekkin on vielä sama josta muutama viikko sitten kotiuduin.
Kiireellä piti hälyttää varamies paikalle puolueiden ryhmänjohtajien palaveriin puoleltapäivin ja sitten varahenkilö vielä illan valtuustonkokoukseenkin.
Yhteisöllisyyden vaikutus on kiva panna merkille. Tuntui todella mukavalta kun normaalisti takanani istuva valtuustotoveri laittoi hetki sitten tekstiviestin ja totesi, että täällä halutaan kuulla kuinka sinä jakselet? Välittämisen taito on jalo taito ja se synnyttää ihmeesti vastavuoroisuutta.
Eli täällä sitä sitten odotellaan tutkimuksia ja tuloksia. Muistakaapa, että tulehduksen ylläpitäjä löytyisi mahdollisimman pian.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Se on päätetty!
Nyt se on sitten lopullisesti päätöksessä, että minun hoitojani ei enää voidan jatkaa. Syöpäsairaalan vuodeosaston ylilääkäri soitti tänään ja kertoi keskiviikkoisesta lääkäriryhmän kokoontumisesta, jossa oli koolla hänen lisäkseen mm. kaksi muutakin eri osaston ylilääkäriä. Heillä kaikilla oli kuulema "tyhjät taskut" jäljellä olevien hoitoratkaisujen suhteen.
On merkillepantavaa, kuinka rauhallisesti olemme voineet tämän yhdessä Anitan kanssa kohdata. Sen mahdollistaa vain ja ainoastaan se valtaisa esirukousten määrä joka kohoaa kaiken aikaa kohden kaikkivaltiaan Jumalan taivasta. Olemme saaneet maistaa Hänen lupaamaansa yli ymmärryksen käyvää rauhaa.
Itsessämme me hajoaisimme pelkoon ja ahdistukseen, mutta Hän on luvannut antaa tuon rauhansa ja sen myötä myös uskomme ja luottamuksemme Hänen ilmestymiseensä kasvaa kaiken aikaa. Minulla on vielä valtaisa halu viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan. En oikein joutaisi kuolemaan, en millään. Mikä olisikaan sen suurempi riemu kuin julistaa Hänen tekojaan kaikkialla ihmein ja merkein.
Tätä odotellessa....hyvää kesää kaikille.
On merkillepantavaa, kuinka rauhallisesti olemme voineet tämän yhdessä Anitan kanssa kohdata. Sen mahdollistaa vain ja ainoastaan se valtaisa esirukousten määrä joka kohoaa kaiken aikaa kohden kaikkivaltiaan Jumalan taivasta. Olemme saaneet maistaa Hänen lupaamaansa yli ymmärryksen käyvää rauhaa.
Itsessämme me hajoaisimme pelkoon ja ahdistukseen, mutta Hän on luvannut antaa tuon rauhansa ja sen myötä myös uskomme ja luottamuksemme Hänen ilmestymiseensä kasvaa kaiken aikaa. Minulla on vielä valtaisa halu viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan. En oikein joutaisi kuolemaan, en millään. Mikä olisikaan sen suurempi riemu kuin julistaa Hänen tekojaan kaikkialla ihmein ja merkein.
Tätä odotellessa....hyvää kesää kaikille.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Helluntaijuhlat
Valkosen Kari juonteli tilaisuuden ihan itseoikeutetusti. Kari on sellainen yhteisten hankkeiden lähettiläs. Hän on puuhannut viimeisen kymmenen vuoden aikana melkoisen monta yhteistä tapahtumaa seutukunnalle.
Vähän minua ennakkoon arvellutti oma jaksamiseni saarnaosuudessa, mutta esirukousten ansiosta saarnan pitäminen ei tuottanut juuri minkäänlaista ongelmaa, vaikka vointini ei mikään kummonen ollutkaan, Hb-lukemani taisi olla 95 pinnassa. Pyhän Hengen voima ja voitelu jatkukoon meidän itse kunkin elämässä tänään, niin kuin huomennakin. Mikään ei ole sen tärkeämpää, kuin se, että pääsemme vuoropuheluun itse Herramme Jeesuksen kanssa. Hänen Henkensä sen mahdollistaa ja siksi iloitkaamme siitä etuoikeudesta ja käyttäkäämme sitä päivittäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)