Paluu arkeen

Lomamatka Israeliin meni ja tuli. Vaiherikas oli matka, eikä juurikaan viimepäivien syöpäkurimusta ehtinyt muistella.
Alkumatkan siitä piti tehokkaasti huolen oikein elämäni flunssa, jonka sain juuri ennen matkan alkua. Kuume ehti nousta lähtöaamuna 38.8C , mutta liekö suomalaista sisua vai mitä, mutta peruuttaminen ei oikeastaan tullut mieleenikään. Vantaa-Helsinki kentällä muut ryhmäläiset aloittivat minulle lääkkeiden syöttämisen. Siinä meni reseptilääkkeitä ja ilman reseptiä hankittua. Menomatka kesti lentoineen ja bussikuljetuksineen Eilatiin 17 tuntia, mutta enpä ole sellaisen yskän ja kuumeen kourissa moista tuntimäärää ennen pystyssä poukkoillutkaan.
Pari ensimmäistä päivää meni sitten lepäillessä ja tulihan se kuume hikoilun myötä ulos.
Ryhmä oli mitä paras. Korhosen Klaus Satunsa kanssa toimi ryhmänjohtajana ja myös tuttu mies Krögerin Harri opasteli yli 20v. kokemuksella. Uusia tuttavuuksia ehti tulla taas kivasti, ryhmään sattuneiden jo muutaman puolitutun lisäksi.
Loppupäiviksi Jerusalmiin sattui taas sitten sikäläisittäin kunnon talvikelit. Raekuuroja ja lämpöasteita n.viiden pintaan. Mutta eipä nuo kelit pahemmin vaikuttaneet hyvään ryhmähenkeenkään.
Jarkko tuli hakemaan kentältä. Hänellä oli auto käytössä matkamme ajan. Marikan perheen kautta ajelimme sitten Anitan kanssa pimenevässä illassa eilen kotiin Jyväskylään.

Sähköposteja oli yli 70 odottelemassa vastaamista, toki joukossa jokunen roskakorituotoskin. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin itseni haluttomaksi tai paremmin sanottuna voimattomaksi - ihan oikeasti. Syvältä sisältä nousi syöpäpeikko kuiskimaan, "eihän sitä tiedä kykenetkö enää hallitsemaan näitä kaikkia naruja käsissäsi ja mistäpä tiedät kuinka pitkään oikeasti elät? ". Harmitti, harmitti oikein kunnolla, ihan masensi. Mutta rutinoituneena käytin oppimaani tapaa, eli kaikki postit vain samantien auki. Kiireisimpii jokunen sana takaisin ja aikaa vaativat sivuun odottamaan seuraavaa päivää. Yön yli nukuttuani ehdin mietiskellä kuinka alan täyttelemään kalenteriani, kun posteissa näytti olevan aika monta keskeneräistä palaveri-, tai muuta kutsua. Olipa mukana kutsu lähteä joidenkin kysymysten kanssa pistäytymään eduskunnassakin. Olen tavannut saman kansanedustajan joskus aiemminkin samankaltaisen kutsun merkeissä. Nyt päätin kipata tilaisuuden, koska olisi vartavasten sen tähden raahauduttava Helsinkiin. Saman päätöksen tein Helluntaikirkon hallituksen seuraavasta kokouksesta joka olisi huhtikuun puolella Rovaniemellä asti ja Fidan eri valiokuntien puheejohtajien tapaamisen jouduin ohittamaan kun samalle päivälle änkesi jo kahta muuta tapaamista.
Kait sitä voi tämän vaivansa varjollakin hiukan valikoida menojaan, mistäpä sitä tietää minkälaisessa hoitorääkissä sitä tuolloin onkaan.
Loppuiltapäivästä huomasin taas olleeni aika tehokas. Sain hoideltua toimistolla asioita, vekslailtua Syvä Sanoma palvelun ja Aikamedian vuosi-, ja yhtiökokousasioita ja sain mm. Helluntaikirkon työvaliokunnan esityslistan liikkeelle, eikä sähköposteistakaan jäänyt yhtään vastaamatta. Flunssa hävitön alko kuitenkin vaivaamaan uudelleen. Toivottavasti ei tule samalla rähinällä uudelleen päälle. Huomenna pitäis nimittäin mennä heti kahdeksan jälkeen luuston gammakuvaukseen sädesairaalaan. Näyttää aika pahalta itse kirjoitettuna. Jos viime viikon kaltaiset yskänpuuskat sattuvat kohdalle, niin saattaapa mennä uusiksi koko kuvaus.

- Onneksi siinä on hyvä ennuste! Lause joka on tullut tavalla tahi toisella lausuttuna tutuksi tämän vajaan parin viikon aikana. Olen oppinut vastaamaan, että; "niin on, mutta valitettavasti meillä jokaisella on ihan oma yksilöllinen sairauskertomuksemme ja minunkaan kertomusta ei ole vielä kirjoitettu tai kukaan ei ole sitä ainakaan minulle vielä näyttänyt." Vaikka itsekin mielellään vähättelee vaivaansa ja tulee toistuvasti sellainen epätodellinen olo, että mitä ihmettä tämän antaa mielessä aika ajoin kummitella, niin taasen joutuu palaamaan lähtöruutuun. Se on syöpä niin kauan kuin toisin todistetaan ja ennusteet ovat ennusteita. Hoitotoimenpiteet ovat myös inhimillisiä toimenpiteitä joissa on riskit olemassa vaikka kuinka pienetkin, niin kumminkin.
Eli hieman alavireisenä käyn tänään nukkumaan, katsotaan mitä huominen tuopi tullessaan.